VERTAISTUKI

Tämän sivun sisältöä on julkaistu myös Suru-tietokirjan (toim. Tuuli Lahti, Duodecim 2020) vertaistuesta kertovassa artikkelissa.

Lähteet:

Vertaistukijärjestöt ja niiden vertaistukitoiminnasta verkkolomakkeilla kerätty palaute:

Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry, Suomen nuoret lesket ry ja Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille.

Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2018 (luettu 17.6.2018). Saatavilla: www.hotus.fi.

Suomalaista vertaistukitoimintaa käsittelevät tutkimukset hoitosuosituksessa:

  • Aho AL, Kuismin T, Kaunonen M. (2013a). Vertaistuen vaikutukset lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien surureaktioihin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 50, 21–37.
  • Aho AL, Lönnberg R, Kaunonen M. (2013b). Äitien vertaistuki internetin keskustelupalstalla lapsen kuoleman jälkeen. Tutkiva Hoitotyö 11(4), 13–22.
  • Botha E, Kaunonen M, Aho A L. (2014). Ryhmävertaistuki ja sen seuraukset – vanhempien kokemukset lapsen kuoleman jälkeen. Psykologia 49(4), 283–298.
  • Virta T, Kaunonen M, Aho AL. (2017). Henkirikosuhrien läheisten suru sekä selviytymistä edistävät ja estävät tekijät. Thanatos 6(2), 5–48.
  • Aho A L. (2010). Isän suru lapsen kuoleman jälkeen: tuki-interventio ja sen arviointi. Tampere: Tampere University Press.
  • Savolainen S, Kaunonen M, Aho A L. (2013). Vanhempien selviytymistä auttavat tekijät lapsen
  • kuoleman jälkeen. Hoitotiede 25(3), 222–235.
  • Parviainen K, Kaunonen M, Aho AL. (2012). Vanhempien kokemuksia yksilövertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen. Hoitotiede 24 (2), 150–162.
  • Kemppainen O, Kaunonen M, Aho AL. (2018). Vanhempien vertaistukiryhmiin osallistumisen syyt ja ryhmästä saatu tuki lapsen kuoleman jälkeen.

Muut kirjalliset lähteet:

  • Forsström S, Franski R, Tamminen S (2007). Surunauhalla sidotut. Läheisen itsemurha ja vertaistuki. Vantaa: WSOY.
  • Välimäki, Elina (2017). Ei unohdu koskaan. Henkirikoksen jäljet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vertaistoiminnan oppaita järjestöiltä:

  • Engblom, K. (2010). Läsnä ja lähellä: Opas kuolemaa ja surua kohtaaville vapaaehtoisille. Eläkeliitto ry:n julkaisu.
  • Kaukkila, V. Lehtonen, E. (2007). Ryhmästä enemmän – käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle. MIELI Suomen mielenterveys ry:n julkaisu.
  • Laatikainen, T. (2010). Vertaistoiminta kannattaa. Asumispalvelusäätiö ASPAn julkaisu.
  • Laimio, A, Välimäki, S. (2010). Vapaaehtoistoiminta kehittyy. Keski-Suomen Sosiaaliturvayhdistyksen julkaisu.
  • Järvinen, R. Taajamo, T. (2006). Vertaisryhmäohjaajan käsikirja. Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisu.

Sosiaalinen tuki on yksi tärkeimmistä surevan elämänlaatua edistävistä asioista. Moni läheisensä menettänyt pitää vertaistukea korvaamattomana voimavarana perheeltä ja ystäviltä saadun tuen ohella. Koska tutkimusnäyttö tukee vertaistuen merkitystä surevien auttamisessa, se on huomioitu myös esimerkiksi läheisensä äkillisesti menettäneiden tukemista koskevassa Hoitotyön tutkimussäätiön hoitosuosituksessa.

Suru ja kuolema ovat tässä hektisessä elämässä vieraita asioita, ja niinpä sitä jää aika yksin surun kohdatessa. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen vähemmän surun kohdannut saa puhua surusta. Vertaistukiryhmässä saa hengittää surunsa kanssa vapaasti ja olla oma itsensä oman surunsa kanssa.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry

Mitä vertaistuki on ja miksi se on tärkeää?

Vertaistukitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Se on tasa-arvoista ja luottamuksellista matalan kynnyksen toimintaa, joka voi tapahtua joko kahden ihmisen välillä tai ryhmässä.

Vertaisia yhdistävät ennen kaikkea samankaltaiset elämänkokemukset ja halu puhua niistä. Usein vertaistuki koetaankin sitä antoisammaksi, mitä enemmän yhdistäviä kokemuksia vertaisilla on.

