LAPSEN JA NUOREN SURU

Sähköiset lähteet:

  • Asetus 60/1991. Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060. Luettu 2.5.2019.
  • Hoitotyön tutkimussäätiö (2018). Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi.Luettu 9.5.2019.
  • Kärkkäinen, K. (2019). Lapsen ja nuoren suru. Luento Surukonferenssissa Tampereella 12.4.2019. Saatavilla: http://www.surut.fi/surutfi_wp/wp-content/uploads/2019/04/Lapsen-ja-nuoren-suru-Kati-K%C3%A4rkk%C3%A4inen.pdf. Luettu 9.5.2019.
  • Traumaterapiakeskus. Miten tukea lasta järkyttävien tapahtumien jälkeen. Saatavilla: https://asiakas.kotisivukone.com/files/ttkeskus.palvelee.fi/tiedostot/lapsen_tukeminen_kriisissa.pdf. Luettu 2.5.2019.

Kirjalliset lähteet:

  • Dyregrov, A. (1993). Lapsen suru. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
  • Mattila, K-P. (2011). Lasta vahvistava kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Poijula, S. (2018): Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
  • Poijula, S. (2016). Lapsi ja kriisi: selviytymisen tukeminen. Helsinki: Kirjapaja.
  • Saari, S. (2000). Kuin salama kirkkaalta taivaalta: kriisit ja niistä selviytyminen. Helsinki: Otava.
  • Uittomäki, S., Mynttinen, S. ja Laimio, A. (2017). Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Jyväskylä: Grano Oy.
Lue lisää surusta

Lapsen ja nuoren surussa on enemmän yhteistä kuin eriävää suhteessa aikuisen suruun. Siksi surevan lapsen tai nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen on hyvä tutustua tarkemmin suruun liittyviin tunteisiin ja reaktioihin Mitä suru on? -tietosivulla.

Lue lisää surusta

Mitä erityistä on lapsen ja nuoren surussa?

  • Aivan pienikin lapsi suree, mutta omalla tavallaan. On vahingollista ajatella, että lapsi ei surisi tai muistaisi kokemaansa menetystä. Lapsen suru voi ilmetä esimerkiksi leikkien aiheissa.

  • Läheisen kuolema vaikuttaa lapsen tai nuoren kehitykseen. Lapsuus ja nuoruus ovat ikävaiheita, joissa on jo valmiiksi paljon kehitystehtäviä. Läheisen menetys osuu siis erityisen herkkään vaiheeseen. Lapsi saattaa taantua kehityksessään. Käytös saattaa muuttua, käytöshäiriöitä esiintyä tai koulumenestys heikentyä. Toisaalta raskaan menetyksen kohtaaminen saattaa johtaa nopeaan henkiseen kypsymiseen ja omaa ikätasoa aikuismaisempaan käyttäytymiseen. 

  • Lapsella ei ole käytössään yhtä paljon suruun ja kuolemaan liittyviä sanoja ja käsitteitä kuin aikuisilla. Kielen kautta ymmärrämme ja käsittelemme meille tapahtuvia asioita ja tunteitamme. Siksi on tärkeää, että aikuiset auttavat lasta sanoittamaan tapahtunutta ja nimeämään omia tunteitaan.

  • Lapsen surullisuuden kesto kerrallaan on lyhyempi kuin aikuisilla. Vaihtelu leikistä suremiseen ja takaisin voi olla hyvinkin nopeaa. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen suru ja ikävä eivät olisi yhtä voimakkaita kuin aikuisilla. Lapsi ei kykene kohtaamaan menetystä kerralla, vaan hän käsittelee sitä pienissä paloissa. 

  • Kuolema voi herättää lapsessa tai nuoressa pelkoja ja huolia, joita on tärkeää käsitellä aikuisten kanssa. Lapsi saattaa pelätä, että muutkin hänen läheisensä tai lapsi itse saattaa kuolla. Kehitystasosta ja tilanteesta riippuen kuolemaan saattaa liittyä pelottavia uskomuksia ja väärinkäsityksiä. Pelkoja ja huolia tulee voida käsitellä turvallisen aikuisen kanssa. 

