This post is also available in: Svenska (ruotsi) English (englanti)

SURUN MONIMUOTOISUUS

  • Alasuutari V. ( 2021). Suru sateenkaaren päässä. surut.fi
  • Alasuutari V. (2020) Death at the end of the Rainbow. Rethinking Queer Kinsip, Rituals Remembrace at the Finnish culture of Death. Turun yliopisto. Humanoria. Turku
  • Alasuutari, V. (2018). Kuolema sateenkaaren päässä. Ilmiö – Sosiologinen media kaikille.
    Julkaistu 4.11.2018. ilmiomedia.fi
  • Bristowe, K., Marshall, S., & Harding, R. (2016). The bereavement experiences of lesbian, gay, bisexual and/or trans people who have lost a partner: A systematic review, the matic synthesis and modelling of the literature. Palliative Medicine, 30(8), 730–744. doi:10.1177/0269216316634601
  • Castaneda, A.; Mäki-Opas, J.; Jokela, S.; Kivi, N.; Lähteenmäki, M.; Miettinen, T.; Nieminen, S.; Santalahti, P. (2018) Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa : PALOMA-käsikirja
  • Castaneda A. Suru ja kulttuurinen moninaisuus. Pdf-tiedosto
  • Curtin, Nancy, and Mary Garrison. “‘She Was More Than a Friend’: Clinical Intervention Strategies for Effectively Addressing Disenfranchised Grief Issues for Same-Sex Couples.” Journal of gay & lesbian social services 30.3 (2018): 261–281. Web.
  • Doka, K. J. (1989). Disenfranchised grief. In K. J. Doka (Ed.), Disenfranchised grief: Recognizing the hidden sorrow (pp. 3–11). Lexington, MA: Lexington Books
  • Sumiala, J. 2020. Mediasuru – kenen elämällä on väliä? Teoksessa Lahti, T. (toim.). Suru. Helsinki. Duodecim, 34-44
  • Surun monimuotoisuus työpaja 17.5.2021. Asiantuntiat: Aho A L., Alasuutari V., Grönfors J., Hagman-Kiuru R., Kalajanniska S., Kuusisto A-K., Lehtovirta E., Moring A., Nieminen S., Novitsky A., Nuutinen K., Uittomäki S., Vainioinen P.
  • Keskinen, N.; Kaunonen, M.; Aho, AL, 2019. How Loved Ones Express Grief After the Death of a Child by Sharing Photographs on Facebook. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta – Faculty of Social SciencesJournal of Loss and Trauma 24 7. 609-624
  • Duedecimlehti.fi ja Setan Sateenkaarisanastoa.
  • Lohi, J. 2021. Tuntui, että oli joku konkreettinen juttu mitä sai pitää sylissä. Muistoesineiden tehtävät äidin ja kohtuun kuolleen lapsen välisessä kiintymyssuhteessa. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta.

Mitä surun monimuotoisuus tarkoittaa?

Anna aikaasi. Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta.Surun monimuotoisuus on moniulotteinen ja -polvinen kokonaisuus, jonka yksinkertaistaminen on haastavaa. Surevan kohtaaminen -hankkeen taustajärjestöt Käpy  Lapsikuolemanperheet ry, Nuoret Lesket ry, Surunauha ry ja Huoma ry jo itsessään edustavat surevia monimuotoisesti sekä korostavat sitä, että kuolema voi koskettaa missä elämänvaiheessa ja ketä tahansa. Myös kuolinsyyt voivat olla moninaisia.

Surevan kohtaamisessa ammattilaisen on tärkeintä kohdata sureva yksilönä. Kuitenkin ammattilaisen on hyvä olla tietoinen joistain ennakko-olettamuksista, jotka saattavat vaikuttaa kohtaamiseen. Kohtaamiseen vaikuttavat aina sekä yksilölliset että kulttuuriset erityispiirteet. Yksilöä kohdatessa ei voi lähteä kulttuurisista ennakko-oletuksista, mutta niistä on hyvä olla joissain määrin tietoinen. Surun monimuotoisuutta käsitellään nyt kulttuurien moninaisuuden sekä sateenkaariväestön kohtaamisen näkökulmasta.

On tärkeää, että surevalle annetaan tilaa kertoa itsestään ja läheissuhteistaan haluamallaan tavalla ja laajuudella, eikä tehdä normatiivisia oletuksia. Vähemmistön edustaja voi kokea vähemmistöstressiä, jos aiemmat kohtaamiset ovat olleet epäasiallisia, kummastelevia tai heteronormatiivista. Moninaisuus voi liittyä myös ihmissuhteisiin, jolloin läheissuhteet ulottuvat normatiivista ydinperhettä tai potilasasiakirjoihin merkittyä lähiomaista laajemmalle. Usein sureva tarvitsee oman surunsa legitimointia eli sen vahvistamista, että suruun on oikeus, oli suhde kuolleeseen mikä tahansa ja, että oma tapa surra on oikea. On tärkeää legitimoida myös se, että jokainen ei sure samalla intensiteetillä ja eri perheenjäsenillä voi olla erilaisia surun tunteita.

Mitä on huomioitava sateenkaarevassa surussa?
Sateenkaareviin ihmissuhteisiin liittyvät menetykset

Vaikka yleinen ilmapiiri on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana, seksuaali- tai sukupuolivähemmistössä eläminen ei ole välttämättä vieläkään yksinkertaista. Sateenkaariväestö saattaa syrjityksi tulemisen pelossa jättää joitain palveluita käyttämättä, vaikka palveluita tarvittaisiinkin. Jos on aiemmin kohdannut syrjintää, omasta perhe- tai parisuhdetilanteesta voi olla vaikea kertoa. Vähättelevät kommentit omasta perhemuodosta voivat aiheuttaa sen, että ihmisen on vaikea luottaa, että ammattilainen on surevan puolella. Kynnys hakea apua voi olla korkea. Palveluissa onkin tuotava esiin, että ne ovat avoimia kaikille sureville, ja huolehdittava, että niissä huomioidaan ihmisten ja ihmissuhteiden moninaisuus. Tällä hetkellä ei ole tarjolla yksilöityjä ja pelkästään sateenkaariväestölle suunnattuja surevien tukipalveluita.

Sateenkaariväestöön kuuluvan surevan kohtaamisessa ammattilaisen olisi hyvä tiedostaa, että sureva saattaa kohdata surunsa vähättelyä tai sivuuttamista. Vaikka vähemmistöjen asema yhteiskunnassamme on parantunut, edelleen vallalla on vahva heteronormatiivinen kulttuuri, joka voi aiheuttaa vähemmistöille kokemuksen ulkopuolisuudesta. Surun epäoikeutusta/äänioikeudettomuutta lisää mahdollisesti myös se, ettei suhdetta kuolleeseen ole esimerkiksi laillisesti tunnistettu tai perhepiirissä hyväksytty. Sateenkaariväestössä monet merkittävät ihmissuhteet asettuvat lainsäädännön tasolla tunnustetun perheen ulkopuolelle. Esimerkkinä ovat ystävyyssuhteet, valittu perhe, suhteet entisiin kumppaneihin, kumppanien lapset, joita ei ole adoptoitu ja perinteisiä parisuhdemalleja haastavat suhteet. Sama koskee samaa sukupuolta olevien parien suhteita, jotka ehtivät päättyä kumppanin kuolemaan ennen suhteen virallistamisen mahdollistavia lakimuutoksia tai suhteet, joita ei ole virallistettu.

Ammattilaisen tulee puhua surevan ja kuolleen ihmisen suhteesta siten kuin sureva siitä puhuu eli toisin sanoen kutsuttava ihmissuhdetta sen oikealla nimellä. Esimerkiksi lesken kanssa keskusteltaessa on puhuttava puolisosta, sillä kaverista tai ystävästä puhuminen on virheellistä ja väheksyy surevan ja menehtyneen henkilön suhdetta. Tällöin ammattilainen tulee vahvistaneeksi surun äänioikeudettomuutta/epäoikeutusta. On olennaista, että ammattilainen huomioi surevan käyttämän kielen ja käyttää samanlaisia ilmauksia kuin hänkin.

Ammattilaisen on tutkittava omia asenteitaan ja kohdattava sureva yksilönä. Ammattilaisen on osoitettava, että suhde, sureva itse ja hänen surunsa ovat hyväksyttyjä. Ongelmia kohtaamiseen voivat tuoda myös muut menehtynyttä henkilöä surevat esimerkiksi silloin, jos menehtyneen henkilön muut omaiset eivät tunnusta kuolleen henkilön ja suremaan jääneen välistä suhdetta ja menetyksen aiheuttamaa surua.

Joskus kuolema pakottaa sateenkaariväestön edustajan tulemaan erilaisissa tilanteissa ulos kaapista, jotta hän tulisi nähdyksi, kuulluksi ja saisi tarvitsemaansa tukea. Yhteiskunnassa vallitsevien normatiivisten oletusten vuoksi kaapista tuleminen on jatkuva prosessi. Myös elämäänsä avoimesti elävät sateenkaari-ihmiset joutuvat ammattilaisia kohdatessaan pohtimaan, kuinka kertoa heille itsestään ja omasta tilanteestaan. Se tuo surun keskelle ylimääräisen pohdittavan asian.

Sateenkaariväestölle papit ja seurakunnat eivät ole neutraaleja tuen tarjoajia surussa institutionaalisen edustuksen ja historiaan liittyneiden jännitteiden vuoksi. Moni on voinut myös erota kirkosta syrjinnän takia. Surevalle tarjotut tukipalvelut voivat liittyä kirkollisiin tukiryhmiin, joihin osallistumiseen voi tällöin liittyä näkymätöntä tai näkyvää jännitteisyyttä. Surevalle sateenkaari-ihmiselle papin läsnäolo voi avata aikaisempia tuskallisia syrjintäkokemuksia. Toisaalta osalle sateenkaariväestöstä kirkon ja pappien osoittama hyväksyntä on erityisen tärkeää. Osa kirkollisista toimijoista on kertonut avoimesti suhtautuvansa myönteisesti sateenkaariväestöön ja siunaavansa samaa sukupuolta olevien pariskuntien liitot.

LISÄTIETOA SATEENKAARIPAPEISTA

Tärkeitä termejä sateenkaariväestöön kuuluvan surevan kohtaamiseen

Valittu perhe= Perhe, jonka jäsenet eivät välttämättä täytä perinteistä perhemallia isästä, äidistä ja heidän yhteisistä biologisista lapsistaan. Valittuun perheeseen voi esimerkiksi kuulua ei-biologisia lapsia, ystäviä, bonusvanhempia ja entisiä puolisoita tai heidän vanhempiaan.

Epäoikeutettu suru= Suru, jossa menetyksen kokenut henkilö ei saa tai voi ilmaista suruaan avoimesti, eikä siten myöskään surra avoimesti tai saada suruunsa sosiaalista tukea. Epäoikeutettu suru jaetaan teorian kehitelleen Dokan mukaan kolmeen eri tyyppiin, joita ovat:

  1. suru, jossa surevan henkilön kiintymyssidettä ei tunnisteta
  2. suru, jossa surevan menetystä ei tunnisteta tai
  3. suru, jossa surevaa henkilöä itseään ei tunnisteta.

Myöhemmin epäoikeutetun surun ryhmään on lisätty myös kuoleman olosuhteiden ja surun ilmaisemisen vaikutuksen surun epäoikeutukseen.

Kaapista tuleminen= Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö kertoo läheisilleen tai muille ihmisille kuuluvansa kyseiseen vähemmistöryhmään. Kaapista ulostuleminen on usein jatkuva prosessi, sillä uudet ihmissuhteet ja kohtaamiset asettavat ihmisen tilanteeseen, jossa henkilö joutuu uudelleen ja uudelleen tulemaan kaapista. Voi aiheuttaa vähemmistöstressiä.

Heteronormatiivisuus/cisnormatiivisuus = Oletus, että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaaleja. Samalla oletetaan, että kaikki ovat ei-transsukupuolisia.

Kulttuurinen monimuotoisuus ja menetykset

Yksilö edustaa itseään, ei tiettyä kulttuuria, ja siksi emme voi olettaa, että jokainen saman kulttuurin edustaja haluaa kohtaamistilanteissa toimittavan samalla tavalla. Tämän vuoksi kattavaa listaa toimintatavoista on mahdoton antaa. Hoitokäytännöt on usein laadittu länsimaisesta kulttuurista käsin, joten on tärkeää kysyä surevalta omaan kulttuuriin ja kuolemankulttuuriin liittyviä yksilöllisiä tarpeita. Voit kysyä surevalta esimerkiksi, miten hän kokee asian, miten hänen kotimaassaan tai kulttuurissaan kyseinen asia koetaan tai miten yksilö haluaa kyseisessä tilanteessa toimia. Surevalle täytyy antaa tietoa kirjallisesti ja oikealla kielellä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sureva ei välttämättä osaa heti kertoa, millaista tukea toivoo, ja siksi uudelleen kysyminen on tärkeää.