Vastavuoroisuudessaan vertaistuki tarjoaa myös kokemuksellista tietoa esimerkiksi läheisensä menettäneiden laillisista oikeuksista ja surevien saatavilla olevista palveluista. Lisäksi vertaistukiryhmissä jaetaan arkisia vinkkejä muun muassa siitä, miten omaa jaksamistaan voi tukea.

Sureville suunnatussa vertaistuessa kaiken toiminnan keskiössä on surevan kokemuksen ja tunteiden validointi: en olekaan ainoa, joka kokee tällaisia asioita, enkä ole yksin. Vertaiset, joiden menetyksestä on jo pidempi aika, ovat sureville tärkeitä esimerkkejä siitä, että rankimmankin menetyksen jälkeen elämä jatkuu. Se antaa uskoa ja toivoa heille, joiden menetys on tuoreempi ja suru raastavampaa.

Vertaisten kanssa on lupa käsitellä kaikista rankimpiakin kokemuksia ja itkeä, mutta toisaalta myös nauraa ja puhua välillä muustakin kuin surusta. Vertaistapaaminen voi siten olla myös virkistävä hetki, jonka aikana saa hengähdystauon arjesta ja aikaa omille tarpeilleen.

Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: kohtaa sureva yksilönä

Oman tilanteen sanoittaminen auttaa, ja keskustelut avartavat näkökulmia. Myös se, että kokee olevansa muille avuksi tai tueksi, tuntuu tekevän omasta tilanteesta helpomman.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry

Vertaisten tuki on ainutlaatuista

Sureville suunnattuun vertaistukitoimintaan osallistuneiden palautteissa toistuu usein sana ”ainoa”: vertaisryhmä on ainoa paikka, joissa rankimpiakin aiheita on hyväksyttävää käsitellä; ainoa tapa päästä yhteyteen muiden saman kokeneiden kanssa; tapa huomata, ettei ole ainoa samoja tunteita ja kokemuksia läpi käynyt.

Monet surevat siis kokevat saavansa vertaistuesta jotain ainutlaatuista – jotain sellaista, mitä muissa palveluissa ei ole tarjolla. Saman kokenut ymmärtää usein paremmin, mistä sureva puhuu ja mitä hän käy läpi. Surevasta voi tuntua myös vapauttavalta, että vertaistapaamisissa surua ja siihen sopeutumista ei kiirehditä, vaan menetyksen äärelle saa pysähtyä kaikessa rauhassa. Toisaalta kyse voi olla puhtaasti myös resursseista: vapaaehtoisella vertaistukijalla voi olla kiireistä ammattilaista parempi mahdollisuus perehtyä surevan tilanteeseen.

Vertaistuki ei sovi kaikille

Vaikka vertaistuesta on korvaamatonta apua monille, se ei sovi kaikille. Osa surevista kokee vertaistuella olevan myös kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi surevan ahdistuneisuus saattaa lisääntyä, kun hän kuulee muiden kokemista menetyksistä.

Erilaisia vertaistuen muotoja

Ryhmämuotoinen vertaistuki

Ryhmämuotoinen vertaistuki on omien kokemusten jakamista ja toisten rinnalla kulkemista. Siihen osallistuminen edellyttää valmiutta kuunnella myös muiden tarinoita. Säännöllisesti kokoontuvien vertaistukiryhmien ohjaajat ovat useimmiten ryhmänohjaajakoulutuksen käyneitä vertaisia. Toisinaan ohjaaja tai vertaisohjaajan työpari voi olla myös ammattilainen, kuten kriisityöntekijä, pappi tai diakoni.

Ryhmämuotoista vertaistukea on säännöllisesti kokoontuvien ryhmien ohella tarjolla myös yksittäisissä vertaistapaamisissa, jotka voivat olla illan, päivän tai viikonlopun mittaisia. Näissä tapahtumissa voi olla vertaistuen lisäksi tarjolla myös muuta ohjelmaa, kuten asiantuntijaluentoja. Usein koko perhe huomioidaan: esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa menettäneet vanhemmat saavat tukea vertaisiltaan, ja samaan aikaan järjestetään omaa ohjelmaa myös sisaruksensa tai vanhempansa menettäneille lapsille.

