Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Poliisi & Oikeus -lehden numerossa 4/2021.
Vaikka Suruviestin vieminen haastaa kokeneenkin poliisin, sillä surevan omaisen reaktio voi olla lähes mitä tahansa. Surevan kohtaamisessa empatia, kiireettömyys ja ammattimaisuus korostuvat. Valtakunnallisten surujärjestöjen ylläpitämällä Surevan kohtaaminen -toiminnalla pyritään lisäämään ammattilaisten kuten poliisien valmiuksia kohdata surevia omaisia.
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevä vanhempi konstaapeli ja päällystöopiskelija Kaisa Holappa on kohdannut yli kymmenvuotisen työuransa aikana satoja surevia. Vaikka kokemusta on kertynyt, ovat kohtaamiset aina ainutlaatuisia.
“Koskaan ei lähdetä viemään suruviestiä kiireellä, vaan aina valmistaudutaan siihen, että on aikaa toimittaa viesti, ” Holappa selostaa. Kuva: Itä-Uudenmaan poliisilaitos.
– Yhtään ei tiedä millainen reaktio tulee, kun ovi suruviestiä viedessä aukeaa. Mikä tahansa omaisen reaktio onkaan, empaattinen, mutta ammattimainen kohtaaminen toimii parhaiten. Vaikka omainen vähättelisikin tilannetta, poliisi ei saa lähteä siihen mukaan, sillä kyseessä voi olla surevan reaktio ja tunne olla vaikeampi kuin päällepäin näyttää, Holappa korostaa.
Kuolinviestin kuuleminen on usein ihmisille järkytys, ja reaktiot siihen voivat vaihdella laajasti. Toiset surevat näyttävät tunteensa hyvin avoimesti, kun taas toiset saattavat sulkeutua. Holappa on kohdannut niin välinpitämättömyyttä, vihaa kuin vuolasta itkuakin.
Surevan kohtaaminen -hankkeen mukaan ammattilaisen on kohdattava sureva kiireettä ja annettava surevalle aikaa. Samaa mieltä on myös Holappa.
– Rauhallinen ja empaattinen olemus on kaiken a ja o. Koskaan ei lähdetä viemään suruviestiä kiireellä, vaan aina valmistaudutaan siihen, että on aikaa toimittaa viesti, Holappa selostaa.
Suoraan asiaan
Kun oven taakse ilmestyvät poliisit, sureva yleensä ymmärtää heti tilanteen. Aluksi Holappa työpareineen pyytää päästä sisään rauhalliseen tilaan. Näin voidaan välttyä ulkopuoliselta häiriöltä. Holappa kertoo, että poliisit pyrkivät suruviestiä viedessään menemään heti asiaan, jotta mahdollinen esiin tuleva paniikki voidaan minimoida.
– On parempi mennä äkkiä asiaan kuin jaaritella, koska ne ovat pitkiä minuutteja odottaa, että kenestä on kyse. Sen jälkeen sitten rauhoitetaan tilanne ja kerrotaan tarkemmin tapahtuneista, Holappa selvittää.
– Aina ensin kuitenkin pahoitellaan ja otetaan osaa ja puhutaan vainajasta ennen kuin lähetään puhumaan teknisistä asioista, hän lisää.
Holapan mukaan poliisit pyrkivät aina puhumaan menehtyneestä tämän omalla nimellä tai sukulaisuuteen viittaavalla sanalla. Surevan kohtaamisessa tärkeää onkin kunnioittaa sekä surevaa että tämän menetettyä läheistä. Läheisellä on oikeus suruun, oli tilanne, mikä tahansa.
Tunteet voi näyttää
Suruviestin toimittamisessa tunteet voivat nousta pintaan myös ammattilaisella. Toisinaan Holappa on kokenut myös koskettamisen olevan hyvä tapa osoittaa myötätuntoa. Esimerkiksi käden ojennus surevan olkapäälle voi lohduttavaa surevaa.
– Jos tilanne on itselle erityisen samaistuttava, voi poliisikin näyttää tunteet, kunhan ei käy niin, että omainen joutuu lohduttamaan poliisia. Liikuttuminen osoittaa empaattisuutta ja ymmärtämistä, Holappa miettii.
Monet surevat ovat sitä mieltä, että ammattilainenkin saa näyttää tunteensa, sillä kyyneleet osoittavat surevalle, että virkapuvun alla on yhtä lailla välittävä ja inhimillinen ihminen.
Älä jätä yksin
Surevalle on syytä antaa kirjalliset ohjeet siitä, miten tilanteesta voidaan jatkaa eteenpäin. Pelkät sanat eivät välttämättä jää suuressa surussa olevan ihmisen mieleen. Suruviestin vienyt poliisipartio antaakin surevalle aina lehtisen, johon on kirjattu esimerkiksi puhelinnumero, josta saa apua ja tukea.
