Kuolinviestin vieminen2018-11-09T17:04:16+00:00

KUOLINVIESTIN VIEMINEN

Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2018 (viitattu 4.9.2018). Saatavilla: www.hotus.fi.

Direktiivi 2012/29/EU.

Esitutkintalaki 22.7.2011/805.

Pelastuslaki 29.4.2011/379

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 787/2003

Kirjalliset lähteet:

  • Aho A-L., Savolainen S. (2012). Kirjallisuuskatsaus: Vanhempien selviytymistä edistävät ja estävät tekijät lapsen kuoleman jälkeen. Thanatos 1 (2), 1–28.
  • Harrington C., Sprowl B. (2011). Family member’s experiences with viewing in the wake of sudden death. Omega: Journal of Death & Dying 64(1), 65–82.
  • Hautala, E., Tuominen, E. (2017). Ensivaiheen tuki äkillisesti puolisonsa menettäneelle. Tampereen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö (AMK).
  • Kiiski, K. K. (2009). Poliisin rooli kuolemansyytutkinnassa. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 18/2009.
  • Kylänpää, E.(2010). Poliisin ja itsemurhan tehneen läheisen kohtaaminen. Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö (AMK).
  • Saari, S; Kantanen, I.; Kämäräinen, L.; Parviainen, K.; Valoaho, S.; Yli-Pirilä, P. (toim.) (2009). Hädän hetkellä – psyykkisen ensiavun opas. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim ja Suomen Punainen Risti.
  • Saariola, Laura (2017). Meitä alettiin jo kutsua kalmanpartioksi – poliisin kokemat tunteet kuolinviestitehtävällä. Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö (AMK).
  • Savolainen S., Kaunonen M. & Aho A-L. (2013). Vanhempien selviytymistä auttavat tekijät lapsen kuoleman jälkeen. Hoitotiede 25 (3), 222–235.
  • Virta T., Kaunonen M., Aho A-L. (2017). Henkirikosuhrien läheisten suru sekä selviytymistä edistävät ja estävät tekijät. Thanatos 6 (2), 5–48.
  • Välimäki, Elina (2017). Ei unohdu koskaan. Henkirikoksen jäljet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Miten kerron kuolinviestin?

  • Anna läheisille tieto äkillisestä kuolemasta mahdollisimman pian ja kaikkien perheenjäsenten ollessa läsnä, mahdollisuuksien mukaan moniammatillisessa työryhmässä.

  • Keskustele omaisten kanssa suoraan ja rehellisesti kuolintapahtumasta, kuoleman estämiseksi tehdyistä toimenpiteistä ja kuoleman väistämättömyydestä.

  • Varmista, etteivät läheiset jää yksin kuolintiedon saamisen jälkeen. Kysy lupa välittää läheisten tiedot kriisitukea tarjoavalle taholle.

Katso suositukset
Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi syksyllä 2018 asiantuntijoiden laatimat, tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen. Tällä sivulla esitetyt ohjeet perustuvat monin osin hoitosuosituksiin ja ovat linjassa niiden kanssa. Katso hoitosuositukset kokonaisuudessaan Hotuksen verkkosivuilta www.hotus.fi.
Katso suositukset

Sinulla on väliä!

Kuolinviestin kuuleminen on usein järkytys, ja ensimmäiset kohtaamiset uutisen jälkeen voivat iskostua mieleen pysyvästi. Usein muistoiksi kiteytyvät asiat ovat satunnaiseltakin tuntuvia yksityiskohtia: poliisi hakkasi ovea. Myös tunneperäiset vaikutelmat jäävät mieleen: hoitaja oli rauhallinen ja vaikutti myötätuntoiselta. Sen sijaan ensilinjan auttajien kertomat faktatiedot ja annetut ohjeet unohtuvat, eikä sureva välttämättä muista tietoja saaneensakaan.

Ensilinjan auttaja ei useimmissa tapauksissa ole koulutettu kriisityöntekijä. Siksi on tärkeää, että ensilinjan auttaja varmistaa, että sureva saa tarvitsemansa avun muilta moniammatilliseen verkostoon kuuluvilta auttajilta.

Ensilinjan auttaja tukee surevaa kuolinviestin vastaanottamisessa..
  • Kuuntele ja ole läsnä. Välittäminen on tärkeintä, eivät sanat.

  • Anna aikaasi. Kiire ei saisi näkyä kohtaamisissa surevien kanssa.

  • Anna tietoa – myös kirjallisena. Surevalle on usein helpottavaa kuulla tosiasioita tapahtuneesta sekä yleistä tietoa surusta.

  • Puhu asioista suoraan ja ymmärrettävästi. Käytä menehtyneestä tämän nimeä.

  • Kunnioita surua tilanteesta riippumatta. Kysy, millaista apua sureva haluaa. Älä tee omia tulkintoja.

  • Ohjaa eteenpäin. Velvollisuutesi on varmistaa, että sureva saa apua eikä jää yksin jatkossakaan.

Miten pidän huolta surevan hyvinvoinnista?

Kuolleen omaiset tarvitsevat usein kriisiapua heti kuolinviestin kuultuaan. Siksi suositellaan, että kuolinviesti kerrottaisiin mahdollisuuksien mukaan moniammatillisessa työryhmässä, eli mukaan olisi hyvä ottaa esimerkiksi kriisityöntekijä, sosiaalityöntekijä tai seurakunnan työntekijä.