Surevat voivat kohdata vertaisiaan myös lomajärjestöjen järjestämillä tuetuilla lomilla. Lomien päätavoite on surevien ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukeminen. Tuetuilla lomilla ei yleensä ole mukana koulutettuja vertaistukijoita tai varsinaista vertaistukiohjelmaa, vaan vertaiset voivat kohdata toisiaan vapaamuotoisemmin yhteisen vapaa-ajan merkeissä. Tarkemmat tiedot Suomessa järjestettävistä tuetuista lomista sekä lomien hakemisesta löytyvät lomajärjestöjen kotisivuilta.

Vertaistukiryhmä on ollut paikka mihin mennä pois kotoa hetkeksi, ja jossa on saanut kuulla vertaisten tarinoita. Saanut voimaa jaksaa eteenpäin ja uskoa siihen, että elämä kantaa.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry

Vertaisryhmä oli ainoa paikka, jossa sai ja pystyi puhumaan asioista rehellisesti. Minua kuunneltiin, ilman reippauttavia kommentteja tai puheenaiheen vaihtoa, niin kuin muissa kohtaamisissa monesti kävi.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry

Tukihenkilötoiminta

Kahdenkeskeisissä vertaistukisuhteissa toinen osapuoli on tukihenkilökoulutuksen käynyt vertainen, jonka omasta menetyksestä on kulunut jo enemmän aikaa. Tukihenkilö ja tuettava keskustelevat puhelimessa, sähköpostitse tai kasvotusten tuettavan mieltä painavista asioista. Henkilökohtaista tukihenkilöä voi pyytää ottamalla yhteyttä sopivaan järjestöön. Erityisesti surujärjestöt koordinoivat tukihenkilötoimintaa sureville, mutta myös joidenkin potilasjärjestöjen kautta voi saada yhteyden samanlaisessa elämäntilanteessa olevaan vertaiseen.

Järjestön työntekijä pyrkii etsimään vapaaehtoisten joukosta tukihenkilön, jonka menetyskokemus on mahdollisimman samankaltainen tuettavan kanssa. Kun molemmat ovat käyneet läpi samanlaisia tilanteita ja tunteita, yhteistä kosketuspintaa on paljon ja edellytykset onnistuneelle tukisuhteelle ovat hyvät. Tukisuhteen kesto ja toteutustavat sovitaan tarkoituksenmukaisiksi surujärjestön työntekijän, tukijan ja tuettavan kesken.

Vertaisryhmä ja vertaistukihenkilö ovat pitäneet kirjaimellisesti hengissä. Myös FB-ryhmä  on erittäin tärkeä.

Kokemusasiantuntija, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry

Erittäin merkityksellistä vertaistukea, uusia sosiaalisia suhteita, virkistäytymismahdollisuuksia, monipuolista tietoa surusta ja arjessa jaksamisesta, tietoa ja vinkkejä muista leskille ja leskiperheille suunnatuista kursseista ja lomista sekä sosiaalituista.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry

Etätuki

Verkossa tai puhelimitse annettava vertaistuki on tärkeää monille asutuskeskusten ulkopuolella asuville sekä heille, jotka eivät halua keskustella tilanteestaan kasvokkain. Etätuen etuja ovat myös anonymiteetti, joka mahdollistaa kaikista vaikeimpienkin tuntemusten ja kokemusten purkamisen, sekä se, että verkossa keskusteluun voi osallistua mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Tukihenkilösuhde voi rakentua pelkästään puhelinkeskustelujen ja sähköpostiviestien varaan. Joillakin järjestöillä on myös vertaistukipuhelin, johon voi soittaa tiettyinä aikoina tai jättää soittopyynnön tekstiviestitse. Vertaistukipuhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset, joiden kanssa voi keskustella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Puhelintukitoiminta perustuu puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnan laatimille yhteisille periaatteille.

Monille keskusteluryhmät verkkoalustoilla ja sosiaalisessa mediassa ovat niin ikään tärkeitä vertaistuen paikkoja. Osa keskusteluryhmistä on järjestöjen ylläpitämiä ja moderoimia, osa taas surevien itse perustamia. Surevien tueksi on olemassa myös tarkoitusta varten kehitettyjä mobiililaitteisiin ladattavia sovelluksia, esimerkiksi Surunauha ry:n Lohtu-sovellus.

Ryhmät ovat tilaisuus myös tutustua ihaniin uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, joita menetys yhdistää. Naurua, huumoria, arvostusta, surun ymmärrystä, tukea.

