Miten tukea surevaa lasta?

Lapsen kokemista menetyksistä, läheisen ja erityisesti perheenjäsenen kuolema on elämän raskaimpia kokemuksia. Lapset voivat menettää läheisiään eri syistä ja eri ikäisinä. Jokainen lapsi ja menetys ovat yksilöllisiä ja monet eri asiat vaikuttavat siihen, miten lapsi ilmaisee suruaan ja millaista tukea hän tarvitsee.  Yhteistä erilaisissa menetyksissä on se, että lapsi ja nuori tarvitsee kuoleman ja surun käsittelyyn aina aikuisen tukea.

Totuudenmukaista tietoa ja avointa keskustelua

Lapselle kannattaa kertoa läheisen kuolemasta pian sen tapahduttua. Olennaiset asiat kuolemasta kannattaa kertoa rehellisesti lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Abstrakteja ja käsitteellisiä termejä kannattaa välttää, ettei lapselle tule väärinkäsityksiä.

Lapsen turvallisuuden tarve kasvaa ja on tärkeää, että lapsella on lähellään turvallisia aikuisia. Lapselle on hyvä sanallisestikin kertoa, että hänellä on turvanaan läheisiä ja hänestä pidetään huolta. Lasta on hyvä pitää paljon lähellä, sylissä, halata ja olla saatavilla mahdollisimman paljon.

Lasta kannattaa myös rohkaista puhumaan ja kysymään asiasta. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei olekaan vastauksia, lapselle kannattaa viestittää, että kuolemaan liittyvistä asioista on lupa puhua.

Tilaa ja mahdollisuuksia surun käsittelylle

Lapselle kannattaa viestittää, että surua saa näyttää ja sen kanssa ei tarvitse selvitä yksin. Lapselle olisi hyvä antaa huomiota ja aikaa silloin, kun hän on halukas asian käsittelyyn. Keskustelu voi olla lyhyttä tai vain yksittäisiä kysymyksiä.

Lapselle on luontaista kohdata menetys hänelle ominaisin keinoin, esimerkiksi leikkimällä, piirtämällä, maalaamalla, tarinoiden ja satuhahmojen kautta. Jokaisella lapsella on yksilöllinen tapansa surra ja on tärkeää, että erilaiset tavat hyväksytään eikä niitä vertailla.

Suru vie lapsellakin aikaa ja voimia. Kasvaessaan lapsi käsittelee menetystä uudella tavalla, uuden kehitysvaiheen silmin. Onkin tärkeää, että aikuiset ovat valmiita asian käsittelyyn lapsen kanssa vielä pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta.

Turvallisuudentunnetta arjen rutiineista

Lapsen turvallisuudentunnetta vahvistaa se, että arjen rutiinit säilyvät ennallaan ja arkielämä sujuu mahdollisimman normaalisti. Turhia muutoksia lapsen elämässä kannattaa välttää ja mahdollisista muutoksista on hyvä kertoa lapselle etukäteen. Myös perheen säännöistä ja lapselle asetetuista rajoista kannattaa pitää kiinni ja välttää ylihuolehtimista ja liikaa varovaisuutta.

Perheessä sattuneesta kuolemantapauksesta kannattaa tiedottaa päivähoitoon ja kouluun ennen kuin lapsi palaa sinne tapahtuneen jälkeen. Perheen on hyvä sopia yhdessä hoitajien ja opettajien kanssa, mitä ja miten asiasta kerrotaan lapsen kavereille. Asiasta kertominen on aikuisen vastuulla. Samalla aikuinen voi viestittää ryhmälle surevan lapsen toiveita oikeasta suhtautumistavasta ja siitä, miten suru voi lapseen vaikuttaa. Päiväkodin ja koulun aikuisten tehtävänä on myös tiedottaa lapsen perheessä tapahtuneesta kuolemantapauksesta kaikille lapsen kanssa työskenteleville. On hyvä myös sopia säännöllisestä ja normaalia tiiviimmästä yhteydenpidosta kodin ja päivähoidon/koulun ja perheen välillä.