Kun viesti on välitetty ja asioista kerrottu, on poliisin hyvä jäädä surevan luokse, kunnes paikalle saadaan muuta apua. Se voi tarkoittaa esimerkiksi jonkin surevalle läheisen ihmisen kutsumista paikalle tai kriisiapua.
– Melko tavanomainen tilanne on se, että soitetaan omaisen kanssa yhdessä ystävälle, tutulle tai sukulaiselle, joka voi tulla paikalle. Poliisi odottaa, että joku tulee tueksi, eikä jätä surevaa yksin, varsinkin, jos hän on selvästi järkyttynyt, Holappa kertoo.
Kysymällä pääsee pitkälle
Jokainen ihminen kohtaa surun omalla tavallaan, eikä yhtä tiettyä tapaa ole. Suruun vaikuttaa yksilön omien tunteiden ja ajatusten lisäksi myös esimerkiksi surevan kulttuuri ja kieli. Esimerkiksi suomalainen tapa surra eroaa monien muiden kulttuurien tavoista. Tämän Holappa on huomannut käytännössä esimerkiksi vainajatehtävillä.
– Vaikeita tilanteita voi syntyä, kun kohtaa eri kulttuureihin kuuluvia omaisia. Poliisien on noudatettava aina tarkasti ohjeita ja määräyksiä, mikä saattaa aiheuttaa haasteita, jos ne ovat ristiriidassa surevien kulttuurin kanssa. Yritämme kuitenkin toimia sovittelevasti ja kerromme surevalle, mitä seuraavaksi teemme, Holappa täsmentää.
Vaikka vanhempi konstaapeli ja päällystöopiskelija Kaisa Holappa on kohdannut yli kymmenvuotisen työuransa aikana satoja surevia, ovat kohtaamiset aina ainutlaatuisia. Kuva: Itä-Uudenmaan poliisilaitos
Sekä Holappa että Surevan kohtaaminen -hanke korostavat surevan yksilöllistä kohtaamista. Erityisesti vainajatehtävällä poliisin kannattaa aina avoimesti kysyä, mitä ja miten sureva itse toivoo tilanteessa toimittavan. On aina parempi kysyä kuin olettaa.
– Kokemus tuo valmiuksia huomioida erilaisia kulttuureja. Usein auttaa, kun selittää etukäteen, miksi toimitaan tietyllä tavalla ja kysytään, olisiko surevalla toivetta muunlaisella toiminnalle. Pyrimme aina kunnioittamaan ja toimimaan vainajan kulttuurin mukaisesti, vaikka noudatammekin tarkasti meille määrättyjä ohjeita ja sääntöjä, Holappa korostaa
Ennakkoluulotonta kohtaamista
Vaikka kysymällä tilanteet yleensä ratkeavat, joskus kielimuuri on liian korkea. Mikäli suruviestiä viemään lähtevä yksikkö tietää ennalta surevan olevan muun kuin suomenkielinen, lähtee matkaan tulkki. Vaikeutta tuottaa kuitenkin se, että aikaa odotella ei ole. Suruviesti pyritään toimittamaan henkilökohtaisesti mahdollisimman nopeasti tapahtuman jälkeen. Tavoitteena on, että sureva kuulee asian poliisilta eikä huhupuheina ulkopuolisilta.
– Jos vasta ovella selviää, ettei sureva ymmärrä kieltämme on puhelintulkkaus mahdollinen. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin henkilökohtainen viestin välittäminen, Holappa valittelee.
Kulttuurinen monimuotoisuus on aihe, johon kaivattaisiin poliisienkin puolelta lisätietoa. Surevan kohtaaminen -hanke on keskittynyt tänä vuonna keräämään tietoa surun monimuotoisuudesta, joista saa lisätietoa hankkeen verkkosivuilta www.surevankohtaaminen.fi. Koska kaikkia kulttuureihin liittyviä erityispiirteitä on mahdotonta oppia, tärkeää on, että poliisi suhtautuu jokaiseen läheisensä menettäneeseen yksilöllisesti.
Ennakkoluuloton kohtaaminen onkin monimuotoisesta surevan kohtaamisesta puhuttaessa ensiarvoisen tärkeää. Surevia työssään kohtaavan ammattilaisen ammattitaitoa on siirtää omat ajatuksensa sivuun ja kohdella jokaista ihmisiä avoimen hyväksyvästi ja kuhunkin tilanteeseen sopeutuen.
– Jos ei ole tietoa, kysymällä omaisilta selviää, Holappa vielä alleviivaa.
Lisätietoa surun monimuotoisuudesta: suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi
