KRIISISSÄ OLEVAN AUTTAMINEN

Sähköiset lähteet: 

  • Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2018). Luettu 12.12.2019. Saatavilla: www.hotus.fi.
  • Holopainen, L. (2019). Sosiaali- ja terveysministeriö: Sosiaalipäivystys, psykososiaalisen tuen suositus. Luettu 12.12.2019. Saatavilla: https://stm.fi/documents/1271139/13384557/Holopainen+Liisa+Sosiaalip%C3%A4ivystys%2C+psykososiaalisen+tuen+suositus
  • Sosiaali- ja terveysministeriö (2019). Äkillisten traumaattisten tilanteiden psykososiaalisen tuen kehittämisen työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:46. Luettu 12.12.2019. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4090-1

Kirjalliset lähteet:

  • Dyregrov K., Dyregrov A. (2008). Effective Grief and Bereavement Support. The Role of Family, Friends, Colleagues, Schools and Support Professionals. Lontoo: JKP
  • Hammarlund, O. (2004). Kriisikeskustelu. Kriisituki, jälkipuinti, stressin ja konfliktien käsite. Tallinna: Tietosanoma.
  • Hedrenius S., Johansson S. (2016). Kriisituki. Ensiapua onnettomuuksien, katastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn. Tallinna: Tietosanoma. Suom. Strellman U. Ruotsinkielinen alkuteos Krisstöd vid vid olyckor, katastrofer ock svåra händelser: att stärka människors motståndskraft (2013).
  • Poijula, S. (2018). Resilienssi – Muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.

Muut lähteet: 

  • Haastattelu Tampereen kriisikeskus Osviitan kriisityöntekijä Tarja Saurion kanssa Tampereella 10.10.2019.
  • Haastattelu Huoma – henkirikoksen uhrien läheiset ry:n kokemusasiantuntija Tuula Backmanin kanssa Tampereella 10.10.2019.
  • Muu Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijoilta ja surujärjestöjen työntekijöiltä saatu kokemusperäinen tieto.

Mitä kriisiapu on ja kuka sitä antaa?

Kun puhutaan kriisissä olevan auttamisesta, on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa:

  • Lakisääteinen ammattilaisen tarjoama kriisiapu ja psykososiaalinen tuki. Se koostuu alkuvaiheen arvioinnista, akuutista kriisityöstä, psyykkisestä käsittelystä, tarvittavasta sosiaalityöstä sekä aktiivisesta seurannasta. Lakisääteistä kriisiapua sureva saa oman sairaanhoitopiirinsä sosiaali- ja kriisipäivystyksestä. Tarvittaessa surevan voi ohjata myös kolmannen sektorin ylläpitämään kriisikeskukseen. 

  • Läsnäoleva tukeminen sekä käytännön tarpeista ja turvallisuudesta huolehtiminen. Kriisiapu, joka sisältää läheisen kuoleman psyykkistä käsittelyä, on kriisityöhön koulutetun ammattilaisen tehtävä. Välittömästi tapahtuneen jälkeen sureva tarvitsee kuitenkin ennen kaikkea myötätuntoista läsnäoloa sekä sitä, että joku huolehtii hänen perustarpeistaan ja turvallisuudestaan. Tällainen auttaminen on jokaisen surevia kohtaavan tehtävä. 

Keskiössä kriisin kärjen katkaisu

Kriisillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kriisiin joutuneen aiemmin käyttämät toiminta- ja selviytymistavat eivät enää muuttuneessa tilanteessa toimi tai riitä. Kriisi on epänormaali tilanne, johon on normaalia reagoida voimakkaasti. Kriisissä oleva tarvitsee usein ulkopuolista apua.

Tunteet ja tuntemukset kriisin keskellä ovat yksilöllisiä. Niin sietämättömän voimakkaat reaktiot kuin reaktioiden puuttuminenkin voivat kuulua asiaan. Usein jo käytännön asioiden hoitamiseen tarvitaan ulkopuolista apua, sillä kriisissä toimintakyky on heikentynyt.

Kriisityössä keskiössä on kriisin kärjen katkaisu. Kriisityöhön kuuluu ammattilaisen rauhoittava läsnäolo, perustarpeista (kuten syömisestä, juomisesta ja riittävästä levosta) huolehtiminen, arjen jatkuvuuden varmistaminen ja myöhemmässä vaiheessa tapahtumien läpikäyminen. Kriisityöntekijät auttavat sanoittamaan tunteita ja normalisoivat reaktioita. Samalla kartoitetaan surevan selviytymiskeinot, tukiverkostot ja mahdollinen jatkoavun tarve.

Psykososiaaliseen tukeen kuuluu myös surevan tilanteen seuraaminen tarvittaessa pitkällä aikavälillä. Läheisensä järkyttävällä tavalla menettänyt saattaa tarvita apua vielä vuosien päästäkin.

”Muistikuvani ensimmäisestä vuodesta ovat hyvin hataria. En tehnyt muuta kuin itkin tai istuin sohvalla, enkä juuri nukkunut. Ei tullut mieleen edes peseytyä tai syödä. Mieheni oli hyvin huolissaan ja neuvoton.

Perusturvallisuudentunteeni oli hävinnyt, joten pelkäsin liikkua ulkona. Asiat eivät pysyneet muistissa. En pystynyt edes lukemaan kirjaa, ja jos luin, en ymmärtänyt lukemaani. Luulin, että olen tulossa hulluksi, sillä en tiennyt, että tällaiset kokemukset ovat tässä tilanteessa normaaleja. Jonkun olisi pitänyt kertoa minulle, että kaikki se kuuluu asiaan.”

Tuula, Kokemusasiantuntija, Huoma - henkirikoksen uhrien läheiset ry

Mitä laki sanoo kriisiauttamisesta, ja keitä laki velvoittaa?

Psykososiaalisen tuen ja kriisiavun järjestämisestä on Suomen lakien mukaan säädetty seuraavaa:

  • Kiireellinen hoito, mukaan lukien psykososiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. (Terveydenhuoltolaki 50 §.)

  • Psykososiaalinen tuki on otettava huomioon kunnan valmiussuunnitelmassa. (Valmiuslaki 12 §)

  • Sosiaalihuollossa sekä muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävään mielenterveystyöhön kuuluu tarvittava psykososiaalinen tuki yksilöille ja perheille. Terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen tulee muodostaa toimiva kokonaisuus. (Sosiaalihuoltolaki 25 §, Terveydenhuoltolaki 27 § ja 50 a §.)

  • Sosiaalipäivystys osallistuu tarvittaessa psykososiaalisen tuen antamiseen. Sosiaalipäivystystä on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yhteydessä  perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystysten kanssa. Sosiaalipäivystyksen järjestämisestä vastaavat kunnat ja sairaanhoitopiirit. (Sosiaalihuoltolaki  29 a §)

  • Ensihoitoon sisältyy potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin. (Terveydenhuoltolaki 40 §)

  • Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tai sosiaalitoimen, opetustoimen, liikuntatoimen, lasten päivähoidon, pelastuslaitoksen, Hätäkeskuslaitoksen, Tullin, poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen, työ- ja elinkeinoviranomaisen, Kansaneläkelaitoksen tai ulosottoviranomaisen palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. (Sosiaalihuoltolaki 35 §)

Lyhyesti: mitä laki tarkoittaa?

Edellä mainitut lainkohdat velvoittavat kuntia ja sairaanhoitopiirejä järjestämään psykososiaalista tukea ja kriisiapua kaikille sitä tarvitseville asuinpaikkakunnasta riippumatta. Tukea tarjoaa yleensä sosiaalipäivystys, joka järjestetään samassa yhteydessä kuin ympärivuorokautinen terveydenhuollon päivystys.

Laki velvoittaa monissa ammateissa toimivia ohjaamaan psykososiaalista tukea tarvitsevat sen piiriin. Siksi surevia kohtaavien ammattilaisten on oltava tietoisia siitä, mihin apua tarvitsevat omalla paikkakunnalla ohjataan.

Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: ohjaa sureva eteenpäin

Miten minä voin auttaa kriisissä olevaa?

Vaikka et olisi kriisityön ammattilainen, voit silti olla läheisensä menettäneen tukena. Tehtävääsi kuuluu varmistaa, että surevalla on mahdollisuus saada kriisiapua myös kriisityön ammattilaiselta.

Miten kohdata sureva?
Kriisissä olevan kohtaamiseen pätevät Surevan kohtaaminen -sivulla annetut neuvot. Olennaista on läsnäolo ja surevan omien tarpeiden kuunteleminen.
Miten kohdata sureva?

Ohjaa, auta, pidä tuen piirissä

  • Ohjaa sureva saamaan apua kriisityön ammattilaisilta. Mikäli mahdollista, järjestä kriisiapua paikalle heti kuolinpaikalle tai mukaan kuolinviestinviemistilanteeseen. Kysy surevalta, voitko välittää hänen tietonsa sosiaalipäivystykseen tai kriisikeskukseen.
  • Varmista surevan perustarpeet ja -turvallisuus. Kysy, voitko kutsua paikalle surevan läheisiä auttamaan häntä. Tarvittaessa ohjeista läheisiä auttamisessa. Tärkeää on varmistaa, että sureva syö, juo ja nukkuu. Älä koskaan päästä esimerkiksi auton rattiin henkilöä, joka on juuri saanut tiedon läheisensä kuolemasta. 

  • Kysy, mitä sureva tarvitsee. Auttamisen lähtökohta ovat surevan omat toiveet. Muista kuitenkin, ettei akuutissa kriisissä oleva pysty aina arvioimaan omaa avuntarvettaan, ja avuntarve saattaa myös muuttua. Siksi on tärkeää, että apua tarjotaan toistuvasti, ja tietoa avun kanavista jätetään myös kirjallisesti.
  • Pidä sureva tuen piirissä. Psykososiaalisen tuen tulisi olla jatkumo, johon osallistuu useita auttajia. Sureva tulee aktiivisesti johdattaa palvelusta toiseen, sillä kriisissä voimavarat ovat usein vähissä.

Kriisiapua pitäisi tarjota automaattisesti, eikä pitäisi uskoa, jos kriisissä oleva ihminen aluksi sanoo, että ei halua apua. Jonkun pitäisi pitää huolta avun ja tuen jatkuvuudesta. Tätä jatkumoa tulisi mitata vuosissa; tämä on elinikäinen homma.”

Tuula, Kokemusasiantuntija, Huoma – henkirikoksen uhrien omaiset ry
Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: kohtaa sureva yksilönä

Miten varmistetaan, että sureva saa lakisääteisen kriisiavun?

Äkillisessä kuolintapauksessa hätäkeskus, poliisi, pelastuslaitos, ensihoito, sosiaali- ja kriisipäivystys sekä tarvittaessa kolmannen sektorin toimijat tekevät yhteistyötä läheisten auttamiseksi. Kuntien tai sairaanhoitopiirien vastuulla on järjestää ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys, joka on yleensä keskitetty sairaaloihin.

Psykososiaalinen tuki ja kriisiapu ovat osa perusterveydenhuollon päivystystä. Lisäksi sairaaloissa voi olla henkisen ensiavun työntekijöitä, pappeja tai diakoneja.

Jos olet surevia työssään kohtaava ammattilainen, kuuluu kriisiavun ja sosiaalisen tuen pariin ohjaaminen lakisääteisiin velvollisuuksiisi.

Katso avun kanavat tästä

Ohjaa eteenpäin

Varmista tukiketjun jatkuvuus ohjaamalla sureva eteenpäin.

Katso avun kanavat tästä

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen lisäksi kriisiapua tarjoavat kolmannen sektorin järjestöt. Esimerkiksi Suomen mielenterveys MIELI ry ja Suomen Punainen Risti järjestävät kriisiapua. Ota selvää, missä on omaa paikkakuntaasi lähin kriisikeskus. Suomen mielenterveys MIELI ry ylläpitää myös kriisipuhelinta.

Kriisikeskusverkosto ja kriisipuhelin MIELI ry:n verkkosivulla