–Syvennyn ja uppoudun kokemaani omissa oloissani. Varaan yleensä koko päivän vapaaksi ja laitan nenäliinapaketin valmiiksi pöydälle ennen puheenvuoroa.

–Pyrin kokemuspuheenvuorossani huomioimaan tilanteen luonteen ja tilaajan toiveet sekä luonnollisesti myös omat senhetkiset fiilikset. Valmistellessani puheenvuoroa palaan ajatuksissani menneeseen; eri aikoina sieltä nousee erilaisia asioita, jotka siirtyvät myös puheeseen. Ennen puheenvuoroa tarkastan etukäteen myös tekniikan toimivuuden ja saamani etäkokouslinkin, Katja kertoo.

Ajan myötä puheenvuorojen pitämiseen on tullut varmuutta. Kokemuksen karttuessa eri asiat korostuvat puheenvuoroissa. Katjalle on ollut tärkeää, että hän on voinut puheenvuoroillaan pitää yllä lapsensa muistoa, kertoa kokemuksistaan ja tukea ammattilaisia heidän työssään.

– Kerron puheenvuorossani omasta kokemuksestani, ja tunteeni välittyvät varmasti myös puheessani. Ajattelen, että se on ehkä juuri tärkein anti, jonka voin antaa. Kun jaan omia tuntemuksiani kokemistani tilanteista, pääsevät kuulijatkin ehkä syvemmälle vaikeaan aiheeseen, eikä se jää pelkäksi puheeksi.

–Mielestäni on tärkeää, että kuulijat saavat puheenvuorostani ajatuksia siitä, miten kohdata sureva. Toisaalta ajattelen myös niitä surevia vertaisiani, joita kuulijat tulevat kohtaamaan. Toivottavasti puheenvuoroni näkyy jollakin tapaa siinä, miten heidät kohdataan, Katja jatkaa.

Toistaiseksi hän on pitänyt puheenvuoroja tuleville sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisille, mutta hän kokee puheenvuorot yhtä merkityksellisiksi mille tahansa työyhteisölle.

–Olen kokenut, että opiskelijat ovat kuunnelleet kertomustani ajatuksella, ja toivon, että he hyötyvät ajatuksistani sekä tulevassa työssään että muussa elämässään.

–Surevan kohtaaminen on aina koskettavaa kenelle tahansa, eikä silloin välttämättä tiedä, miten reagoida ja toimia. Kaikki meistä kohtaavat joskus surevia ihmisiä. Mielestäni millä tahansa työpaikalla voisi pitää kokemuspuheenvuoroja, jotta ymmärrys surevia kohtaan lisääntyisi. Työ on iso osa ihmisen elämää, ja työelämän tulisi myös tukea surevaa. Mikäli työkavereilla on syvempää ymmärrystä, voi esimerkiksi surevan paluu työelämään olla helpompaa, Katja kertoo.

Työpaikoilla surevan kohtaaminen voi olla hyvinkin vaihtelevaa sekä esihenkilöiden että työkavereiden osalta. Katja kokee, että monella voi olla vaikeaa suhtautua ja ottaa kontaktia surevaan.

–Joskus saatetaan ikään kuin ajatella ja kuvitella surevan puolesta, miten sureva jaksaa ja mitä hän pystyy tekemään. Kokemuspuheenvuorojen kautta ymmärrys todennäköisesti lisääntyisi, ja se helpottaisi puolin ja toisin. Puheenvuoro antaisi myös uskallusta keskustella ja suhtautua surevaan luontevammin.

Kokemuspuheenvuorot ovat merkityksellisiä kuulijoilleen, mutta ne antavat paljon myös kokemusasiantuntijalle itselleen. Katjalle kokemuspuheenvuorot ovat tärkeitä, vaikka olo niiden jälkeen on usein hieman ristiriitainen: toisaalta voimaantunut, toisaalta uupunut.

–Puheenvuoro herättää aina paljon tunteita. Joka kerta ääneni murtuu jossain kohtaa, mutta tiedän, että saan aina kerättyä itseni. Puheenvuoro herättää surua, kaipuuta ja ikävää, mutta toisaalta se myös voimaannuttaa. Kokemuspuheenvuorot antavat aina enemmän kuin ottavat.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Ajattelen surevia vertaisiani, joita kuulijat tulevat kohtaamaan appeared first on Surevan kohtaaminen.

– Muokkaan esitystäni näiden seikkojen perusteella, mutta yleensä esitykseni menee pitkälti samalla rungolla. Ennen tilaisuutta käyn yleensä pienellä kävelyllä ja ”maadoitan” itseni tulevaa puheenvuoroa varten.

Maria kokee, että varmuus puheenvuorojen pitämiseen on vahvistunut matkan varrella. Läheisen menetys nuorena on suuri tragedia, ja puheenvuorot ovat olleet tärkeä osa oman surun käsittelyä. Ensimmäiset puheenvuorot jännittivät. Aluksi Maria pohti muun muassa sitä, miten hänet otetaan vastaan ja onko puheenvuorosta hyötyä kuulijoille.

– Olen saanut paljon itseluottamusta puheenvuorojen pitämiseen. Uskallan puhua enemmän vaikeista tunteista, joita tunsin menettäessäni läheiseni: häpeästä, syyllisyydestä ja siitä, miten nämä vaikuttivat lapsen elämään. Uskallan olla entistä avoimempi kokemuksistani.

– Puheenvuoron pitäminen jännittää edelleen hieman. Vanhoihin nuoruuden tapahtumiin palaaminen tuntuu haikealta. Olen kuitenkin käsitellyt asioita useita kertoja, joten esityksen aikana tunteet eivät ota minussa enää valtaa. Mielikuvissani olen laittanut lapsuuden kokemukseni kauniiseen ”rasiaan”. Puheenvuoroa pitäessäni otan rasian esiin ja avaan sen, Maria jatkaa.

Hän kokee puheenvuorot itselleen erittäin merkityksellisiksi, erityisesti sen takia, että voi oman kokemuksensa kautta antaa eväitä eri alojen ammattilaisten työhön.

– Olen ilokseni päässyt pitämään puheenvuoroja monille erilaisille kohderyhmille, kuten terveydenhuollon opiskelijoille ja yliopiston tutkijoille. Kaikki puheenvuorot ovat olleet minulle yhtä merkityksellisiä ja suorastaan ihania pitää. Haluaisin päästä puhumaan myös opettajille, mutta siihen en vielä ole saanut mahdollisuutta. Opettajat ovat kuitenkin suuri osa lasten ja nuorten elämää – heitä lapset ja nuoret näkevät arjessaan päivittäin.

Puheenvuoron jälkeen Maria ottaa rauhallisen hetken itselleen. Esimerkiksi pieni kävely ulkona toimii parhaiten.

– Kuuntelen kehoani ja yritän antaa sille sen, mitä se kaipaa. Kehon ravistelu tai jonkin pienen herkun syöminen, esimerkiksi suklaan, auttaa palautumaan.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Uskallan olla entistä avoimempi kokemuksistani appeared first on Surevan kohtaaminen.

• Palautekyselyn tuloksia vuoden 2025 Surevan kohtaaminen -toiminnasta
• TEHY-lehden 1/2026 artikkeli: Läheisensä menettänyt kaipaa aitoa kohtaamista – ”Sanonnat eivät lohduta”
• Tutkimustietoa-julkaisusarja: Thanatos lehden artikkeli ”Sirpaleista koottu – sisaruksen suru ja selviytyminen itsemurhan jälkeen”
• Esittelyssä tietopankin osio: Erilaisia näkökulmia suruun
• Kevään 2026 Surukonferenssi lähenee – ilmoittaudu mukaan!
• Tutustu Suruosasto-podcastiin
• Osallistu kyselyyn: Mitä sisältöä pidät kiinnostavana sosiaalisen median kanavillamme ja millaista sisältöä toivoisit näkeväsi?

