KUOLEMAN JA SURUN KÄSITTELY MEDIASSA

Vastuullinen uutisointi mediassa

Uutistyö perustuu yleisön oikeuteen saada tietoa, mikä on keskeinen osa sananvapautta. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu ja journalismiin kuuluu olennaisesti eettinen harkinta siitä, mitä kannattaa julkaista. Uutismedian tehtävä on kertoa luotettavasti asioista, sillä väärää tietoa lähtee helposti liikkeelle. Vastuullinen media pyrkii aina tarkistamaan tietonsa mahdollisimman hyvin.

Näkökulmia menetyksen kokeneen haastatteluun

Kun läheisen menetys on kovin tuore, on haastattelun tekemistä vältettävä. Läheisen menetys on valtava kriisi ja haastattelu tulisi ajoittaa hetkeen, jolloin akuutein shokkitila ja järkytys on ohi. Näin menetyksen kokenut omainen saa aikaa toipua ja käsitellä tilannetta. Akuutissa tilanteessa annettu haastattelu ja sen sisältö voivat myöhemmin kaduttaa surevaa, jos ei ole ehtinyt rauhassa harkita mitä tietoja haluaa kertoa julkisesti. 

Puhuminen kuolemasta saattaa herättää suuria tunteita pitkänkin ajan kuluttua menetyksestä. Kohtele haastateltavaa empaattisesti ja suhtaudu ymmärtäväisesti mahdollisiin tunnekuohuihin. Haastattelussa on hyvä käyttää niitä termejä, joita haastateltava itsekin käyttää. Suruun ja menetykseen liittyy paljon määritteleviä sanoja ja termejä kuten suruaika, suruvuosi yms. Käytä tällaisia määritteleviä sanoja vain silloin, jos menetyksen kokenut itse käyttää niitä ja kokee ne hyväksi. Jokainen suru ja tapa käsitellä menetystä on yksilöllinen. Älä tee oletuksia, vaan anna haastateltavan itse kertoa oma kokemuksensa asiasta.

Älä julkaise tekstiä ilman, että olet hyväksyttänyt sen haastateltavalla. Näin haastateltava saa vielä uudelleen harkita haluaako kaikki haastattelussa kirjoitetut asiat varmasti julkaisuun ja myös faktat tulevat oikein. Haastateltavalla tulee olla mahdollisuus muokata tekstiä ilman erityisiä perusteluja niin monta kertaa kuin tarpeen.

Itsemurha- ja henkirikosuutisointi

Surunauha ry ja Huoma ry ovat koonneet ammattilaisten tueksi tietoa itsemurha- ja henkirikosteeman vastuulliseen käsittelyyn sekä surevan kohtaamiseen.

Itsemurhien ehkäisy ja uutisointi

Itsemurhien käsittelytapa mediassa vaikuttaa siihen, miten ja kuinka paljon itsemurhia tehdään. Aiheen julkinen käsittely on tärkeää, koska se voi parhaimmillaan ehkäistä itsemurhia avointa keskustelua lisäämällä ja tuomalla esiin auttavia tahoja. Se voi auttaa myös läheisen itsemurhan kokeneita vähentämällä arkaluontoiseen aiheeseen usein liittyvää stigmaa ja häpeää. Itsemurha-aiheen käsittelyyn liittyy kuitenkin myös riski itsetuhoisen käyttäytymisen lisäämisestä, ja siksi aihetta tulisi lähestyä vastuullisesti ja olemassa olevia ohjeistuksia noudattaen. Esimerkiksi sensaatiohakuisuutta ja itsemurhien tekotavoista kertomista tulisi välttää. Läheisen itsemurhaa koskevassa raportoinnissa, kuten läheisten haastatteluissa, aihetta tulisi myös lähestyä harkiten. 

Ohjeistus itsemurhien käsittelystä mediassa Surunauha ry:n verkkosivuilla.

Sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt

Sosiaalisessa mediassa, nopeasti kehittyvillä media-alustoilla, kuka tahansa pystyy nostamaan kenet tahansa muistamisen ja suremisen kohteeksi ja päättää, millä tavalla ja milloin ketäkin surraan. Sureminen on muuttunut virtuaalisten yhteisöjen myötä monimuotoisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi, jolloin kuolema on tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Voimme surra aikaan ja paikkaan katsomatta, yhdessä ja yksityisesti.

Vertaistukiryhmät

Surevat saattavat jakaa kokemukseensa liittyviä asioita myös sosiaalisessa mediassa. Tähän liittyy kokemus siitä, että sosiaalisessa mediassa voi helpommin saada sanottua haluamansa, osoitettua tunteitaan sekä antaa muillekin tilaisuus osallistua suruun. Läheisen menettäneet haluavat käsitellä menetystään esim. jakamalla muistoja, verkostoitumalla ja kommunikoimalla muiden saman kokeneiden kanssa. He saavat sosiaalista tukea, mutta he voivat myös antaa tukea.

Verkon kautta saatava vertaistuki on kasvanut merkittävästi, ja se on hyödyllinen lisä muulla tavoin saatavaan vertaistukeen. Surevat voivat valita itselleen sopivan ryhmän. Osa ryhmistä on vertaistukiyhdistyksien koordinoimia, mutta verkosta löytyy myös paljon sellaisia ryhmiä, joissa moderaattoreina ja ryhmien perustajina ovat surevat itse.

Verkon sururyhmissä jaetaan esimerkiksi suosituksia ammattiavun ja vertaistuen hakemisesta. Tietoja vaihdetaan myös erilaisista tapahtumista, tukimateriaaleista sekä lääketieteellisistä tiedoista.  Surevat kokevat jo viestin lähettämisen sururyhmiin tärkeäksi ja oloaan helpottavaksi, vaikka eivät välttämättä pyydä siihen erityisiä neuvoja. Monet kuitenkin etsivät vastauksia myös omiin kysymyksiinsä. Surevat kokevat myös, että vertaisten kanssa voidaan jakaa iloisia ja myönteisiä tunteita sekä nauraa. Vertaistukiryhmissä käydyt keskustelut ovat auttaneet surevia ymmärtämään, etteivät he ole yksin menetyksensä ja surunsa kanssa.

Kielteiset kokemukset

Verkossa suremiseen voi liittyä myös haitallisia piirteitä. Verkon vertaistukiryhmissä saattaa esiintyä väärintulkintaa tai esimerkiksi vihamielisiä tai sopimattomia kommentteja. Surua saatetaan vertailla tai vähätellä esimerkiksi kuolinsyyn tai läheisen iän mukaan. Osa surevista kokee, että syvimpien surun kokemusten jakaminen verkossa on haastavaa verrattuna kasvotusten tapahtuvaan vertaistukeen. Verkossa tapahtuvasta viestinnästä jää usein pois kertojan ilmeet, eleet ja puheen sävy, mikä voi lisätä väärintulkintaa.