Omaista ei pidä jättää yksin kuolinviestin kuulemisen jälkeen. Shokissa oleva henkilö voi vaikuttaa rauhalliselta, vaikka tarvitseekin apua. Hän ei myöskään pysty itse arvioimaan omaa avuntarvettaan.

  • Huolehdi siitä, että joku jää paikalle kun sinä lähdet. Kartoita surevan sosiaalinen tukiverkosto ja ota tarvittaessa läheisiin yhteyttä itse. Paikalle voidaan kutsua myös kriisiapua tai seurakunnan työntekijä.

  • Huolehdi läheisten turvallisesta siirtymisestä kuolinpaikalle tai sairaalaan sekä myöhemmin takaisin kotiin. Shokissa olevaa ei saa päästää auton rattiin!

  • Kysy surevalta lupa välittää hänen yhteystietonsa auttavalle taholle. Mitä kipeämmin apua tarvitaan, sitä vähemmän voimia sen hakemiseen usein on.

  • Jätä surevalle tietoa kirjallisena: toimintaohjeita seuraaville päiville, tapahtuneesta lisätietoa antavat tahot, kriisikeskuksen ja vertaistukijärjestön yhteystiedot. Suullisesti annetut tiedot eivät jää mieleen.

  • Tarjoa apua toistuvasti. Sureva ei välttämättä osaa heti arvioida omaa avuntarvettaan. Tilanne saattaa myös muuttua.

Ammattilaisten hyvät käytännöt ja velvollisuudet

Suomessa kriisiavun tarjoaminen on lakisääteistä (pelastuslaki 29.4.2011/379 ja valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 787/2003). Lakisääteisen kriisiavun tarjoajataho tulee selvittää ja läheiset tulee ohjata kriisiavun piiriin. Useimmiten lakisääteinen kriisiapu on kunnan tai sairaanhoitopiirin järjestämää. Lisätietoa voi lukea esimerkiksi täältä.

Kuolinviestin viemiseen liittyy monia käytännön seikkoja, joista osa koskee erityisesti poliiseja:

  • Virka-asu ja -auto. Monet omaiset toivovat, että kuolinviesti vietäisiin siviiliautolla ja -asuissa. Tämä edistää yksityisyydensuojaa. Toisaalta joissain tapauksissa virka-asun käyttäminen lisää poliisin uskottavuutta ja lisää luottamusta.

  • Tietojen antaminen. Läheiset kaipaavat tietoa kuolemasta ja siihen johtaneista syistä. Tiedonpuute saattaa voimistaa läheisen kokemaa vihaa, pelkoa, eristyneisyyttä tai voimattomuutta. Jos yksityiskohtia ei tutkinnallisista syistä voida kertoa, on omaisille kerrottava selkeästi syyt siihen miksei hänen kysymyksiinsä vastata sekä koska ja keneltä tietoa on saatavilla.

  • Ruumiin katsominen. Läheisiä (myös lapsia) tulisi rohkaista hyvästelemään menehtynyt, vaikka se saattaakin hetkellisesti voimistaa ahdistusta. Ammattilaisen tehtävä on arvioida, voidaanko ruumis näyttää kokonaisuudessaan vai vain tietyin osin – esimerkiksi jo pelkästä kädestä läheiset tunnistavat vainajan ja voivat sitä katsomalla ja koskemalla hyvästellä hänet.

Poliisin lainmukainen velvollisuus on varmistaa, että rikoksen uhri saa apua:

Esitutkintalaki 4 luvun 10 §

Jos asianomistajan 11 luvun 9 a §:n nojalla arvioidaan olevan erityisen suojelun tarpeessa taikka rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sitä muuten edellyttävät, esitutkintaviranomaisen on tiedusteltava asianomistajalta, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen asianomistajien tukipalveluiden tarjoajalle, ja asianomistajan suostuessa siihen välitettävä yhteystiedot ilman aiheetonta viivytystä.

Miten laki toteutetaan?

Käytännössä tukipalvelujen tarjoaja on useimmissa tapauksissa Rikosuhripäivystys eli RIKU. Kysy henkirikoksen uhrien omaisilta lupa välittää heidän yhteystietonsa Rikosuhripäivystykseen.
Rikosuhripäivystys

EU:n rikosuhridirektiivi:

(9)

[…] Kaikessa yhteydenpidossa rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa toimivaan toimivaltaiseen viranomaiseen ja kaikissa palveluissa, joissa joudutaan kosketukseen uhrien kanssa ja joita ovat esimerkiksi uhrien tukipalvelut tai korjaavan oikeuden palvelut, olisi otettava huomioon rikosten uhrien henkilökohtainen tilanne ja välittömät tarpeet, ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja kypsyystaso, samalla kun kunnioitetaan täysin uhrien ruumiillista, henkistä ja moraalista koskemattomuutta. Rikosten uhreja olisi suojeltava toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta, ja heidän olisi saatava toipumistaan varten tarvittava tuki sekä riittävät oikeussuojakeinot.

(37)

Uhrille olisi tarjottava tukea heti, kun hän on toimivaltaisten viranomaisten tiedossa, kaikissa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheissa ja riittävän pitkään myös niiden jälkeen uhrin tarpeiden mukaan ja tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien mukaisesti[…]