”Itselläni äitienpäivä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Keväisin, kun huomaan metsäkävelyllä ensimmäiset valkovuokot, mieleeni tulvii lämpimiä muistoja äitienpäivistä ajalta, jolloin kaikki kolme poikaani olivat vielä pieniä. Vanhan kotimme pihalla kasvoi valkovuokkoja, ja pojat keräsivät niitä aina äitienpäiväksi maljakkoon ja toivat minulle aamupalatarjottimen kanssa sänkyyn. Nämä ovat onnellisia muistoja, joita vaalin syvällä sydämeni sopukoissa.

Nykyään äitienpäivät ovat hyvin erilaisia. Vuodet 2017–2019 olivat valtava vedenjakaja elämässäni. Syksyllä 2017 nuorin, silloin 11-vuotias, poikani sairastui syöpään ja vain vuotta myöhemmin keskimmäinen, silloin 15-vuotias, poikani sairastui samaan syöpään. Nuorin poikani parani, mutta keskimmäinen poikani menehtyi syöpähoitojen aiheuttamaan infektioon 16-vuotiaana. Vanhin poikani oli tuolloin jo täysi-ikäinen. Hautajaisia vietettiin juuri äitienpäivän aikoihin toukokuussa 2019.

Syövän läpikäyminen ja läheisen isoveljen menettäminen ovat jättäneet valtavat jäljet nuorimpaan poikaani, eikä hän ole vielä noiden vuosien jälkeen päässyt jaloilleen. Hän asuu vielä kotona ja koska vietimme sairaalavuodet tiiviisti yhdessä, hänen kanssaan minulla on läheiset välit.

Äitienpäivä tuo esiin monia vaikeita tunteita. Joskus tulee myös synkkiä hetkiä, jolloin koen epäonnistuneeni äitinä. Nuorempien poikien sairastuttua vakavasti olin suurimman osan ajasta heidän kanssaan sairaalassa. Samalla vanhin poikani varttui aikuiseksi, enkä voinut olla hänen tukenaan. Sairaalavuosien jälkeen suhteeni vanhimpaan poikaani on ollut etäinen. Hän ei asu enää kotona ja näen häntä harvoin. Äitienpäivä nostaa esiin paljon tuskaa siitä, että olisin halunnut asioiden menevän toisin. Tiedän, että sairaalavuosina minun oli oltava pikkuveljien tukena, mutta se ei poista tuskaa tai syyllisyyttä siitä, etten ole pystynyt olemaan vanhimman poikani tukena.

Äitienpäivänä minulla on tapana viedä kukkakimppu poikani haudalle. Se on se tapa, jolla nykyään vietän äitienpäivää. Tiedän, että en ole suinkaan ainoa, jolla äitienpäivään liittyy ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Tärkeää on se, että on joku, kenelle voi puhua näistä tunteista, ettei jää niiden kanssa yksin. Tärkeää on myös muistaa, ettei ole ”oikeanlaista” äitienpäivää tai tapaa, jolla äitienpäivää pitäisi viettää. On ok, että äitienpäivä on muutakin kuin iloa ja myönteisiä tunteita. Tee asioita, jotka tuntuvat sinusta merkityksellisiltä.”

The post Äitienpäivänä appeared first on Surevan kohtaaminen.

Tänä vuonna Surukonferenssin avasi Surunauhan Riika Hagman-Kiuru. Avauksen jälkeen kuultiin Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijan Erjan (Surunauha ry) puheenvuoro, jossa hän kertoi tyttärensä Jennyn kuolemasta itsemurhan kautta reilu kymmenen vuotta sitten. Erja kertoi koskettavassa puheenvuorossaan Jennyn pitkästä kamppailusta päihderiippuvuuden kanssa ja äidin surusta sekä avuttomuuden tunteista: ”Jennyn kuoleman jälkeen sanoin kriisityöntekijöille, että toivon että jonain päivänä voin kääntää tämän kaiken voitoksi ja voin olla edes yhdelle ihmiselle tukena. Jennyn kuolema ei voi olla turha.”