Kokemusasiantuntija, Suomen nuoret lesket ry
Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: ohjaa sureva eteenpäin

Vertaiset ovat koulutettuja

Vertaistukitoiminnan ympärille keskittyvät järjestöt järjestävät tukihenkilö-, puhelintuki-, ja ryhmänohjaajakoulutuksia. Surujärjestöjen toiminnassa on mukana satoja koulutettuja vapaaehtoisia, joista monet toimivat useissa erilaisissa tukitehtävissä. Useimmiten koulutuksiin osallistumisen edellytyksenä on järjestön jäsenyys ja se, että oma elämäntilanne antaa hyvät edellytykset muiden tukemiselle. Kun oman surun kanssa elämisestä on enemmän kokemusta, resurssit muiden tukemiseen lisääntyvät.

Tukihenkilökoulutuksissa käydään läpi vertaistukijaan kohdistuvia odotuksia ja hänen velvollisuuksiaan sekä vertaistukitoiminnan eettisiä ja oikeudellisia periaatteita. Tukihenkilösuhteen alussa vertaiset allekirjoittavat vaitiolositoumuksen ja sitoutuvat noudattamaan oman järjestönsä arvoja ja toimintaperiaatteita.

Vertaistukea tarjoavien järjestöjen työntekijät seuraavat säännöllisesti vertaistoiminnan onnistumista sekä vertaistukisuhteiden kehittymistä, laatua ja kestoa. Kaikilla vertaistukihenkilöillä on oikeus työnohjaukseen ja järjestötyöntekijöiden tarjoamaan tukeen.

Osa järjestöistä edellyttää työnohjaukseen osallistumista vapaaehtoisena toimimisen ehtona. Näin pidetään huolta tukijoiden omasta jaksamisesta sekä ylläpidetään järjestötyöntekijöiden ja vapaaehtoisten välistä vuorovaikutusta.

Miten ammattilainen voi varmistaa, että sureva saa vertaistukea?

Tietoa vertaistuesta tulee olla saatavilla heti läheisen kuoltua, ja sitä tulee saada sekä suullisesti että kirjallisesti. Menetyksen kokenut ei välttämättä enää myöhemmin muista kuolinviestin jälkeen saamiaan tietoja, eikä hänellä useinkaan ole voimavaroja etsiä itselleen apua. Siksi aktiivisen roolin on oltava ammattilaisilla.

  • Kerro surevalle vertaistuen mahdollisuudesta ja anna hänelle esitteitä mukaan, jotta hän voi myöhemmin tutustua tietoon kirjallisena. Voit tilata esitteitä suoraan surujärjestöiltä.
  • Kysy surevalta, saatko antaa hänen yhteystietonsa surujärjestölle. Surevalla ei välttämättä ole voimavaroja olla itse aktiivisesti yhteydessä surujärjestöön, joten on hyvä jos surujärjestön työntekijä voi olla suoraan yhteydessä surevaan ja kertoa hänelle tarjolla olevasta avusta ja vertaistuesta. Ilman lupaa yhteystietoja ei saa kuitenkaan luovuttaa eteenpäin!

Olen kiitollinen siitä, että on tällainen yhdistys. Minulla ei ollut aikaisemmin mitään tietoa yhdistyksestä, ennen kuin kuolema sattui meidän perheeseen. Toivoisin enemmän jo sairaalassa kerrottavan vertaistuen mahdollisuudesta.

Kokemusasiantuntija, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry
Mistä tietää, tarvitseeko sureva ammattiapua?

Vertaistuki ei sulje pois ammattiapua tai päinvastoin

Erilaiset tuen muodot voivat toimia rinnakkain ja täydentää toisiaan, sillä niiden rooli surevan elämässä on erilainen. Traumaperäiset oireet ja muu vakava psyykkisen tai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen ovat merkkejä siitä, että sureva tarvitsee alaan perehtyneen ammattilaisen apua.  Monet hyötyvät myös ammattilaisen ohjaamasta kurssi- ja ryhmätoiminnasta, kuten mielenterveysosaamista vahvistavista seminaareista tai omaa hyvinvointia tukevista kursseista.
Mistä tietää, tarvitseeko sureva ammattiapua?

Vertaistukea järjestävien tahojen yhteystietoja

Vertaistuki surujärjestöissä

Surujärjestöillä tarkoitetaan erityisesti läheisen kuolemaan liittyvän surun ympärille keskittyviä vertaistukijärjestöjä. Nämä järjestöt ovat Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY  – Lapsikuolemaperheet ry, Suomen nuoret lesket ry ja Surunauha ry – Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille.

Huoma ry
Henkirikoksen uhrien läheiset

Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrin läheisille ja pyrkii parantamaan uhrien läheisten asemaa. Toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Toiminta-alueena yhdistyksellä on koko Suomi.