Kuolleesta läheisestä saatetaan kirjoittaa myös virheellistä tietoa. Tutkimusten mukaan viestit voivat aiheuttaa läheisille stressiä ja ne voidaan kokea loukkaaviksi tai harhaanjohtaviksi. Läheiset voivat ahdistua, kun heille tuntemattomat muistelevat menetettyä läheistä, ehkäpä hyvinkin vieraalta tuntuvista näkökulmista ja vaikkapa vieraanoloisin valokuvin.

Uutispalveluiden jakamiin sosiaalisen median julkaisuihin saatetaan  kommentoida loukkaavia ja virheellisiä asioita. Sosiaalinen media on kasvattanut esimerkiksi henkirikostapausten saamaa julkisuutta merkittävästi. Huhut ja spekulaatiot leviävät nopeasti. Julkisessa suremisessa tai muiden asiaan liittyvien ajatuksien ilmaisemisessa tulisi aina kunnioittaa menehtynyttä ja hänen omaisiaan.

Ristiriitoja voi syntyä myös siitä, kannattaako kuolleen läheisen sosiaalisen median sivustoa pitää toiminnassa. Tutkimusten mukaan osa surevista läheisistä kokee ne hyödyllisinä ja osaa kuvaa niiden haittaavan suremista. Sosiaalista mediaa paljon käyttävät ovat tottuneempia myös suremaan siellä. He suhtautuvat positiivisemmin muistosivuihin ja kokevat ne hyödyllisinä esimerkiksi tuen saamisessa surun keskellä.

Lisätietoja

Journalistiliitto – Journalistin ohjeet
JSL – Journalistin ohjeet
Toimittajille muistilista itsemurhista uutisointiin
THL:n muistilista itsemurhista uutisointiin
RIKU-Rikosuhripäivystys
Yleistä tietoa surevan kohtaamisesta

PARANTUMATON SAIRAUS JA SURU

Miten kuoleman ennakoitavuus vaikuttaa läheisten suruun?

Eläminen parantumattomasti sairaan rinnalla herättää läheisissä monia kysymyksiä ja vahvoja tunteita. Läheisen, ehkä pitkäaikainenkin, hoitaminen voi kuormittaa surevia jo ennen kuolemaa henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti, jolloin suruun liittyvien tunteiden käsittely voi olla erityisen haastavaa. Kun läheinen sairastuu vakavasti, on normaalia tuntea pelkoa tulevasta. Läheisen omasta jaksamisesta ja siihen liittyvistä huolista on hyvä keskustella hoitoon liittyvien ammattilaisten kanssa, jotka voivat auttaa kohtaamaan vaikeita tilanteita ja tunteita.

Herkästi muuttuvat tilanteet sairastavan voinnissa vaikuttavat eri tavoin niin aikuisen kuin lapsen elämään. Kuoleman ennakoitavuus antaa mahdollisuuden varautua kuolemaan ja sitä edeltäviin vaiheisiin. Tieto parantumattomasta sairaudesta tai kuoleman ennakoiminen saattaa lieventää surevien kokemaa shokkia, jos surevilla on ollut mahdollisuus keskustella läheisensä kanssa tulevasta kuolemasta ja jättää jäähyväiset. Tämä voi vähentää ahdistusta ja auttaa hyväksymään läheisen kuoleman. Tilanteet ovat kuitenkin yksilöllisiä ja aina puhuminen ei ole mahdollista, jos potilas tai läheinen eivät ole siihen valmiita.

Sairaudesta ja sen aiheuttamista muutoksista on hyvä puhua myös lapsen kanssa, jotta epätietoisuus, väärinkäsitykset tai syyllisyyskäsitykset eivät ohjaisi lapsen ajatuksia ja toimintaa. Esimerkiksi vanhemman näkeminen sairaana ja sairaudesta muuttuneen kehon sanoittaminen auttaa lasta ymmärtämään sekä hyväksymään sen, miksi vanhempi tulee kuolemaan.

Silti ajatukset kuolemasta voivat olla hyvin ristiriitaisia. Toisaalta läheiset toivovat sairastuneelle kivutonta kuolemaa ja kärsimyksen loppumista, toisaalta toivotaan hänen elävän mahdollisimman pitkään. Myös syyllisyyden tunteet voivat nousta pintaan, kun kuolemasta tuntee helpotusta.  Syyllisyyttä voivat herättää myös ajatukset siitä, olisiko jotain voinut huomata tai tehdä aiemmin. Vanhemmille voi herätä syyllisyyden tunteita esimerkiksi siitä, etteivät he kykene suojelemaan lasta kuolemalta. Lapset saattavat pohtia, mistä vanhemman sairaus on tullut tai mikä sen on aiheuttanut. Lapsen syyllisyys voi ilmetä siten, että lapsi luulee olevansa sairauden aiheuttaja. Lapselle on hyvä kertoa, että mikään mitä vanhempi tai lapsi on tehnyt tai jättänyt tekemättä ei ole aiheuttanut vanhemman tai läheisen sairautta. Myös tulevasta kuolemasta kannattaa kertoa, jotta lapsella on mahdollisuus varautua ja valmistautua kuolemaan. Tärkeintä on miettiä, missä vaiheessa kuolemasta on hyvä puhua. Jos kuolemasta kerrotaan liian aikaisin, voi kuoleman odottaminen käydä lapselle raskaaksi. Kertomista helpottaa, jos lapsi on saanut tietoa vanhemman sairauden etenemisestä ja sen eri vaiheista.

Luopuminen on aina sitä vaikeampaa, mitä läheisempi sairastunut on. Vaikka sairauden parantumattomuuteen ehtisi jollain tapaa sopeutua, on kuolema silti läheisille aina shokki. Saattohoitovaihe on ollut jo osittaista luopumista, mutta läheisen kuoltua luopuminen muuttuu todelliseksi. Perheenjäsenen kuolema pysäyttää, eikä siihen pysty täysin varautumaan missään tilanteessa.

Kokemukset läheisen hoidosta vaikuttavat omaisten suruun myös läheisen kuoleman jälkeen. Myönteisiä vaikutuksia on sillä, että läheiset ovat olleet tyytyväisiä hoitoon, saaneet riittävästi tietoa ja voineet halutessaan osallistua läheisen hoitoon. Myös hyvät kohtaamiset ja hoitohenkilöstöltä saatu tuki vaikuttavat myönteisesti.

Päihdesensitiivinen suru

Päihdekuolema saatetaan monesti mieltää itse aiheutetuksi. Monet päihteisiin kuolleiden läheiset kokevatkin, että päihdekuolemaan liittyy stigmaa. Päihteisiin kuolleiden läheiset kertovat kokevansa päällimmäisinä tunteinaan häpeää, vihaa, helpotusta ja syyllisyyttä. Läheisten kokemat vaikeat tunteet kuten häpeä ja syyllisyys, voivat johtaa sosiaaliseen vetäytymiseen ja siten hidastaa tai jopa estää tuen hakemista. Monet läheiset saatavat myös kokea epäonnistumista siitä, että he eivät ole pystyneet estämään läheisensä kuolemaa. Kuoleman myötä toive toipumisesta ja uudenlaisen yhteisen suhteen mahdollisuudesta on unohdettava. Läheinen voi kokea syyllisyyttä myös siitä, että hän on käyttänyt päihteitä yhdessä menehtyneen kanssa.

Läheisen  kokemien syyllisyyden, häpeän ja leimautumisen tunteiden takia kohtaamisissa tulee välttää kaikkea sellaista suhtautumista, joka voisi vahvistaa läheisen kokemusta päihdekuolemasta häpeällisenä tai leimaavana kuolemana.  Läheiset aistivat herkästi asenteita ja suhtatumista, joita heitä kohtaavan ihmisen puhetapa ilmentää. Jos läheinen kokee kohtaamisissa tuomitsemista tai syyllistämistä, on olemassa riski siitä, että läheinen vetäytyy kohtaamisista kokonaan, koska siten hän välttyy tulemasta tuomituksi tai syyllistetyksi uudelleen. Läheinen tulee kohdata ihan kuten kuka tahansa muukin läheisensä menettänyt – olosuhteet voivat olla erilaiset, mutta pohjimmiltaan kokemus läheisen menettämisestä on ihan samanlainen.

Jos menehtynyt on ollut riippuvainen päihteistä vuosien ajan, päihteille läheisensä menettänyt on voinut elää stressialueella jo vuosia. Isommat ristiriidat suhteessa tähän ihmiseen ovat olleet mahdollisia. Sama ihminen on voinut olla yhtä aikaa niin rakas ja raskas. Nämä kaksi kokemuksellista ulottuvuutta ovat erillisiä jatkumoitaan: miten rakkaalta läheinen on tuntunut ja toisaalta miten raskaalta suhde häneen on milloinkin tuntunut. Läheiset voivat kokea, että heidän aiemmin tuntemansa ihminen, on riippuvuuden myötä vuosien aikana vähä vähältä menetetty päihteille. Läheisen päihteiden käyttö on voinut saada heitä varautumaan pahimpaan, läheisen kuolemaan, jo vuosien ajan. Jotkut ovat voineet menettää yhteyden läheiseensä riippuvuuden myötä kokonaan. Kuolema on läheisille shokki siitä huolimatta, että sitä on osattu etukäteen ehkä ennakoidakin. On myös tilanteita, joissa kaikki menehtyneen läheiset eivät välttämättä ole tienneet tämän huumeriippuvuudesta tai runsaasta alkoholinkäytöstä. Kaikki päihteisiin kuolleet eivät ole käyttäneet päihteitä pitkään tai olleet päihderiippuvaisia. Päihdesensitiivinen suru koskettaa myös monia muita läheisiä kuin niitä, joiden läheisen virallinen kuolinsyy on päihteet. Kuolemaan johtaneet syyt ja tapahtumat ovat hyvin monenlaisia ja jokainen läheinen ja tapaus on kohdattava yhtäläisellä kunnioituksella.

Läheisensä päihdekuoleman kohdannut käy läpi paitsi kuoleman herättämiä tunteita, usein myös sitä tunnelastia, jota on kertynyt päihderiippuvuuden kautta usein jo vuosien ajan. Kun läheinen käyttää ongelmallisesti päihteitä, ihmissuhdetta kuormittavat mm. menettämisen pelko, vihan ja pettymyksen tunteet, toivon ja epätoivon välinen köydenveto ja usein myös häpeä. Näiden tunteiden kohtaamiselle ja käsittelylle ei useinkaan ole tilaa päihdeongelman ollessa läsnä. Kun päihteitä ongelmallisesti käyttänyt läheinen kuolee, voivat kaikki nämä tunteet nousta pintaan ja herättää hämmennystä ja syyllisyyttäkin. Joskus tunnemyrsky voi olla niin voimakasta ja repivää, että se herättää jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Läheisensä menettäneet voivat tarvita, tilanteen mukaan, monenlaista tukea menetyksen jälkeen käytännön asioiden hoitamisesta keskusteluun.  Päihdekuoleman erityinen luonne tulee ottaa huomioon läheisten tuen tarpeessa. Läheiselle tulee tarjota myös ammattilaisen tukea. Surematon suru voi eskaloitua masennukseksi ja sen vuoksi on tärkeää, että läheiset saavat tarvitsemaansa tukea. Päihdesensitiivisen surun erityislaatuisuuden takia sururyhmän tarve voi olla akuutti jo heti menetyksen jälkeen. Keskusteleminen toisten samantyyppisen menetyksen kokeneiden kanssa voi olla läheisille yksi merkittävä tukimuoto ja siksi on tarpeellista järjestää päihdekuolemaa sureville suunnattuja omia sururyhmiä.

Tiedon antaminen: Ymmärrys siitä miksi ja miten joku on kuollut, on merkityksellinen osa surua. Ammattilaisen tehtävä on antaa läheisille tiedot tapahtuneesta. Monia läheisiä mietityttää, miten läheinen kuoli ja mitkä tapahtumat johtivat kuolemaan. Läheiset haluavat tietää, ketkä liittyivät tapahtumiin ja olivat paikalla kuolinhetkellä. Läheiset saattavat itse pyytää tietoa ammattilaisilta, joilla on tietoa tapahtumien kulusta. Ammattilainen voi myös itse kysyä läheisiltä, onko heillä asioita, joista he haluaisivat tietää. Tieto auttaa läheisiä tapahtuneen ymmärtämisessä, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei koskaan saataisi vastausta.

Ymmärrys päihdesairaudesta: Ammattilainen tarvitsee kohtaamisissa ymmärrystä päihdesairaudesta. Myös surevat läheiset voivat tarvita lisää tietoa ja ymmärrystä päihderiippuvuudesta ja sen vaikutuksista, jotta he voivat ymmärtää, mitä heidän läheiselleen on tapahtunut. Päihderiippuvuuden ymmärtäminen sairautena (esim. diabeteksen tapaan) voi helpottaa läheistä ja vähentää esim. syyllisyyden ja häpeän tunteita. Riippuvuussairauden hoitamisessa vastuu on päihteidenkäyttäjällä ja ulkopuolinen ei voi ottaa tätä vastuuta häneltä pois. Myös muihin hoitamattomiin sairauksiin kuollaan.

Mitä ammattilaisen tulee erityisesti huomioida?

Työntekijän on tärkeää voida puhua työssä kohtaamastaan surusta työnohjauksessa, joko työyhteisön yhteisessä työnohjauksessa tai henkilökohtaisessa ohjauksessa. Työssä kohdatut kuolemat ja suru voivat aktivoida työntekijän omassa elämässä ja työn ulkopuolella koettuja menetyksiä ja suruja. Suru voi tuntua eri tavoin ja on tärkeää kuulostella itseään, liittyvätkö tuntemukset tai esimerkiksi keholliset reaktiot työssä kohdattuun kuolemantapaukseen. Työssä koettu kuormitus on tärkeää saada purettua, ettei se eskaloidu.

Suru ja ikävä läheisen menetyksestä koskettaa monia tulevana pyhäinpäivänä 5.11.2022. Pyhäinpäivänä ajatuksemme ovat erityisesti surevien luona, jotka kaipaavat ja muistelevat edesmenneitä rakkaitaan. Yksi läheisensä menettänyt on kokemusasiantuntija Satu Marila, joka on varannut hetken aamustaan kertoakseen kokemastaan menetyksestä. Koti on rauhoittunut, lapset ovat lähteneet kouluun ja on aikaa keskustella. Keväällä 2016 koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Satu menetti yllättäen puolisonsa Timon ja silloin 7- ja 2-vuotiaat lapset isänsä.

Suru rakkaan perheenjäsenen kuolemasta, on jollain lailla läsnä Sadun ja lasten elämässä koko ajan. Satu kertoo, että pian yhdeksän vuotta täyttävä tytär miettii tällä hetkellä isiä kovasti. Isän ikävä tulee tytöille yllättävissä kohdissa. Suru kulkee perheen matkassa koko ajan vahvasti. Satu kuvailee surua aaltona, joka menee edestakaisin läpi heidän elämänsä.

Surun ja menetyksen vaikutukset näkyvät Sadun ja lasten elämässä vuosienkin jälkeen.

– Kyllähän niitä haasteita on, tällä hetkellä mennään hyvin äärirajoilla. Itselläni on riittämättömyyden tunne, kun ei vaan yksin riitä molemmille lapsille. Ei kukaan muu jaa niitä asioita minun kanssani kuin puoliso. Isän paikkaa ei lapsille korvaa kukaan.

Satu kertoo, että hyvin varhaisessa vaiheessa menetyksen jälkeen hän koki kaipauksen lisäksi myös kiitollisuutta kaikesta hyvästä, jota yhteinen elämä oli tuonut.

– Jos en olisi tavannut Timoa, en olisi se ihminen, joka nyt olen, ei olisi tyttöjä eikä kotia.

Suru pakottaa sopeutumaan

Haasteita perheen arkeen tuo myös Sadun silmäsairaus, joka huolettaa niin häntä itseään kuin lapsia. Arjen pyörittäminen yksin on raskasta. Satu kertoo usein, että hän miettii, millaista elämä olisi, jos olisi puoliso jakamassa arjen ja elämän haasteet. Niin lapset kuin Satu itse joutuvat jatkuvasti sopeutumaan uusiin vastaantuleviin tilanteisiin ilman puolisoa ja isää. Satu kertoo, että lapset takertuvat häneen, koska hän on perheen ainut vanhempi. Hän haluaisi pystyä ottamaan pois huolen lasten harteilta.

– Olen koko ajan taistellut nuoremmalle lapselle apua, mutta sitä ei ole saatu. Avun hakeminen vaatii paljon taistelua vanhemmilta. Olisi ihanaa, jos ihmiset ymmärtäisivät, että arjen ja elämän jatkumisesta huolimatta suru menetyksestä on koko ajan siellä taustalla ja siihen pitäisi saada automaattisesti apua.

– Suru on muokannut minua ihmisenä. Se on sellainen asia, mitä kukaan ei haluaisi kokea. Jos pitää jotain hyvää löytää, niin olen terapian avulla tehnyt itseeni huikean matkan ja tunnen itseni paremmin kuin ennen. Minulla on aina ollut siskoni kuoleman vuoksi ymmärrys elämän rajallisuudesta. Tiedostan elämän rajallisuuden eri tavalla kuin ne ihmiset, joilla menetyksiä ei ole.

– Minun on vaikea sanoa, että olen selviytyjä tai edes rohkea. Viimeisen vuoden aikana olen pystynyt oivaltamaan sen, miten hienoa se on, että olen päässyt eteenpäin kaikesta huolimatta.

”Teillä on aina isi, vaikka hän ei ole täällä”

Kysyn Sadulta mikä on ollut vuosien aikana hänelle raskainta. Hän liikuttuu ja vastaa empimättä.

– Lasten suru, tässä tulee itku, se mitä lapset on menettäneet. Vaikka itsekin on menettänyt tosi paljon, mutta kyllä se lasten menetys on niin iso. Kun sen tietää, että se on aina läsnä. Vaikka on joku iloinen juhla, siinä on se joku haikeus, kun ei ole toinen vanhempi läsnä. Vuodessa on aika monta päivää, jolloin rakkaan ihmisen poissaolo tuntuu. Huomaa sen, että ne jollain lailla ikään kuin helpottavat vuosi vuodelta. Aina helpommin pääsee ikävän tunteista ja surullisista ajatuksista eroon. Mutta jollain lailla aina suru tulee, on läsnä ja saa olla. Se on osa meidän elämäämme. Isi on matkassa mukana ja läsnä niissä juhlissa. Olen tytöille sanonut, että teillä on aina isi, vaikka hän ei ole täällä.  Hän oli isänä sellainen, joka halusi olla läsnä ja myös oli läsnä. Haluan, että tytöt muistavat sen.

Satu kertoo, miten lähipiirin miehet rakensivat tytöille leikkimökin, joka isältä jäi rakentamatta. Leikkimökin avajaisissa puhuttiin tietysti isistä, miten isiä suretti varmasti se, että ei päässyt mukaan, mutta iloitsi siitä, että tytöillä on nyt leikkimökki.

Satu kertoo tuohtuneena, miten häneltä on kysytty, että vieläkö he puhuvat isistä. Sadulle on tärkeää se, että isistä puhutaan niin paljon kuin lapset haluavat.

Suru osana elämää

Satu kertoo, että jollain lailla suru on kevyempää kuin silloin alkuvuosina, mutta aina se on läsnä. Satu ajattelee, että ammattilaisten ja läheisten on hyvä antaa surevan surra vielä pitkänkin ajan kuluttua. Hänestä on tärkeää ymmärtää, että suru ei ole kuukaudessa tai kahdessa ohi.

– Ammattilaisen on hyvä muistaa, että se menetys on siellä, vaikka aikaa on kulunut. Edelleen vuosienkin päästä voi kysyä, miten voit tai miten jaksat. Menetys on ja pysyy elämässä mukana.

Sadulle on jäänyt erityisen tärkeänä mieleen opettajan konkreettinen tapa kohdata perheen kokema menetys.

– Tyttäremme opettaja yhdisti liikuntatuntia ja uskontotuntia ja luokka teki retken Timon haudalle pyhäinpäivän aikoihin. Retki opetti koko luokalle, miten surua kohdataan. Suru on yksi asia, ihan kuin mikä tahansa muu asia. Sen voi koulumaailmassa kohdata ja yhdistää koko luokan vaikean asian edessä. Tyttö tuli kotiin koulusta todella onnellisena tapahtuneesta. Opettaja oli kysynyt luvan tytöltämme, että onko retki tytölle ok ja se todellakin oli hänelle iso asia.

– Lapsi käsittelee menetystä monta kertaa, aina kun ymmärrystä tulee. Vaikka siitä on aikaa, asia voi olla lapsen mielessä hyvinkin pinnalla ja isona mielen päällä.

Tukea voi tarvita, vaikka näyttäisi menevän ihan hyvin

Satu kertoo, että hän kaipaa ihan arkista apua. Lisäksi hän kaipaa sitä, että joku kuuntelisi, kun on tarve puhua. Hän toivoo, että olisi joku ihminen, joka jaksaa vielä kuunnella ja jakaa ne asiat. Hän kaipaa myös yhteiskunnan tukea menetyksen kokeneille. Satu toivoo, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin tuen tarpeen jatkuminen pitkällä aikavälillä.

– Riittävä tuki tulisi turvata vielä vuosienkin päästä. Avuntarve ei välttämättä näy päällepäin. Olisi hyvä, että apua tarjotaan useamman kerran vuosien aikana eikä surevan tarvitsisi itse etsiä sitä niin paljon.

– Me on menetetty loppuiäksi jotain, ei se mene ohi tietyssä kuukausimäärässä.

Kun kysyn, mikä on ollut tärkein voimavara vuosien aikana, vastaus tulee empimättä.

– Lapset on ollut tärkein voimavara. Isoin syy, miksi jaksaa. En voi kahden edestä vanhemman roolia tehdä, mutta jollain lailla sitä yrittää kuitenkin. En voi olla mitenkään se isä. Yhden vanhemman edestä haluan tehdä töitä niin paljon kuin vain. On pakko pysyä arjessa kiinni. Tiedostan, että Timo olisi halunnut olla läsnä. Minulla on nyt mahdollisuus olla läsnä ja elää lasten kanssa.

Pyhäinpäivänä kynttilät loistavat läheisten muistolle

– Niin kauan kuin Timo kulkee muistoissa matkassa, hän on olemassa. Alkuajoista muistan, että huomasin kuilua sukupolvien välillä, että vanhempi sukupolvi ei puhu vaikeista asioista.  Minä haluan, että puhutaan niin paljon, kun on tarve. Minulle oli outoa, että ei puhuttu yhtään mitään. Itse olisi kaivannut, että puhutaan. Toivon, että jokainen rohkenisi sanoa, kun tulee mieleen muistoja. Toivon, että olisi luvallista muistella, oli sitten pyhä tai arki.

Haudalla käynti ja haudan hoitaminen on Sadulle yksi tärkeä konkreettinen tapa muistaa Timoa.

– Tykkään, että hauta on siistin näköinen. Tänä aamuna vein haudalle kanervaa, minulle hauta on tärkeä paikka.

Satu kertoo, että pyhäinpäivä merkitsee hänelle ennen kaikkea edesmenneiden muistelua. Mitään tiettyjä perinteitä ei pyhäinpäivän viettoon ole. Hautausmaalla käynti kuului pyhäinpäivään yhdessä Timon kanssa ja nykyisin käydään Timon haudalla. Jos haudalle ei juuri pyhäinpäivänä päästä, niin palavat kynttilät kotona edesmenneiden rakkaiden muistolle.

Järjestöjen päivän teeman mukaisesti esittelemme neljä Surujärjestöä, jotka ovat Surevan kohtaaminen -toiminnan takana: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry. Surujärjestöjen tekemän arvokkaan työn ansiosta joka vuosi suuri joukko läheisensä menettäneitä saa tarvitsemaansa tukea. Yhteensä Surujärjestöissä on yli 3 500 jäsentä ja 363 koulutettua vapaaehtoista.

Surujärjestöjen toiminnan ytimessä on vertaistuki ja sen mahdollistaminen menetyksen kokeneille vapaaehtoisten ja työntekijöiden voimin. Surevat kokevat tärkeäksi, että he saavat jakaa ajatuksiaan toisten saman kokeneiden kanssa. Monille Surujärjestöstä saatu tuki ja vertaistuki on merkittävin tukimuoto. Vertaisten muodostama joukko on monille tärkeä myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden vuoksi.

Jokaisella Surujärjestöllä on vuosikymmenien aikana kertynyttä asiantuntemusta kohderyhmänsä kokemiin menetystapauksiin liittyen. Jokaisella järjestöllä on kohderyhmälleen tarkoitettu opas ja muita materiaaleja niin surevien, heidän läheisten ja ammattilaisten tueksi. Kaikki Surujärjestöt ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia ja toimivat valtakunnallisesti.

Lue lisää: Surujärjestöjen oppaat

Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:ssä tuetaan läheisensä henkirikoksen kautta menettäneitä

Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry on valtakunnallinen järjestö henkirikoksen uhrien perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja muille läheisille. Järjestö on aloittanut toimintansa vuonna 2000. Jäseniä järjestössä on noin 240 ja vuosittain Huoma ry:ssä tuetaan noin 170 henkirikoksen uhrin läheistä. Järjestöllä on noin 30 vapaaehtoista, jotka tekevät säännöllisesti vapaaehtoistyötä.

Henkirikoksen uhrin läheinen voi saada Huoma ry:n kautta puhelinvertaisen muutama kuukausi menetyksen jälkeen. Eri paikkakunnilla pidettäviin vertaistukiryhmiin voi tulla noin vuosi menetyksen jälkeen. Joka kuukausi verkossa järjestetään vertaisiltoja, joihin voi tulla mukaan niin pian menetyksen jälkeen kuin sureva itse kokee hyväksi. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa järjestetään valtakunnallinen vertaistukiviikonloppu.

Lue lisää: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:stä saatu tuki kannattelee surevaa

Käpy Lapsikuolemaperheet ry tukee lapsensa menettäneitä

Vuonna 1991 perustetussa Käpy Lapsikuolemaperheet ry:ssä tuetaan lapsikuolemaperheitä. Tukea on tarjolla ensisijaisesti perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäisessä vaiheessa, vauvana, lapsuudessa, nuorena tai nuorena aikuisena. Kaikki lapsensa kuoleman kokeneet voivat ottaa yhteyttä Käpyyn. Järjestössä on 1300 jäsentä. Vuosittain Käpyyn tulee noin 150 uutta tukiyhteydenottoa. Järjestön toiminnassa on mukana 170 vapaaehtoista.

Vertaistuen muotoja Käpy ry:ssä ovat vertaistukiryhmät, vertaistukiviikonloput, vertaistapaamiset, verkkovertaistuki sekä tukihenkilötoiminta. Tukea on tarjolla myös lapsenlapsensa menettäneille isovanhemmille ja sisaruksensa menettäneille lapsille ja nuorille.

Lue lisää: Käpy Lapsikuolemaperheet ry tarjoaa vertaistukea vanhemmille, jotka ovat joutuneet kohtaamaan lapsensa kuoleman

Nuoret Lesket ry tukea työikäisenä puolisonsa menettäneille

Vuonna 2009 perustettu Nuoret lesket ry tukee puolisonsa menettäneitä. Toiminta on avointa kaikille leskeytyneille parisuhde – ja perhemuodosta riippumatta. Tämä on järjestössä koettu tärkeänä, koska juridisesti leski on vain avioliitosta tai rekisteröityneestä parisuhteesta leskeytynyt. Järjestön kohderyhmä on työikäisenä leskeytyneet. Mitään tarkkoja ikärajoja ei kuitenkaan ole, yhdistävä tekijä on samanlainen elämäntilanne. Toiminnassa on mukana eri-ikäisiä parikymppisistä aina eläkeikää lähestyviin. Jäseniä järjestössä on 1100 ja vapaaehtoisia 73.

Nuoret Lesket ry:stä vertaistukea voi saada monin eri tavoin, on vertaistukiryhmät, puhelintuki, verkkotuki, vartaistukiviikonloput ja -tapahtumat. Lisäksi yhdistys tarjoaa tukea myös vanhempansa menettäneille lapsille ja nuorille.

Lue lisää: Kun kuolema erottaa puolisot toisistaan, Nuoret Lesket ry:n kautta saatu vertaistuki lohduttaa

Surunauha ry:stä tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneille

Surunauha ry on vuodesta 1997 alkaen toiminut valtakunnallinen yhdistys itsemurhan tehneiden perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja muille läheisille. Yhdistyksellä on yli tuhat jäsentä ja noin 90 vapaaehtoista.

Surunauhan työntekijät tarjoavat keskusteluapua läheisensä itsemurhan kautta menettäneille joka arkipäivä. Lisäksi järjestetään vertaistukiryhmiä useilla paikkakunnilla, vertaistukiviikonloppuja ja tukihenkilötapaamisia. Surunauha myös ylläpitää Lohtu-sovellusta läheisensä itsemurhaan menettäneille ja järjestää chat-ryhmiä, joissa keskusteluun voi osallistua anonyymisti.

Lue lisää: Surunauha ry viitoittaa toivon tielle läheisen itsemurhan jälkeen

Vaikuttamistoimintaa yksin ja yhdessä

Kaikki neljä Surujärjestöä tekevät vertaistukitoiminnan ja muiden tukimuotojen lisäksi tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Järjestöissä tunnetaan surevien asemaan liittyvät epäkohdat erinomaisesti ja pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön niin, että sureva saa riittävästi tukea myös yhteiskunnalta. Tällä hetkellä Suomessa on monin paikoin ongelmia kriisituen saatavuudessa, terapian saatavuudessa sekä surevien lasten ja nuorten tukemisessa. Surujärjestöt tekevät vaikuttamistyötä sekä itsenäisesti koskien oman järjestönsä kohderyhmää että yhdessä niissä asioissa, jotka koskettavat surevia yhteisesti.

Yhteistyötä tehdään myös muuten. Surevan kohtaaminen -toiminta on Surujärjestöjen yhteistä toimintaa. Sen kautta välitetään tietoa surevan kohtaamisesta ja tukemisesta sekä toteutetaan kokemusasiantuntijatoimintaa, jossa on mukana kokemusasiantuntijoita kaikista Surujärjestöistä. Vuosittain yhdessä järjestetään muun muassa Surujärjestöjen työntekijäpäivät, viikonloppu menetyksen kokeneille nuorille, virkistysviikonloppu järjestöjen vapaaehtoisille ja Syväluotaus suruun -tapahtuma. Kaikki Surujärjestöt ovat mukana myös järjestämässä Surukonferenssia.

Lue lisää: Kun kokemusasiantuntija puhuu, yleisö kuuntelee

Monen elämä muuttuu pysyvästi, kun yksi ihminen kuolee henkirikoksen uhrina. Traumaattinen kuolintapa vaikuttaa uhrin läheisten identiteettiin, ihmissuhteisiin, elämäntarkoitukseen. Henkirikoksen uhrien läheiset kokevat muun muassa pelkoa, painajaisia ja epäluottamusta muita ihmisiä, viranomaisia ja yhteiskuntaa kohtaan. Läheiset saattavat miettiä, voivatko he puhua omasta menetyksestä ja leimataanko heidät tai heidän kuollut läheisensä. Kysyimme kahdelta kokemusasiantuntijaltamme, miten läheisen menetys henkirikoksen uhrina on vaikuttanut heidän elämäänsä. 

– Henkirikoksen uhrin läheisenä olen kokenut tunteita ja ajatuksia laidasta laitaan. Olen kokenut pelkoa, vihaa, kostonhimoa ja katkeruutta. Koska omalle kohdalle sattui näin marginaalinen tapahtuma, olen myös kokenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Vaikeimpia tunteita ovat kuitenkin olleet syyllisyys ja helpotus. Koska henkirikoksen uhrina kuollut läheinen oli päihteidenkäyttäjä, olin helpottunut hänen kuolemastaan, kun minun ei enää tarvinnut kantaa huolta hänestä. Samaan aikaan toki olin kauhuissani, että hänet oli murhattu. Se oli hyvin ristiriitaista, kertoo kokemusasiantuntija Meiju Huoma ry:stä.

– Tunteet kulkivat vuoristorataa, tosi lujaa. Tunsin syyllisyyttä siitä, että päästin lapseni kavereidensa luo. Syvää vihaa ja katkeruutta tekijöitä kohtaan, kostonhimoa. Tunsin suunnatonta ikävää, kaipausta ja rakkautta lastani kohtaan. Ajattelin, että keneenkään ei voi enää luottaa, tyttäreni tappoivat hänen omat kaverinsa. Jonkun aikaa olin varma, että minutkin voi tappaa vaikka naapuri yhteisellä metsälenkillä, ajatuksiaan summaa kokemusasiantuntija Stiina Huoma ry:stä.

Arki muuttuu peruuttamattomasti

Traumaattinen menetyskokemus vaikuttaa läheisten arkeen välittömästi ja pitkällä aikavälillä. Viranomaisilla, niin poliiseilla kuin hoitotyöntekijöillä, sosiaalityöntekijällä ja opettajilla, on velvollisuus ohjata läheinen tukipalveluihin. Läheisen menetys henkirikoksen uhrina on traumaattinen kriisi, jonka vaikutukset näkyvät vielä vuosien päässä esimerkiksi heikentyneenä työkykynä, psyykkisinä vaikeuksina ja fyysisinä sairauksina. Alussa tukea tarvitaan arjen perustoimintojen hoitamiseen, käytännön järjestelyihin kuten uhrin hautaamiseen, oikeusasioiden selvittämiseen. Menetys vaikuttaa läheisiin loppuelämän ajan. Vuosienkin päästä he voivat tarvita monenlaista tukea kuten terapiaa, vertaistukea tai asianajajan palveluita.

– Heti henkirikoksen jälkeen olin muutaman päivän shokissa enkä pystynyt syömään tai nukkumaan. Pelkäsin aivan kaikkea. Pikkuhiljaa sain taas elämästä kiinni. Jatkoin opiskelua ja sain samalla kriisitukea säännöllisesti. Sitten menikin useampi vuosi, että sulattelin tapahtumia ja tavallaan jatkoin elämää ”normaalisti”. Kuitenkin viisi vuotta tapahtumien jälkeen mielenterveyteni alkoi reistailla, joten hankkiuduin avun piiriin ja aloin käsitellä asioitani tarkemmin. Menetys tulee vaikuttamaan elämääni loppuelämän – se on selvää, kertoo Meiju kokemuksistaan.

– Tyttäreni oli arjessa ainoa apuni kehitysvammaisen veljensä hoidossa, siihen saatoin aina luottaa, että hän hoitaa veljensä tarpeet, kärsivällisesti ja rakkaudella. Hän oli suunnilleen minun paras ystäväni, teimme paljon asioita yhdessä. Kun häntä ei enää ollut, surin sitä, että kun olen vanha tai vaivainen, ei ole ketään, joka pitää minusta huolta, eikä varsinkaan ketään, joka pitää pikkuveljestä huolta. Surin, ettei minusta tulisi koskaan mummua. Arjesta tuli siis paljon raskaampaa, niin henkisesti kuin fyysisesti, varsinkin kun uniongelmat pahenivat, toteaa Stiina.

Lue lisää: Kriisissä olevan auttaminen

Järjestö henkirikoksen uhrien läheisille

Suomessa kuolee vuosittain 90 ihmistä henkirikoksen uhrina. Keväästä 2020 alkaen henkirikosten määrät ovat hieman kasvaneet. Yhtä henkirikoksen uhria jää suremaan yleensä arviolta 4–6 läheistä. Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö henkirikoksen uhrien läheisille perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja muille läheisille. Järjestö on aloittanut toimintansa vuonna 2000. Jäseniä järjestössä on noin 240 ja vuosittain Huoma ry:ssä tuetaan noin 170 henkirikoksen uhrin läheistä. Järjestöllä on noin 30 vapaaehtoista, jotka tekevät säännöllisesti vapaaehtoistyötä.

Huoman työntekijät toivovat, että ammattilainen pyytäisi läheiseltä lupaa välittää uhrin tiedot heille, koska henkirikoksen uhrin läheisen aloitekyky voi olla heikko. Työntekijät soittavat kaikille läheisille, joiden tiedot he saavat ja selvittävät, millaista tukea kukin tarvitsee.

Lue lisää: Mitä on hyvä huomioida, kun työskentelee henkirikoksen uhrien läheisten kanssa?

Lue lisää: Huoman oppaat uhrien läheisille

Tukea tarvitaan vielä vuosien päästä

Läheisen väkivaltainen kuolema aiheuttaa enemmän stressiä, psyykkistä pahoinvointia ja traumoja kuin muut kuolintavat. Ammattilaisen on hyvä ymmärtää, että reaktiot läheisen menetyksestä henkirikoksen uhrina voivat tulla vuosien viiveellä. Henkirikoksen uhrien läheiset joutuvat kärsimään menetyksen lisäksi taloudellisista vaikutuksista, joita seuraa esimerkiksi oikeudenkäynneistä, sairauslomista ja terapiakäynneistä. On tärkeää, että ammattilainen huomioi surevan elämäntilanteen kokonaisvaltaisesti; millainen perhetilanne, terveydentila ja taloustilanne henkirikoksen uhrin läheisellä on.

– Alaikäisenä sain kriisiapua perheneuvolan kautta. Nuorena aikuisena sain tukea opiskelijaterveydenhuollon kautta ja viisi vuotta psykoterapiaa. Olen myös saanut tukea työterveydestä ja mielenterveyspäivystyksen kautta. Suurin ja tärkein tuki itselleni on ollut Huoma ry – Henkirikoksen uhrien läheiset, jossa olen päässyt tapaamaan kaltaisiani. Siksi korostan vertaistuen merkitystä – se on elintärkeää. Minua on auttanut myös kokemusasiantuntijaksi kouluttautuminen Surevan kohtaamisen kautta, koska pääsen puhumaan kokemuksestani ja sitä kautta koen, että voin tehdä jotakin merkityksellistä muiden ihmisten hyväksi ja samalla pitää kokemukseni mukana elämässäni, kertoo Meiju saamastaan tuesta.

– Minulle ei tarjottu minkäänlaista apua! Sain ihan itse soittaa kriisipäivystykseen ja kävin siellä muutaman kerran, ennen kuin sieltä ohjattiin minut pikaisesti psykiatrian polille. Polilla tietenkin lääkäri vaihtui vähän väliä ja hoitajaa kiinnosti enemmän itse rikos kuin se, miten minä voin. Vasta täällä Keski-Suomessa olen saanut kaipaamaani tukea, pääsin ihanalle psykiatrille ja kävin kolmisen vuotta mielenterveystoimiston mahtavalla psykologilla, kunnes sitten löysin suuren vaivan jälkeen psykoterapeutin. Olisin siis jo alusta alkaen kaivannut ammattiapua sellaiselta henkilöltä, joka olisi auttanut avaamaan solmuja, ennen kuin ne pääsivät umpisolmuiksi, Stiina kertoo kokemuksestaan.

Lue lisää: Arkea ja jaksamista tukevat palvelut

Vertaisten tuki kannattelee

Huoma tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrien läheisille. Vertaistukijoilla on itsellään kokemus läheisen menetyksestä henkirikoksen uhrina. He ovat saaneet tehtäväänsä koulutuksen, ja he saavat myös työnohjausta säännöllisesti. Vertaistuki on ammatillisesti ohjattua ja ryhmissä vertaisohjaajan parina on aina ammattilainen.

Henkirikoksen uhrin läheinen voi saada Huoma ry:n kautta puhelinvertaisen muutama kuukausi menetyksen jälkeen. Eri paikkakunnilla pidettäviin vertaistukiryhmiin voi tulla noin vuosi menetyksen jälkeen. Joka kuukausi verkossa järjestetään vertaisiltoja, joihin voi tulla mukaan niin pian menetyksen jälkeen kuin sureva itse kokee hyväksi. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa järjestetään valtakunnallinen vertaistukiviikonloppu.

– Vertaistuki on kaikki kaikessa. Olen osallistunut Huoman vertaistukiviikonloppuun ja odotan innolla, milloin onnistuisi osallistua seuraavan kerran. Osallistun säännöllisesti myös Huoman etävertaistuki-iltamiin. Lisäksi toimin Huoman somevapaaehtoisena, esimerkiksi seuraamalla ja kommentoimalla aktiivisesti Huoman suljetun Facebook-ryhmän keskusteluita, kertoo Meiju.

Eri vertaistukimuotojen lisäksi Huoma ry:n kautta saa palveluohjausta, jota järjestön henkilökunta tekee toimistolta pääasiassa puhelimitse. Huomalla on myös vapaaehtoinen asianajaja, jolle uhrin läheiset voivat esittää kysymyksiä Huoman verkkosivuilla olevan lomakkeen välityksellä. Asianajajan palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Hän neuvoo läheisiä kaikissa heitä koskevissa lakiasioissa. Palvelua käyttääkseen ei tarvitse olla järjestön jäsen.

Lue lisää: Vertaistuki Huomassa

Muutosta tarvitaan kärsimyskorvauksiin ja terapian saatavuuteen

Vertaistukitoiminnan lisäksi järjestössä tehdään yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Järjestöllä on tärkeä rooli asiantuntijalausuntojen antamisessa lakimuutoksiin liittyen. Järjestössä halutaan erityisesti vaikuttaa lakiin kärsimyskorvauksista ja terapian saatavuuteen.

Lakialoite kärsimyskorvausten muuttamisesta on tällä hetkellä käsittelyssä ja järjestössä odotetaan, miten korvauskäytäntöä muutetaan kärsimyskorvausten osalta. Vuonna 2006 rikoslakiin tehdyn muutoksen seurauksena omaisten on täytynyt hakea kärsimyskorvauksia suoraan henkirikoksesta tuomitulta. Koska korvausten perimiseen liittyvä ulosottoprosessi sitoo uhrin omaisen surmaajaan vuosiksi ja vuosikymmeniksi ja omaiset jäävät usein silti ilman korvausta, Huoma ry:ssä toivotaan lakiin muutosta. Käytäntöä voisi muuttaa omaisen kannalta toimivammaksi niin, että valtio maksaisi kärsimyskorvaukset omaiselle ja perisi ne sitten surmaajalta. Näin uhrin läheinen vapautuisi perintäprosessin aiheuttamasta lisäkärsimyksestä.

Terapiaan puolestaan on monin paikoin vaikea päästä, koska terapeutteja on tarpeeseen nähden liian vähän. Huoma ry tukee yhdessä Surujärjestöjen ja kymmenien muiden järjestöjen kanssa Terapiatakuu-aloitetta. Tavoitteena on saada myös mediassa näkyvyyttä Huoma ry:n vaikuttamistyön tavoitteille sekä tuoda esiin henkirikoksen uhrien läheisten näkökulmaa julkisuudessa.

Henkirikoksen uhria syyllistetään

Monet henkirikoksen uhrien läheiset joutuvat pian menetyksen jälkeen kohtaamaan tapaukseen liittyvän oikeuskäsittelyn, mikä on raskasta ja voi viivästyttää surua. Oikeudenkäynti alkaa yleensä 3–6 kuukauden jälkeen tapahtuneesta ja kestää usein vuosia. Media uutisoi henkirikoksista ja niihin liittyvistä oikeudenkäynneistä. Tapahtunut tulee läheisiä vastaan joka paikassa, mikä pitkittää läheisen kärsimystä ja uusii traumaa.

Ihmiset ovat usein uteliaita ja kiinnostuneita henkirikoksista ja niiden yksityiskohdista ja motiiveista. Median lisäksi monet ihmiset saattavat retostella tapahtuneella, juoruja ja huhuja henkirikoksista leviää niin sosiaalisessa mediassa kuin kylillä. Läheinen saattaa käydä esimerkiksi kaupassa toisella paikkakunnalla, koska ei halua kohdata tuttujaan lähikaupalla.

– Henkirikoksen uhria syyllistetään aina. Uhrin läheisenä minuun on suhtauduttu enimmäkseen oudosti. Tutut ja tuntemattomat ovat syyttäneet minua tapahtuneesta. Moni ei osaa sanoa mitään, niin suusta pääsee jos jonkinlaista sammakkoa. Minulle on sanottu, etten saa iloita tai hymyillä, koska tyttäreni on kuollut. En saa laulaa enää. Uhrin omaisena olen saanut ja saan edelleen sääliviä katseita ja osanottoja, summaa Stiina kokemuksiaan ihmisten suhtautumisesta henkirikoksen uhrin läheiseen.

– Helposti saatetaan ajatella, että kaikki henkirikoksen uhrit ovat olleet pahoja ihmisiä, esimerkiksi rikollisia, juoppoja, narkkareita, joten heidät on tapettu syystä. Kun ajattelee asiaa kuitenkin tarkemmin ymmärtää, että eihän ketään saa tappaa oli tilanne mikään tahansa. Omalla kohdallani en ole kokenut suoraan kielteistä suhtautumista minuun henkirikoksen uhrin läheisenä, mutta tavallaan siinä läheisenä aina saa sivuosuman, kun menehtynyttä läheistä ja hänen kuolemaansa joku kehtaa vähätellä, kertoo Meiju kokemuksistaan.

Elämä jatkuu – läheisen henkirikos ei unohdu koskaan

– Ihmisenä tämä on vaikuttanut tietenkin paljon. Olen entistä epäluuloisempi muita ihmisiä kohtaan, niin sanotusti suunnitelma B pitää olla aina valmiina. En päästä ihmisiä lähelleni. Elämä on edelleen vuoristorataa, vauhti on hiljaisempi, mutta välillä mennään lujaa. Nyt voin tapahtuneeseen nähden hyvin ja vapaaehtoistyöt tuovat kaivattua sisältöä elämääni, jota vietän enimmäkseen yksin kotona, Stiina kertoo.

– Elämäni on varsin tasapainoista nykyisin. Tiedostan, että elämän muutoskohdissa tulen reagoimaan kokemuksieni vuoksi aina vahvasti ja käsittelemään menetystäni aina uudelleen ja uudelleen. Se ei kuitenkaan enää pelota minua, sillä ymmärrän, että se kuuluu elämääni. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen elämästäni enkä vaihtaisi mitään. Nautin elämästäni sellaisena kuin se on. Minulla on haaveita ja unelmia, joita pystyn toteuttamaan ja mikä tärkeintä: oma perhe, jossa on kaikki hyvin, kertoo Meiju tämänhetkisestä tilanteestaan.

Kokemusasiantuntijoiden ajatuksia hyvistä kohtaamisista

– Uhrin läheinen kaipaa usein ihan konkreettista apua; valmista ruokaa, lapsenvahdin, että saa huilia, siivousapua, jonkun, joka vie ulos kävelylle. Anna mahdollisuus itkeä, raivota rauhassa. Älä lähde mukaan ”kostosuunnitelmiin”, mutta älä myöskään tyrmää niitä, ne kuuluvat asiaan, mutta niitä ei sovi ruokkia. Älä aikatauluta toisen surua, surulla ei ole aikarajaa. Jos et tosiaankaan tiedä, mitä sanoisit, ole hiljaa, kertoo Stiina ajatuksistaan hyviin kohtaamisiin liittyen.

– Kohtaa henkirikoksen uhrin läheinen ennakkoluulottomasti, koska meitäkin on niin moneen junaan. Henkirikoksen uhrin läheistä ei voi laittaa mihinkään muottiin. Ota huomioon ikä ja hänen muutkin elämänkokemukset – meille on sattunut ja tapahtunut paljon muutakin kuin se, että olemme henkirikoksen uhrin läheisiä. Kannusta ja tue henkirikoksen läheistä avaamaan suunsa ja hakemaan apua. Ohjaa myös vertaistuen piiriin ilman kynnystä, toteaa Meiju.

Lue lisää: Surevan kohtaaminen

Käpy ry:n julkaisema oppaassa Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut? keskitytään lapsen ja nuoren suruun. Oppaassa tarjotaan tietoa siitä, miten tukea läheisensä menettänyttä lasta tai nuorta. Kirjanen on saatavilla suomeksi ja englanniksi, uusin painos on pian saatavilla myös ruotsiksi. Opas on sähköisessä muodossa täällä, painettuja oppaita voi tilata Nuoret lesket ry:n sivuilta täältä ja Käpy ry:n verkkokaupasta täältä >>

Lue lisää: Sureva kaipaa kirjallista tietoa – tilaa päivitetyt esitteet