Surubotit tarjoavat lohtua – mutta herättävät myös eettisiä kysymyksiä

Torstain 23.4. ensimmäisellä keynote-luennolla Helsingin yliopiston viestinnän professori Johanna Sumiala käsitteli surubotteja ja niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sumiala pohti muun muassa surubotteihin liittyviä vuorovaikutussuhteita sekä yhteiskunnallisia haasteita, kuten niiden ylläpitämiseen liittyvää kaupallisuutta. Yritysten tavoitteena on ylläpitää käyttäjän ja botin välistä vuorovaikutusta, mikä voi synnyttää riippuvuutta. Toisaalta myös botista luopuminen voi aiheuttaa lisää surua.

Näyttääkö suru aina samalta?

Konferenssin molempina päivinä oli tarjolla kolme syventävää luentoa, joissa pohdittiin ikääntyneiden sekä neuronkirjon ihmisten surun erityispiirteitä sekä kuolemansurua ja merkityksellisyyttä.

Autismiliiton asiantuntijan Pia-Mari Topin luento käsitteli neurokirjon ihmisten surun kokemista, ilmaisua ja kohtaamista. Kohtaamisissa korostui ympäristön ja tukikeinojen muokkaaminen, jossa tavoitteena on arvostaa erilaisuutta ja kunnioittaa neurokirjon henkilöiden omaa kokemusta. Topi toi luennollaan esille, että tutkimustietoa aiheesta on tarjolla niukasti ja neurokirjon ihmisten surua ei usein tunnisteta ja sitä voidaan virheellisesti pitää käytösongelmina.

Konferenssin tieteelliset sessiot tarjosivat tuoretta tutkimustietoa

Kolme tieteellistä sessiota tarjosi konferenssin molempina päivinä tuoretta suruun ja kuolemaan liittyvää tutkimustietoa Suomessa. Torstain tieteellisten sessioiden aiheena olivat elämän loppuvaiheet ja saattohoito, kuolema mediassa ja taiteessa sekä kuolema ja merkitys. Muun muassa Anne Lindgren käsitteli ikääntyneiden itsetuhoisuutta, joka on merkittävä ja vähän tutkittu kansanterveysongelma. Ilmiötä on tutkittu pääsääntöisesti lääke- ja kansanterveystieteen puolella määrällisillä tutkimusmenetelmillä. Milla Korkalainen esitteli puolestaan tutkimusta hengellisyyden merkityksestä voimavarana sisaruksen menetyksessä. Tutkimus tarkasteli sisaruksen tunnesidettä kuolleeseen sisarukseen ja sen vaikutuksia elämänmerkityksellisyyteen eri ikävaiheessa.

Torstaina päättävä keynote-luento käsitteli surua ja yksinäisyyttä

Torstain iltapäivässä kuultiin toinen kokemuspuheenvuoro, jossa Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija Sonja (Nuoret Lesket ry) puhui surusta lapsiperheiden näkökulmasta sekä siitä, millaista tukea he perheenä saivat. Puheenvuoron jälkeen kuultiin kasvatuspsykologian professorin Niina Junttilan keynote-luento yksinäisyydestä ilmiönä, joka voi voimistua surun rinnalla. Yhteyden kokeminen voi tuntua vaikealta ja suru voi muuttaa suhdetta muihin, mikä voi kuormittaa ja vaikeuttaa surevan avun vastaanottamista.

Torstain konferenssipäivä päättyi Konferenssin-jatkot tilaisuuteen, jonka alussa kuultiin Kaisamaria Kakkurin runoja. Jatkoilla oli mahdollisuus keskustella ja tutustua esittelypöytiin pienen tarjottavan äärellä. Esittelypöydissä pääsi myös osallistumaan toiminnalliseen ohjelmaan.

Sota muuttaa surun luonnetta

Konferenssin toisen päivän 24.4. aamupäivässä kuultiin keynote-luento, jossa Ferdinad Garoff avasi sodan vaikutuksia surukokemukseen, identiteettiin ja ihmissuhteisiin. Sota luo olosuhteet, joissa suru ja trauma syntyvät samanaikaisesti ja ruokkivat toisiaan. Garoff kuvasi muun muassa erilaisia toipumista edesauttavia keinoja tukea sodan kokeneita ja menetyksiä kohdanneita ihmisiä. Garoff toi esiin, ettei yksilöterapia tukena aina riitä ja tukeen tarvitaan myös yhteisöpohjaisia lähestymistapoja. Sotakokemuksien vaikutukset ovat usein ylisukupolvisia.

Konferenssin päättävä keynote-luento avasi lohdun keinoja

Perjantain iltapäivän kokemuspuheenvuorossa Eve Jaakkola kertoi poikansa Jyrin kuolemasta Meksikossa. Jyri Jaakkola oli tunnettu kansalaisaktivisti. Hän kuoli osallistuttuaan Oaxacan osavaltiossa sijaitsevaan alkuperäisväestön kylään suuntautuneeseen avustussaattueeseen, jota vastaan puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät. Eve Jaakkolan puheenvuoro avasi äidin surua ja sen rinnalla kulkenutta oikeustaistelua.

Konferenssin päättävä keynote-luento keskittyi lohtuun: mitkä tekijät voivat auttaa vaikeissa elämäntilanteissa? Filosofian lisensiaatti Pirkko Lahti on kirjoittanut Heli Pruukin kanssa Lohtu-kirjan. Lahti tarkasteli lohdun keinoja yhdentoista tunnetun suomalaisen kokemusten pohjalta ja sitä, mikä on tarjonnut juuri heille lohtua vaikeina hetkinä.

Tänä vuonna Surukonferenssin osallistui kahtena päivänä yhteensä yli 300 osallistujaa. Kiitos kaikille osallistujille ja kohtaamisiin jälleen seuraavassa konferenssissa!

www.surut.fi

The post Surukonferenssin teemana surun monimuotoisuus appeared first on Surevan kohtaaminen.

–Alussa koin todella tarpeelliseksi pitää yksityiskohtaisia puheenvuoroja omasta surukokemuksestani, sillä poikkeukselliset asiat kiinnostavat lähtökohtaisesti kuulijoita. Puhuminen myös auttoi työstämään omaa surukokemustani eteenpäin.

–Kokemuksen ja ymmärryksen kasvaessa sekä esiintymisvalmiuksien kehittyessä kiinnitän nykyään enemmän huomiota kuulijoiden tarpeisiin ja tiedonjanoon. Pyrin räätälöimään puheenvuoroni niiden pohjalta kuulijaystävällisemmiksi, Anne jatkaa.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena Anne kokee tärkeäksi puhua kokemuksistaan juuri heille, jotka todennäköisesti tulevat työurallaan kohtaamaan kriisin kohdanneita surevia. Kohtaamiset jäävät surevan mieleen.

–Moni sureva on palvelujärjestelmässä saanut osakseen ajattelemattomia tokaisuja ja mitätöivää kohtelua. Näitä täytyisi välttää, sillä shokissa olevan mieleen sanat, eleet ja ilmeet painuvat ikuisiksi ajoiksi. Ne ovat niitä asioita, joita kerrotaan vielä vuosien jälkeenkin surukokemuksesta mieleen painuneina ikävinä asioina.

Mieluisaksi kohderyhmäkseen Anne mainitsee sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Puheenvuorojen kautta opiskelijat saavat arvokasta kokemustietoa ja tukea kohdata surevia tulevassa työssään. Traumaattinen surukokemus voi olla vaikea aihe, ja se saa kuulijat joskus hiljaisiksi.