  • Lapsi tai nuori saattaa käyttäytyä poikkeuksellisen hyvin, mutta tarvita silti apua ja tukea. Hyvällä ja iloisella käytöksellään lapsi tai nuori saattaa pyrkiä suojelemaan muita perheenjäseniä surulta. Hän ei välttämättä ymmärrä, että kuolemaan liittyvät reaktiot ovat normaaleja, ja pyrkii siksi piilottamaan tai torjumaan niitä. Vaarana on, että hyvin käyttäytyvän lapsen tai nuoren surua ei tunnisteta ja hän jää siksi avun ulkopuolelle. 

  • Vertaissuhteet ovat nuorelle todella tärkeitä. Nuorella ei välttämättä ole kaveriverkostossaan ketään, jolla olisi samankaltainen kokemus läheisen menettämisestä. Tällöin nuori saattaa kokea itsensä erilaiseksi kuin muut, ja menetyksestä voi olla vaikea puhua muille. 

  • Kun lapsi kasvaa, läheisen kuolema nousee esiin uudelleen eri kehitysvaiheissa. Kun lapsen tai nuoren käsitys kuolemasta muuttuu, hän kohtaa läheisensä kuoleman uudestaan ja sopeuttaa tapahtuneen osaksi maailmankuvaansa. Läheisen kuolema vaikuttaa lapseen hyvin pitkänkin ajan kuluttua kuolemasta.

Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvituskuva Lapsen ja nuoren suru -sivulle

Miten lapsi ymmärtää kuoleman?

Millaista lapsen ajattelu on?

  • Esiloogista. Lapsen ymmärrys syy-seuraussuhteista ei ole samanlaista kuin aikuisella. Lapselle on tärkeää tehdä selväksi, mitkä asiat johtivat kuolemaan (esim. onnettomuus, läheisen oma halu kuolla) ja mitkä eivät (esim. lapsen omat teot tai ajatukset). 

  • Maagista. Lapset näkevät itsensä kaikkien tapahtumien keskipisteenä. Siksi heille on tehtävä selväksi, että heidän toiminnallaan tai ajatuksillaan ei ole vaikutusta kuolemaan. 

  • Sirkulaarista. Lapsen aikakäsitys on kehämäinen. Kuultuaan kuolinuutisen lapsi saattaa seuraavana päivänä odottaa, että kuollut olisi jälleen elossa. 

Mitä lapsen tulisi ymmärtää, että hän pystyisi käsittämään kuoleman?

  • Kuoleman universaalius. Kuolema ei valikoi kohteitaan, ja kaikki elollinen kuolee joskus. 

  • Kuoleman lopullisuus. Toivominen, rukoileminen, hyvä käytös tai ajan kuluminen eivät koskaan tuo kuollutta takaisin.

  • Kuollutta ei enää ole. Haudassa oleva kuollut ei tunne mitään, ei haista tai maista.

Kuolemakäsitykset eri ikäkausina

Iän lisäksi lapsen kuolemakäsitykseen vaikuttavat muun muassa lapsen aiemmat kokemukset ja perheen tavat käsitellä asioita. Kuoleman ymmärtäminen on aina yksilöllistä. Silti ammattilaiselle on hyödyllistä tietää, millainen on keskimäärin lapsen käsitys kuolemasta minäkin ikäkautena.

Anna lapselle tietoa. Hankkeen grafiikkaa.

Mitkä asiat on tärkeää huomioida lapsen tai nuoren surussa?