Surusta huolimatta lapsella tulee olla oikeus elää myös huoletonta ja iloista lapsen elämää. Lasta kannattaakin rohkaise normaaliin toimintaan, esimerkiksi harrastusten jatkamiseen ja kaverisuhteiden ylläpitoon.

Tukea tunteiden käsittelyyn

Lapselle kannattaa kertoa, että monenlaiset tunteet kuuluvat suruun ja ovat normaaleja. Lapsen on tärkeä kuulla, että on sallittua olla myös vihainen. Lapsen voi olla vaikea tiedostaa omia tunteitaan. Aikuinen voi auttaa lasta tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa ja käsittelyssä. Aikuiselta lapsi saa mallia surukäyttäytymiselle.

Lapsen pelot kannatta ottaa todesta ja käsitellä niitä lapsen kanssa. Yhdessä voi etsiä ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa ja voi ajatella aiheuttaneensa läheisen kuoleman. Lapsen tulee saada myös puhua syyllisyyden tunteistaan, mutta hänelle on tehtävä selväksi, etteivät hänen tekonsa tai ajatuksensa voineet vaikuttaa kuolemaan.

Kuolema nostattaa usein myös lapsella esille pohdinnat elämän peruskysymyksistä. Aikuinen voi jakaa oman elämänkatsomuksensa kuolemasta lapsen kanssa. Samalla voi kertoa, että asiasta on ihmisillä erilaisia näkemyksiä. Lapsen omiin lohtua tuoviin näkemyksiin kannattaa suhtautua kunnioittavasti.

Mukana olo ja muistelu

Lapsen kannattaa antaa osallistua erilaisiin sururituaaleihin, kuten hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Ne auttavat ymmärtämään mitä kuolema tarkoittaa ja estävät erilaisten kuvitelmien ja pelkojen syntymistä. Erilaisten rituaalien kautta lapsi saa tilaisuuden työstää tapahtunutta myös tunnetasolla ja jakaa asiaa yhdessä läheistensä kanssa. On hyvä valmistaa lasta näihin tilanteisiin huolellisesti etukäteen kertomalla mitä niissä tapahtuu ja huolehtimalla, että lapsella on koko ajan läheinen aikuinen vierellään.

Lapsen voi antaa nähdä vainaja hänen niin halutessaan, jos se muutoin on mahdollista. Ennen sitä kannattaa kertoa, miltä vainaja näyttää, millaisessa paikassa hän on, miten lapsi voi hyvästellä hänet jne. Hyvästelyyn ja sen käsittelyyn jälkikäteen on hyvä varata riittävästi aikaa. Lapsi voi osallistua myös hautajaisten suunnitteluun esimerkiksi valitsemalla kukkia, virsiä tai runoja.

Lapsen kanssa voi luoda myös omia muistorituaaleja ja erilaisia konkreettisia tapoja ilmaista surua. Kuollutta läheistä voi muistella esimerkiksi katselemalla valokuvia ja jakamalla yhteisiä muistoja. Muistoja voi koota myös erityiseen kirjaan tai laatikkoon. On tärkeää, että kuollut saa olla mukana arjen puheissa.

Vanhemman jaksaminen

Lapsen surun näkeminen on satuttavaa ja hänen tukemisensa vaativaa, kun on itsekin menettänyt läheisensä. On hyvä muistaa, että omasta jaksamisesta huolehtiminen tukee myös lapsen hyvinvointia.

Itseltä ja lapselta ei kannata vaatia liikaa, liian nopeasti. Läheisten tarjoaman apu kannattaa ottaa vastaan ja miettiä mihin asioihin voisi saada ulkopuolista apua, että voimia jäisi omasta ja lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen surun keskelläkin.

Myös ammattiapua kannattaa hakea tarvittaessa rohkeasti. Lapset kantavat kuolemantapauksen jälkeen helposti huolta vanhemman jaksamisesta. Lapselle kannattaakin kertoa, että myös aikuisella on tukijoita ja aikuinen saa heiltä apua eikä lapsen tarvitse huolehtia vanhemman jaksamisesta.

Sirpa Mynttinen, asiantuntija, Surevan kohtaaminen -toiminta

Artikkeli on julkaistu Huoma-lehdessä 2025