–Usein opettaja on kertonut jälkipalautteessaan, että puheenvuoron herättämistä ajatuksista ja tunteista on keskusteltu ryhmän kanssa vielä jälkeenpäin. Mielestäni se on tärkeää. Omia tuntemuksia on helpompi pohtia ja jakaa tuttujen ihmisten kanssa, kun paikalla ei ole henkilöä, jonka kokemukset alun perin herättivät tunteita.

Mille kohderyhmille Anne sitten haluaisi pitää kokemuspuheenvuoroja, mutta ei ole vielä pitänyt?

–Haluaisin pitää puheenvuoroja henkilöille, jotka ovat osa surukokemusta. Esimerkiksi hautaustoimen ammattilaisille, poliisiopiskelijoille sekä vakuutusvirkailijoille, jotka kuolemaan liittyvien asioiden selvittelyn vuoksi saattavat yllättäen joutua asioimaan surevien asiakkaiden kanssa.

Kokemuspuheenvuoron jälkeen keho ja mieli kaipaavat palautumista. Annen mukaan rauhoittava tekeminen rentouttaa ennen muita askareita.

–Itse puheenvuoro menee yleensä hyvin. Joskus jokin muisto saattaa herkistää, mutta se kertoo siitä, että ihmisiä tässä vain ollaan. Rakkaan läheisen menetys itsemurhalle ei ole mikään helppo juttu vuosienkaan jälkeen muisteltuna. Huomaan olevani joskus väsynyt, apea ja ärtynyt puheenvuoron jälkeen. Tämä johtuu siitä, että omaa surukokemusta ei enää aktiivisesti mieti arjessa ja sen intensiivinen mieleen palauttaminen vaatii veronsa.

–Yleensä juon kupin kahvia ja pelaan jotakin helppoa mobiilipeliä tai katson televisiota. En aloita heti mitään kognitiivista ponnistelua vaativaa. Aivot vaativat palautumishetken intensiivisen tapahtuman jälkeen.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Kokemustietoa tuleville sote-alan ammattilaisille appeared first on Surevan kohtaaminen.

– Edeltävät päivät ennen puheenvuoroa olivat raskaita, kun suru ja muistot tulivat vahvasti mieleen. Omaa rakasta kohtaan tuli kova ikävä. Jännitin kovasti puheenvuoron pitämistä, mutta opiskelijoiden kanssa oli helppo aloittaa, ja heidän palautteensa tuntui hyvältä. Itse puheenvuoron pitäminen sujui lopulta helposti, ja aika kului todella nopeasti. En aluksi uskonut, että saisin kaiken ajan käytettyä.

Puheenvuoron kuulija kertoi palautteessaan, että Christinen puheenvuoro lisäsi ymmärrystä surusta ja surevan kohtaamisesta. Hän kertoi palautteessaan näin:

”Aion kiinnittää enemmän huomiota omaan vuorovaikutukseeni ja kuuntelemiseen sekä siihen, etten vähättele tai kiirehdi surevan tunteita. Myös tieto eri tukimuodoista auttaa ohjaamaan tarvittaessa eteenpäin.”

Puheenvuoroillaan Christine haluaa ohjata opiskelijoita surevan kohtaamiseen, kertoa kokemistaan hyvistä kohtaamisista ammattilaisten kanssa itsemurhamenetyksen jälkeen sekä tuoda esiin, ettei itsemurhalle ole vain yhtä yksittäistä syytä.

– Kyseessä ei ole itsekäs päätös vaan mielen suuri kipu, johon itsemurhan tehnyt on yrittänyt saada helpotuksen. Eräässä sururyhmässä itsemurhasta puhuttiin mielen onnettomuutena, ja se kuvastaa mielestäni itsemurhaa hyvin.