  • Millaisia vaikutuksia kuolemalla on lapsen arkipäivään? Esimerkiksi huoltajan menetys vaikuttaa eri lailla kuin sisaruksen, mutta molemmat menetykset muuttavat arjen aivan erilaiseksi. 
  • Tuliko kuolema äkillisesti vai pystyikö siihen valmistautumaan etukäteen? Äkillinen kuolema traumatisoi lasta voimakkaammin kuin tilanne, jossa kuolema on ollut etukäteen tiedossa. 
  • Miten ja millaista tietoa lapsi on saanut kuolemasta? Lapsi tarvitsee todenmukaista tietoa läheisensä kuolemasta. Kuolintiedon on tärkeää tulla lapselle tutulta ja turvalliselta aikuiselta, joka ei ole kertomishetkellä voimakkaan tunnekuohun vallassa. Kuolemasta on kerrottava rauhallisessa ympäristössä ja lapsen ikätasoa ja ymmärrystä vastaavalla kielellä.
  • Millainen lapsen perhe ja perhetilanne ovat? Millaista tukea lapsi saa perheeltään ja muulta ympäristöltään? Perhetilanne, lapsen kiintymyssuhdemalli sekä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten lapsi läheisen kuoleman kokee ja millaista tukea hän ammattilaiselta tarvitsee. 

Käytännön ohjeita surevan lapsen tai nuoren auttamiseen

  • Kysy ja ota huomioon lapsen huoltajan/huoltajien ajatukset ja toiveet. Esimerkiksi lapsen palatessa päiväkotiin/kouluun tulisi sopia vanhempien kanssa etukäteen, miten toimitaan ja mitä muille lapsille kerrotaan tapahtuneesta.

  • Huomioi lapsi tasaveroisena omaisena yhdessä aikuisten kanssa. Älä jätä lapsiomaisia ulkopuolelle, kun kerrot kuolinviestiä tai autat omaisia kuolleen hyvästelyssä ja muistojen keräämisessä. 

  • Ota huomioon lapsen tai nuoren huoltajan/huoltajien voimavarat. Lapsesta huolehtivien aikuisten resurssit ovat saattaneet heikentyä kuolemantapauksen seurauksena. Ammattilaisten velvollisuus on varmistaa, että lapsi saa tarvitsemaansa apua ja tukea, vaikka oman huoltajan voimavarat tai taloudelliset resurssit olisivat vähissä. 

  • Vahvista lapsen turvallisuudentunnetta arjessa. Lapselle on tärkeää, että arjen rutiinit pyörivät edelleen ennustettavalla tavalla ja että saatavilla on läheisyyttä turvallisilta aikuisilta. 

Milloin sureva lapsi tarvitsee ammattiapua?

Mitä suru on? -tietosivulla on kerrottu merkeistä, joista tunnistaa surevan ammattiavun tarpeen. Nämä merkit koskevat myös lapsia ja nuoria, ja surevan lapsen tai nuoren kanssa tekemisissä olevan aikuisen kannattaa tutustua niihin.

Koska ammattiapua?

Tärkeää on huomioida perhe ja perheen tilanne kokonaisuutena! Lisäksi seuraavat merkit kertovat ammattiavun tarpeesta:

  • Lapsi eristäytyy ystävistään ja/tai aikuisista. 

  • Lapsen käyttäytyminen ja persoonallisuus muuttuvat dramaattisesti.

  • Lapsella on hallusinaatioita tai lapsi puhuu hajanaisesti. 

Mihin lapsen tai nuoren voi ohjata, jos hän tarvitsee ammattiapua?

Tilanteen mukaan lapsen voi ohjata kriisikeskukseen, lasten- tai nuorisopsykiatrian osastolle tai kouluterveydenhuollon piiriin. Mikäli perhe tarvitsee kokonaisuutena apua, heidät voi neuvoa perheneuvolaan tai sosiaalipäivystykseen.

Vertaistukijärjestöt järjestävät lapsille ja nuorille omia tapahtumia ja perheen yhteisiä viikonloppuja, joissa lapset saavat vertaistukea ammattilaisen ohjauksessa. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseura järjestää myös lasten ja nuorten omia sururyhmiä. Lisäksi lapset voivat saada apua esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitosta tai oman alueensa seurakunnalta.

Katso avun kanavat tästä
Katso vertaistukea tarjoavat tahot tästä