Yhteystiedot:
Kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori Terhi Kantanen (tukipyynnöt):
050 401 2230
terhi.kantanen(at)huoma.fi

Toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska:
050 304 3332
sanna.kalajanniska(at)huoma.fi

FacebookTwitterInstagram
KÄPY ry
Lapsikuolemaperheet

KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry on vertaistukiyhdistys, joka tarjoaa tukea ensisijaisesti vanhemmille ja perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäisessä vaiheessa, vauvana, lapsuudessa tai nuorena aikuisena. Yhdistys jakaa tietoa lapsikuolemaperheiden tukemisesta ammattilaisille ja kaikille, joita lapsen kuolema jollain tavalla koskettaa.

Yhteystiedot:
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Sanna Rantanen (tukipyynnöt):
045 652 4395
tuki(at)kapy.fi
Toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki:
045 326 0980
susanna.uittomaki(at)kapy.fi

 

FacebookTwitterVerkkosivut
Suomen nuoret lesket ry
Työikäisten leskien ja leskiperheiden vertaistukiyhdistys

Suomen nuoret lesket ry on työikäisten leskien ja leskiperheiden vertaistukiyhdistys. Yhdistys järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa neuvontaa leskeyteen liittyvissä asioissa.

Suomen nuoret lesket ry pyrkii vaikuttamaan leskien ja leskiperheiden oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan liittyviin epäkohtiin. Yhdistys myös kouluttaa ja toimii kokemusasiantuntijana leskeyteen liittyvissä asioissa.

Yhteystiedot:
Vs. vertaistoiminnan koordinaattori Sari Rappi-Lindholm (tukipyynnöt):
044 056 5542
sari.rappi-lindholm@nuoretlesket.fi
Vs. toiminnanjohtaja Miia Iivonen:
044 300 6477
miia.iivonen@nuoretlesket.fi

FacebookTwitterVerkkosivut
Surunauha ry
Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille

Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tavoitteena on tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä ja lisätä avoimuutta puhua itsemurhista. Vertaistukihenkilöt ovat koulutettuja vapaaehtoisia, joilla on oma kokemus läheisen itsemurhasta.

Yhteystiedot:
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Teppo Kupias (tukipyynnöt): 
044 751 9916 (myös WhatsApp)
vertaistuki@surunauha.net
Toiminnanjohtaja Riika Hagman-Kiuru: 
044 977 9428
riika.hagman-kiuru@surunauha.net

FacebookTwitterInstagram

Muita vertaistukea järjestäviä tahoja Suomessa

Suomen Mielenterveysseura
Ammattilaisen ohjaamia vertaistukiryhmiä

Suomen Mielenterveysseura järjestää vertaistukiryhmiä erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Ryhmiin on jatkuva haku.

Tukinet
Kriisikeskus netissä

Tukinet on internetissä toimiva alusta eri järjestöjen tarjoamille kriisi, tuki- ja auttamispalveluille. Tukinetissä tuotetaan verkkopalveluja, joiden tarkoituksena on ihmisen auttaminen, tuen tarjoaminen sitä tarvitseville ja kokemusten jakaminen. Tällä hetkellä palveluita tuottaa ja tarjoaa noin 50 suomalaista kansalaisjärjestöä ja yhdistystä. Palvelut ovat yhteydenottajalle anonyymejä ja maksuttomia. 

Suomen ev.lut. kirkko
Seurakunnan sururyhmät

Uskonto ja seurakunnan tarjoama tuki ovat joillekin sureville tärkeitä. Monissa seurakunnissa toimii sururyhmiä. Sururyhmä on läheisensä menettäneille tarkoitettu tukiryhmä, joka kokoontuu n. 5–10 kertaa.

Sururyhmät ovat vertaisryhmiä, joiden peruspilareina ovat luottamuksellisuus, omavastuisuus ja vapaaehtoisuus. Osallistuminen ei edellytä kirkkoon kuulumista tai seurakunta-aktiivisuutta.

Syöpäjärjestöt
Tukea syöpään kuolleiden läheisille

Syöpäjärjestöt (Suomen Syöpäyhdistys ja Syöpäsäätiö) järjestävät vertaistukea myös syöpään kuolleiden ja syövän vuoksi saattohoidossa olevien läheisille.

Eläkeliitto
Tukea leskeksi jääneille

Puolison kuolema tai ero puolisosta koskettavat monia. Yksinjääminen satuttaa ja vaatii toipumisaikaa. Eläkeliiton sopeutumisvalmennuskursseilta saa tukea ja eväitä elämän jatkamiseen joko eron tai puolison kuoleman jälkeen.