-Puolisoni kuoleman jälkeen minut kohdattiin kunnioittavasti. Minulle on tärkeää pitää puolisoni muistoa yllä ja kertoa hänen nimensä. Haluan tuoda esiin, ettei surulle ole aikarajaa ja ihmiset kokevat surun yksilöllisesti. Haluaisin myös luoda toivoa muille sureville: suru todella muuttaa muotoaan ajan myötä, ja sen kanssa on mahdollista oppia elämään. Elämä voi jatkua rakkaan kuoleman jälkeen, vaikka se ei aluksi tuntuisikaan mahdolliselta, Christine kertoo.

Ensimmäisen kokemuspuheenvuoronsa jälkeen Christine palasi arkeen ja työhönsä vanhusten pariin.

-Lähdin jatkamaan työtäni kotikäyntien parissa. Puheenvuoron jälkeen oli ihana palata normaaliin arkeen. Tarkoitukseni oli lähteä myöhemmin metsään koiran kanssa, mutta päädyinkin ottamaan päiväunet. Illalla viestittelin vielä ystävän kanssa ikävästäni. Jatkossa pyrin puheenvuoropäivinä ottamaan päiväunet ja lähtemään luontoon.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Haluan kertoa hyvistä kohtaamisista ammattilaisten kanssa appeared first on Surevan kohtaaminen.

–Syvennyn ja uppoudun kokemaani omissa oloissani. Varaan yleensä koko päivän vapaaksi ja laitan nenäliinapaketin valmiiksi pöydälle ennen puheenvuoroa.

–Pyrin kokemuspuheenvuorossani huomioimaan tilanteen luonteen ja tilaajan toiveet sekä luonnollisesti myös omat senhetkiset fiilikset. Valmistellessani puheenvuoroa palaan ajatuksissani menneeseen; eri aikoina sieltä nousee erilaisia asioita, jotka siirtyvät myös puheeseen. Ennen puheenvuoroa tarkastan etukäteen myös tekniikan toimivuuden ja saamani etäkokouslinkin, Katja kertoo.

Ajan myötä puheenvuorojen pitämiseen on tullut varmuutta. Kokemuksen karttuessa eri asiat korostuvat puheenvuoroissa. Katjalle on ollut tärkeää, että hän on voinut puheenvuoroillaan pitää yllä lapsensa muistoa, kertoa kokemuksistaan ja tukea ammattilaisia heidän työssään.

– Kerron puheenvuorossani omasta kokemuksestani, ja tunteeni välittyvät varmasti myös puheessani. Ajattelen, että se on ehkä juuri tärkein anti, jonka voin antaa. Kun jaan omia tuntemuksiani kokemistani tilanteista, pääsevät kuulijatkin ehkä syvemmälle vaikeaan aiheeseen, eikä se jää pelkäksi puheeksi.

–Mielestäni on tärkeää, että kuulijat saavat puheenvuorostani ajatuksia siitä, miten kohdata sureva. Toisaalta ajattelen myös niitä surevia vertaisiani, joita kuulijat tulevat kohtaamaan. Toivottavasti puheenvuoroni näkyy jollakin tapaa siinä, miten heidät kohdataan, Katja jatkaa.

Toistaiseksi hän on pitänyt puheenvuoroja tuleville sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisille, mutta hän kokee puheenvuorot yhtä merkityksellisiksi mille tahansa työyhteisölle.

–Olen kokenut, että opiskelijat ovat kuunnelleet kertomustani ajatuksella, ja toivon, että he hyötyvät ajatuksistani sekä tulevassa työssään että muussa elämässään.

–Surevan kohtaaminen on aina koskettavaa kenelle tahansa, eikä silloin välttämättä tiedä, miten reagoida ja toimia. Kaikki meistä kohtaavat joskus surevia ihmisiä. Mielestäni millä tahansa työpaikalla voisi pitää kokemuspuheenvuoroja, jotta ymmärrys surevia kohtaan lisääntyisi. Työ on iso osa ihmisen elämää, ja työelämän tulisi myös tukea surevaa. Mikäli työkavereilla on syvempää ymmärrystä, voi esimerkiksi surevan paluu työelämään olla helpompaa, Katja kertoo.

