KUOLINVIESTIN VIEMINEN
Miten kerron kuolinviestin?
Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi syksyllä 2018 asiantuntijoiden laatimat, tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen. Tällä sivulla esitetyt ohjeet perustuvat monin osin hoitosuosituksiin ja ovat linjassa niiden kanssa. Katso hoitosuositukset kokonaisuudessaan Hotuksen verkkosivuilta www.hotus.fi.

Miten pidän huolta surevan hyvinvoinnista?
Kuolleen omaiset tarvitsevat usein kriisiapua heti kuolinviestin kuultuaan. Siksi suositellaan, että kuolinviesti kerrottaisiin mahdollisuuksien mukaan moniammatillisessa työryhmässä, eli mukaan olisi hyvä ottaa esimerkiksi kriisityöntekijä, sosiaalityöntekijä tai seurakunnan työntekijä.
Omaista ei pidä jättää yksin kuolinviestin kuulemisen jälkeen. Shokissa oleva henkilö voi vaikuttaa rauhalliselta, vaikka tarvitseekin apua. Hän ei myöskään pysty itse arvioimaan omaa avuntarvettaan.
Ammattilaisten hyvät käytännöt ja velvollisuudet
Suomessa kriisiavun tarjoaminen on lakisääteistä. Esimerkiksi poliisi- pelastus- ja terveydenhuoltotehtävissä toimivalla on myös lakisääteinen velvollisuus ohjata sosiaalipalvelujen piiriin niitä tarvitsevat. Hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteistä kriisiapua. Lue kriisiavusta ja siihen ohjaamisesta lisää kriisiapua käsittelevältä sivultamme.
Kuolinviestin viemiseen liittyy monia käytännön seikkoja, joista osa koskee erityisesti poliiseja:
Poliisin lainmukainen velvollisuus on varmistaa, että rikoksen uhri saa apua:
Esitutkintalaki 4 luvun 10 §
Jos asianomistajan 11 luvun 9 a §:n nojalla arvioidaan olevan erityisen suojelun tarpeessa taikka rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sitä muuten edellyttävät, esitutkintaviranomaisen on tiedusteltava asianomistajalta, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen asianomistajien tukipalveluiden tarjoajalle, ja asianomistajan suostuessa siihen välitettävä yhteystiedot ilman aiheetonta viivytystä.
Miten laki toteutetaan?
EU:n rikosuhridirektiivi:
(9)
[…] Kaikessa yhteydenpidossa rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa toimivaan toimivaltaiseen viranomaiseen ja kaikissa palveluissa, joissa joudutaan kosketukseen uhrien kanssa ja joita ovat esimerkiksi uhrien tukipalvelut tai korjaavan oikeuden palvelut, olisi otettava huomioon rikosten uhrien henkilökohtainen tilanne ja välittömät tarpeet, ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja kypsyystaso, samalla kun kunnioitetaan täysin uhrien ruumiillista, henkistä ja moraalista koskemattomuutta. Rikosten uhreja olisi suojeltava toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta, ja heidän olisi saatava toipumistaan varten tarvittava tuki sekä riittävät oikeussuojakeinot.
(37)
Uhrille olisi tarjottava tukea heti, kun hän on toimivaltaisten viranomaisten tiedossa, kaikissa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheissa ja riittävän pitkään myös niiden jälkeen uhrin tarpeiden mukaan ja tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien mukaisesti[…]