Lue uutiskirje selaimessa

The post Surevan kohtaaminen -toiminnan uutiskirje 2/2026 appeared first on Surevan kohtaaminen.

Läheisen ihmisen kuolema on yleensä elämää järisyttävä ja musertava kokemus. Ihmisten tapa ilmaista tapahtumaan liittyviä tunteita voi kuitenkin vaihdella suuresti. Osa saattaa haluta olla aivan hiljaa ja osa puhua jatkuvasti. Toiset kaipaavat omaa rauhaa, toiset taas yhdessä olemista.

Asiantuntija Sirpa Mynttinen Surevan kohtaaminen -toiminnasta toteaa, että kaikilla surevilla on kuitenkin sama perustarve: jokainen haluaa tulla kohdatuksi kunnioittavasti.

”Suuren surun aikana ihminen saattaa muistaa hyvin yksityiskohtaisesti erilaiset kohtaamiset vielä pitkään jälkeenpäin. Sekä kohdatuksi tuleminen että kohtaamatta jääminen jäävät tarkasti mieleen”, Mynttinen kertoo.

Siksi on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset huomioivat surevan ihmisen tarpeet myös oman kiireensä keskellä.

Lue koko juttu tästä.

(Julkaistu TEHY-lehdessä 1/2026)

Kuva: Pauli Salmi

The post Läheisensä menettänyt kaipaa aitoa kohtaamista – ”Sanonnat eivät lohduta” appeared first on Surevan kohtaaminen.

• Miten onnistuimme vuonna 2025? – vastaa palautekyselyyn
• Tilattavissa uusi kokemuspuheenvuorovideo elinluovutuksesta
• Ilmoittaudu Surukonferenssiin Early Bird -hinnalla 31.1. mennessä
• Tutkimustietoa-julkaisusarjassa Thanatos-verkkolehden artikkeli
  (Lindberg, Kauppinen & Aho 2024): ”Katsaus henkirikoksen tekijän ja uhrin läheisiin liittyvästä tutkimuksesta sekä heidän kokemista elämänmuutoksista henkirikoksen jälkeen.”
• Kokemusasiantuntijana Surevan kohtaaminen -toiminnassa

Lue uutiskirje selaimessa

The post Surevan kohtaaminen -toiminnan uutiskirje 1/2026 appeared first on Surevan kohtaaminen.

The post Miten onnistuimme vuonna 2025? Vastaa palautekyselyyn appeared first on Surevan kohtaaminen.

• Miten onnistuimme vuonna 2025? – vastaa kyselyyn
• Pienkeräys lasten ja nuorten surutoiminnan tukemiseksi
• Artikkeli: Miten tukea surevaa lasta?
• Artikkeli: Saako miehen suru näkyä?
• Surukonferenssi 2026 – Ilmoittautuminen on avautunut!
• Tutkimustietoa-julkaisusarja: Thanatos-verkkolehden artikkelissa käsitellään vanhemman menetyksen vaikutuksia nuoren elämään.
• Uusi Vakava sairaus perheessä -toimintamalli julkaistu (Itla)

Lue uutiskirje selaimessa

The post Surevan kohtaaminen -toiminnan uutiskirje 6/2025 appeared first on Surevan kohtaaminen.

Totuudenmukaista tietoa ja avointa keskustelua

Lapselle kannattaa kertoa läheisen kuolemasta pian sen tapahduttua. Olennaiset asiat kuolemasta kannattaa kertoa rehellisesti lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Abstrakteja ja käsitteellisiä termejä kannattaa välttää, ettei lapselle tule väärinkäsityksiä.

Lapsen turvallisuuden tarve kasvaa ja on tärkeää, että lapsella on lähellään turvallisia aikuisia. Lapselle on hyvä sanallisestikin kertoa, että hänellä on turvanaan läheisiä ja hänestä pidetään huolta. Lasta on hyvä pitää paljon lähellä, sylissä, halata ja olla saatavilla mahdollisimman paljon.

Lasta kannattaa myös rohkaista puhumaan ja kysymään asiasta. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei olekaan vastauksia, lapselle kannattaa viestittää, että kuolemaan liittyvistä asioista on lupa puhua.

Tilaa ja mahdollisuuksia surun käsittelylle

Lapselle kannattaa viestittää, että surua saa näyttää ja sen kanssa ei tarvitse selvitä yksin. Lapselle olisi hyvä antaa huomiota ja aikaa silloin, kun hän on halukas asian käsittelyyn. Keskustelu voi olla lyhyttä tai vain yksittäisiä kysymyksiä.

Lapselle on luontaista kohdata menetys hänelle ominaisin keinoin, esimerkiksi leikkimällä, piirtämällä, maalaamalla, tarinoiden ja satuhahmojen kautta. Jokaisella lapsella on yksilöllinen tapansa surra ja on tärkeää, että erilaiset tavat hyväksytään eikä niitä vertailla.

Suru vie lapsellakin aikaa ja voimia. Kasvaessaan lapsi käsittelee menetystä uudella tavalla, uuden kehitysvaiheen silmin. Onkin tärkeää, että aikuiset ovat valmiita asian käsittelyyn lapsen kanssa vielä pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta.

Turvallisuudentunnetta arjen rutiineista

Lapsen turvallisuudentunnetta vahvistaa se, että arjen rutiinit säilyvät ennallaan ja arkielämä sujuu mahdollisimman normaalisti. Turhia muutoksia lapsen elämässä kannattaa välttää ja mahdollisista muutoksista on hyvä kertoa lapselle etukäteen. Myös perheen säännöistä ja lapselle asetetuista rajoista kannattaa pitää kiinni ja välttää ylihuolehtimista ja liikaa varovaisuutta.

Perheessä sattuneesta kuolemantapauksesta kannattaa tiedottaa päivähoitoon ja kouluun ennen kuin lapsi palaa sinne tapahtuneen jälkeen. Perheen on hyvä sopia yhdessä hoitajien ja opettajien kanssa, mitä ja miten asiasta kerrotaan lapsen kavereille. Asiasta kertominen on aikuisen vastuulla. Samalla aikuinen voi viestittää ryhmälle surevan lapsen toiveita oikeasta suhtautumistavasta ja siitä, miten suru voi lapseen vaikuttaa. Päiväkodin ja koulun aikuisten tehtävänä on myös tiedottaa lapsen perheessä tapahtuneesta kuolemantapauksesta kaikille lapsen kanssa työskenteleville. On hyvä myös sopia säännöllisestä ja normaalia tiiviimmästä yhteydenpidosta kodin ja päivähoidon/koulun ja perheen välillä.

Surusta huolimatta lapsella tulee olla oikeus elää myös huoletonta ja iloista lapsen elämää. Lasta kannattaakin rohkaise normaaliin toimintaan, esimerkiksi harrastusten jatkamiseen ja kaverisuhteiden ylläpitoon.

Tukea tunteiden käsittelyyn

Lapselle kannattaa kertoa, että monenlaiset tunteet kuuluvat suruun ja ovat normaaleja. Lapsen on tärkeä kuulla, että on sallittua olla myös vihainen. Lapsen voi olla vaikea tiedostaa omia tunteitaan. Aikuinen voi auttaa lasta tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa ja käsittelyssä. Aikuiselta lapsi saa mallia surukäyttäytymiselle.

Lapsen pelot kannatta ottaa todesta ja käsitellä niitä lapsen kanssa. Yhdessä voi etsiä ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa ja voi ajatella aiheuttaneensa läheisen kuoleman. Lapsen tulee saada myös puhua syyllisyyden tunteistaan, mutta hänelle on tehtävä selväksi, etteivät hänen tekonsa tai ajatuksensa voineet vaikuttaa kuolemaan.

Kuolema nostattaa usein myös lapsella esille pohdinnat elämän peruskysymyksistä. Aikuinen voi jakaa oman elämänkatsomuksensa kuolemasta lapsen kanssa. Samalla voi kertoa, että asiasta on ihmisillä erilaisia näkemyksiä. Lapsen omiin lohtua tuoviin näkemyksiin kannattaa suhtautua kunnioittavasti.

Mukana olo ja muistelu

Lapsen kannattaa antaa osallistua erilaisiin sururituaaleihin, kuten hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Ne auttavat ymmärtämään mitä kuolema tarkoittaa ja estävät erilaisten kuvitelmien ja pelkojen syntymistä. Erilaisten rituaalien kautta lapsi saa tilaisuuden työstää tapahtunutta myös tunnetasolla ja jakaa asiaa yhdessä läheistensä kanssa. On hyvä valmistaa lasta näihin tilanteisiin huolellisesti etukäteen kertomalla mitä niissä tapahtuu ja huolehtimalla, että lapsella on koko ajan läheinen aikuinen vierellään.

Lapsen voi antaa nähdä vainaja hänen niin halutessaan, jos se muutoin on mahdollista. Ennen sitä kannattaa kertoa, miltä vainaja näyttää, millaisessa paikassa hän on, miten lapsi voi hyvästellä hänet jne. Hyvästelyyn ja sen käsittelyyn jälkikäteen on hyvä varata riittävästi aikaa. Lapsi voi osallistua myös hautajaisten suunnitteluun esimerkiksi valitsemalla kukkia, virsiä tai runoja.

Lapsen kanssa voi luoda myös omia muistorituaaleja ja erilaisia konkreettisia tapoja ilmaista surua. Kuollutta läheistä voi muistella esimerkiksi katselemalla valokuvia ja jakamalla yhteisiä muistoja. Muistoja voi koota myös erityiseen kirjaan tai laatikkoon. On tärkeää, että kuollut saa olla mukana arjen puheissa.

Vanhemman jaksaminen

Lapsen surun näkeminen on satuttavaa ja hänen tukemisensa vaativaa, kun on itsekin menettänyt läheisensä. On hyvä muistaa, että omasta jaksamisesta huolehtiminen tukee myös lapsen hyvinvointia.

Itseltä ja lapselta ei kannata vaatia liikaa, liian nopeasti. Läheisten tarjoaman apu kannattaa ottaa vastaan ja miettiä mihin asioihin voisi saada ulkopuolista apua, että voimia jäisi omasta ja lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen surun keskelläkin.

Myös ammattiapua kannattaa hakea tarvittaessa rohkeasti. Lapset kantavat kuolemantapauksen jälkeen helposti huolta vanhemman jaksamisesta. Lapselle kannattaakin kertoa, että myös aikuisella on tukijoita ja aikuinen saa heiltä apua eikä lapsen tarvitse huolehtia vanhemman jaksamisesta.

Sirpa Mynttinen, asiantuntija, Surevan kohtaaminen -toiminta

Artikkeli on julkaistu Huoma-lehdessä 2025

The post Miten tukea surevaa lasta? appeared first on Surevan kohtaaminen.

Vaikka suru ei ole sukupuolikysymys, liittyy miehen suruun usein ajatus vahvuudesta ja muiden kannattelusta. Nuoret Lesket ry:n kokemusasiantuntija Pertti toteaa, että miehen surua voi sävyttää etenkin itsestä sisältä tuleva tarve yrittää olla vahva.

–Voi olla, että tämä on nuorempien kohdalla vähentynyt, mutta ainakin 70-luvulla syntyneenä kasvoin itse jollakin tasolla kivikasvoisuuteen. Ajatus oli, että joku muu tarvitsee apua enemmän kuin itse – tai ehkä ennemminkin niin, että koska joku toinen tarvitsee enemmän apua, kokee, ettei itse ansaitse sitä ollenkaan.

Pertti on itse kokenut kohtaamiset ammattilaisten kanssa hyvinä ja tärkeinä, mutta toivoisi heiltä myös vahvan ulkokuoren haastamista. Kun vastaus ammattilaisen kysymykseen on ”ihan hyvin”, voi sanojen taakse piiloutua paljon sanoittamatonta.

Jokaisen suru on yhtä arvokas

Jokainen kohtaa ja käy läpi surua yksilöllisesti. Pasi toteaa, että tärkeintä olisi, että jokaisen surulle olisi tilaa ja että surusta saisi puhua.

– Tuntuu, että nykyään suru nähdään suorituksena, joka pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti pois alta. Tämä on usein yhteiskunnan – ja valitettavan usein myös työpaikan tai muun tahon – odotus surevaa ihmistä kohtaan.

–Yhteiskunnan – koulujen, vanhempien ja julkisen keskustelun – tulisi kannustaa surun näyttämiseen. Mielenterveysongelmat kasvavat hälyttävästi niin miehillä kuin naisilla, tytöillä ja pojilla. Jos surun tai tunteiden näyttäminen on erityisesti miehille jonkinlainen tabu, se moninkertaistaa ongelmat, koska ne jäävät piiloon. Pahimmillaan tämä voi lisätä jopa itsemurhariskiä, Pasi jatkaa.

Pasi kokee tärkeimpänä viestinään, Surevan kohtaaminen -toiminnassa ja Surunauhassa toimiessaan, että läheisensä menettänyt ohjattaisiin vertaistuen pariin.

–Vertaistuen parissa tunteet voi näyttää turvallisesti ja se on hyväksyttävää.

Myös Pertin mielestä vertaistoiminnalla on tärkeä tehtävänsä.

–Vertaisryhmässä on hienoa huomata, että ihmiset uskaltavat päästää surua pihalle ja pinnistely jää vähemmälle.

– – – – – – – – – – –

Miesten viikkoa vietetään jälleen isänpäivään päättyvällä viikolla 3.–9.11.2025. Miesten viikon teemana on tänä vuonna Puhuva mies. ”Liian usein kuulemme, että miehet eivät puhu tunteistaan. Mutta ehkä kysymys ei ole siitä, etteivätkö he haluaisi – vaan siitä, kuulemmeko heitä oikein?”

The post Saako miehen suru näkyä? appeared first on Surevan kohtaaminen.

Pääesiintyjänä on Matti Johannes Koivu, jonka musiikki ja laulullinen tulkinta kantavat lempeästi herkkyyden ja syvyyden sävyjä. Konsertissa kuullaan myös kaunis ääninen Melanie Kuparinen Soline-yhtyeensä kitaristi Matti Kärjen ja viulisti Lauri Löksyn kanssa sekä Tuusulalainen Viihdekuoro Essut.

Konsertti tarjoaa tilaa hiljentymiselle, tunteiden tuntemiselle ja surun erilaisille merkityksille. Konsertti-ilta on mahdollisuus kokea sävelistä, sanoituksista ja musiikin tulkinnasta kumpuavaa lohtua ja voimaa.

Konserttiin on vapaa pääsy.

Tervetuloa jakamaan hetki kanssamme, jossa musiikki kantaa ikävän keskellä.

Tapahtuman järjestäjät:
Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija Mia Rapeli-Pellikainen p. 050-5265484
Heidi-Maija Järviö p. 040-5063532
Yhteistyössä Tuusulan seurakunnan kanssa

———————————————————————–

OLISIKO SINULLA MAHDOLLISUUTTA AUTTAA KUOLEMAN SURUA KOHDANNEITA LAPSIA JA NUORIA?

Konserttiin on vapaa pääsy, mutta halutessasi voit osallistua pienkeräykseen, jonka tuotto ohjataan Surujärjestöjen
(Nuoret Lesket ry, Huoma ry, Käpy ry ja Surunauha ry) yhdessä koordinoimaan, läheisensä menettäneiden lasten ja nuorten vertaistukitoimintaan.

Lahjoita haluamasi summa suoraan keräystilille:
Pienkeräys tili: FI8644050040041207
Saaja: Mia Rapeli-Pellikainen
Viesti kenttään: RA/2025/1419

The post Minulla on ikävä konsertti-ilta 8.11.2025 appeared first on Surevan kohtaaminen.