Työpaikoilla surevan kohtaaminen voi olla hyvinkin vaihtelevaa sekä esihenkilöiden että työkavereiden osalta. Katja kokee, että monella voi olla vaikeaa suhtautua ja ottaa kontaktia surevaan.

–Joskus saatetaan ikään kuin ajatella ja kuvitella surevan puolesta, miten sureva jaksaa ja mitä hän pystyy tekemään. Kokemuspuheenvuorojen kautta ymmärrys todennäköisesti lisääntyisi, ja se helpottaisi puolin ja toisin. Puheenvuoro antaisi myös uskallusta keskustella ja suhtautua surevaan luontevammin.

Kokemuspuheenvuorot ovat merkityksellisiä kuulijoilleen, mutta ne antavat paljon myös kokemusasiantuntijalle itselleen. Katjalle kokemuspuheenvuorot ovat tärkeitä, vaikka olo niiden jälkeen on usein hieman ristiriitainen: toisaalta voimaantunut, toisaalta uupunut.

–Puheenvuoro herättää aina paljon tunteita. Joka kerta ääneni murtuu jossain kohtaa, mutta tiedän, että saan aina kerättyä itseni. Puheenvuoro herättää surua, kaipuuta ja ikävää, mutta toisaalta se myös voimaannuttaa. Kokemuspuheenvuorot antavat aina enemmän kuin ottavat.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Ajattelen surevia vertaisiani, joita kuulijat tulevat kohtaamaan appeared first on Surevan kohtaaminen.

– Muokkaan esitystäni näiden seikkojen perusteella, mutta yleensä esitykseni menee pitkälti samalla rungolla. Ennen tilaisuutta käyn yleensä pienellä kävelyllä ja ”maadoitan” itseni tulevaa puheenvuoroa varten.

Maria kokee, että varmuus puheenvuorojen pitämiseen on vahvistunut matkan varrella. Läheisen menetys nuorena on suuri tragedia, ja puheenvuorot ovat olleet tärkeä osa oman surun käsittelyä. Ensimmäiset puheenvuorot jännittivät. Aluksi Maria pohti muun muassa sitä, miten hänet otetaan vastaan ja onko puheenvuorosta hyötyä kuulijoille.

– Olen saanut paljon itseluottamusta puheenvuorojen pitämiseen. Uskallan puhua enemmän vaikeista tunteista, joita tunsin menettäessäni läheiseni: häpeästä, syyllisyydestä ja siitä, miten nämä vaikuttivat lapsen elämään. Uskallan olla entistä avoimempi kokemuksistani.

– Puheenvuoron pitäminen jännittää edelleen hieman. Vanhoihin nuoruuden tapahtumiin palaaminen tuntuu haikealta. Olen kuitenkin käsitellyt asioita useita kertoja, joten esityksen aikana tunteet eivät ota minussa enää valtaa. Mielikuvissani olen laittanut lapsuuden kokemukseni kauniiseen ”rasiaan”. Puheenvuoroa pitäessäni otan rasian esiin ja avaan sen, Maria jatkaa.

Hän kokee puheenvuorot itselleen erittäin merkityksellisiksi, erityisesti sen takia, että voi oman kokemuksensa kautta antaa eväitä eri alojen ammattilaisten työhön.

– Olen ilokseni päässyt pitämään puheenvuoroja monille erilaisille kohderyhmille, kuten terveydenhuollon opiskelijoille ja yliopiston tutkijoille. Kaikki puheenvuorot ovat olleet minulle yhtä merkityksellisiä ja suorastaan ihania pitää. Haluaisin päästä puhumaan myös opettajille, mutta siihen en vielä ole saanut mahdollisuutta. Opettajat ovat kuitenkin suuri osa lasten ja nuorten elämää – heitä lapset ja nuoret näkevät arjessaan päivittäin.

Puheenvuoron jälkeen Maria ottaa rauhallisen hetken itselleen. Esimerkiksi pieni kävely ulkona toimii parhaiten.

– Kuuntelen kehoani ja yritän antaa sille sen, mitä se kaipaa. Kehon ravistelu tai jonkin pienen herkun syöminen, esimerkiksi suklaan, auttaa palautumaan.

– – – – – – – – – – – –

Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.

Kokemuspuheenvuorojen tilaukset

The post Uskallan olla entistä avoimempi kokemuksistani appeared first on Surevan kohtaaminen.

• Palautekyselyn tuloksia vuoden 2025 Surevan kohtaaminen -toiminnasta
• TEHY-lehden 1/2026 artikkeli: Läheisensä menettänyt kaipaa aitoa kohtaamista – ”Sanonnat eivät lohduta”
• Tutkimustietoa-julkaisusarja: Thanatos lehden artikkeli ”Sirpaleista koottu – sisaruksen suru ja selviytyminen itsemurhan jälkeen”
• Esittelyssä tietopankin osio: Erilaisia näkökulmia suruun
• Kevään 2026 Surukonferenssi lähenee – ilmoittaudu mukaan!
• Tutustu Suruosasto-podcastiin
• Osallistu kyselyyn: Mitä sisältöä pidät kiinnostavana sosiaalisen median kanavillamme ja millaista sisältöä toivoisit näkeväsi?

Lue uutiskirje selaimessa

The post Surevan kohtaaminen -toiminnan uutiskirje 2/2026 appeared first on Surevan kohtaaminen.

Läheisen ihmisen kuolema on yleensä elämää järisyttävä ja musertava kokemus. Ihmisten tapa ilmaista tapahtumaan liittyviä tunteita voi kuitenkin vaihdella suuresti. Osa saattaa haluta olla aivan hiljaa ja osa puhua jatkuvasti. Toiset kaipaavat omaa rauhaa, toiset taas yhdessä olemista.

Asiantuntija Sirpa Mynttinen Surevan kohtaaminen -toiminnasta toteaa, että kaikilla surevilla on kuitenkin sama perustarve: jokainen haluaa tulla kohdatuksi kunnioittavasti.

”Suuren surun aikana ihminen saattaa muistaa hyvin yksityiskohtaisesti erilaiset kohtaamiset vielä pitkään jälkeenpäin. Sekä kohdatuksi tuleminen että kohtaamatta jääminen jäävät tarkasti mieleen”, Mynttinen kertoo.

Siksi on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset huomioivat surevan ihmisen tarpeet myös oman kiireensä keskellä.

Lue koko juttu tästä.

(Julkaistu TEHY-lehdessä 1/2026)

Kuva: Pauli Salmi

The post Läheisensä menettänyt kaipaa aitoa kohtaamista – ”Sanonnat eivät lohduta” appeared first on Surevan kohtaaminen.

• Miten onnistuimme vuonna 2025? – vastaa palautekyselyyn
• Tilattavissa uusi kokemuspuheenvuorovideo elinluovutuksesta
• Ilmoittaudu Surukonferenssiin Early Bird -hinnalla 31.1. mennessä
• Tutkimustietoa-julkaisusarjassa Thanatos-verkkolehden artikkeli
  (Lindberg, Kauppinen & Aho 2024): ”Katsaus henkirikoksen tekijän ja uhrin läheisiin liittyvästä tutkimuksesta sekä heidän kokemista elämänmuutoksista henkirikoksen jälkeen.”
• Kokemusasiantuntijana Surevan kohtaaminen -toiminnassa

Lue uutiskirje selaimessa

The post Surevan kohtaaminen -toiminnan uutiskirje 1/2026 appeared first on Surevan kohtaaminen.

The post Miten onnistuimme vuonna 2025? Vastaa palautekyselyyn appeared first on Surevan kohtaaminen.