Eri kulttuureissa surun ilmaisemiseen liittyy sekä yhteisiä että spesifejä piirteitä. Surua voidaan ilmaista suomalaisesta kulttuurista poiketen voimakkaasti ja julkisesti, kuten huutaen ja näkyvästi itkien. Kaikissa kulttuureissa surun jakamisessa puhe ei ole välttämättä keskeisessä roolissa, vaan surua voi ilmaista esimerkiksi laulamalla yhdessä. On tarpeen myös tarkastella, mikä yksikkö suree. Yksilön, kansan tai perheen suru voi olla erilaista, ja esimerkiksi kansanmurhien muistopäivät voivat olla voimakkaita yhteisöllisen surun kokemisen tilanteita.

Suremiseen voi liittyä yksinäisyyden kokemus kulttuurista riippumatta. Yksinäisyyden kokemus tulee ottaa huomioon myös palvelujärjestelmässä. Esimerkiksi maahanmuuttajien osuus mielenterveyspalveluiden käyttäjinä on pienempi ja hoitojaksot ovat lyhyempiä kuin kantasuomalaisilla ja palvelujärjestelmä voi olla vieras. Avun hakeminen ja vastaanottaminen ei välttämättä ole suotavaa. Joissakin kulttuureissa esimerkiksi itsemurha on niin suuri tabu, että itsemurhan olemassaoloa ei tunnusteta, jolloin avun piiriin hakeutuminen voi estyä tai syyt näyttäytyä erilaisina. Surevalle voi esimerkiksi läheisen itsemurhan yhteydessä olla tarpeen puhua onnettomuudesta ja ammattilaisen on tärkeä kunnioittaa tätä tarvetta.

Joissakin kulttuureissa ei ole perinteitä avun piiriin hakeutumiselle, vaan ihmiset tukeutuvat sukulaisiin ja perheeseen. Ammattilaisen rooli korostuu, mikäli surevalla ei ole uudessa kotimaassa läheisiä, joiden kanssa surua jakaa tai yhteistä kieltä, jolla surusta puhua. Kulttuuristen syiden vuoksi läheisten pariin kääntyminen voi olla joissain tilanteissa vaikeaa. Saman perheen sisällä voidaan myös edustaa useaa uskontokuntaa tai kulttuuria, jolloin käsitykset kuolemasta, surusta tai kuoleman jälkeisestä elämästä voivat kärjistää perheen tilannetta ja ajaa perhettä erilleen.

Erityisesti pakolaisten keskuudessa voi olla kokemus, että osa itsestä on aina muualla. Vaikka uudessa kotimaassa tapahtuisikin elämään liittyviä iloisia asioita, suru voi olla läsnä myös näissä tapahtumissa, sillä monet ihmiset eivät voi olla osa uudessa kotimaassa elettyä arkea. Menetys voi ympäröidä maahanmuuttajaa koko ajan, sillä osa perheenjäsenistä on jäänyt turvattomaan kotimaahan, josta vastaanotetaan tai pelätään huonoja uutisia. Sureminen voi olla myös etäällä suremista ja tällöin sureminen voi tapahtua yksin. Yksin maahan tulleet voivat kokea syyllisyyttä selviytymisestä muun perheen jäätyä kotimaahan. Puitteet, joissa koetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, voivat olla samat, joissa ilmaistaan surua. Yksin ollessa nämä yhteisesti jaetut puitteet puuttuvat.  Surussa ja suremisessa on paljon yhteistä kulttuurista riippumatta. Surun integroimisessa osaksi elämäntarinaa voi helpottaa hautajaisiin osallistuminen, valokuvien katselu ja haudalla käynti. Näiden mahdollisuuksien puuttuessa surun ilmaisu voi estyä. Tämän vuoksi on tarpeellista kertoa esimerkiksi hautausmailla olevista kollektiivisista muistopaikoista.

Suremisen tapoja

Suremisen tavat vaihtelevat, sillä tapoja on yhtä monta kuin on surevaakin. Ammattilaisen on syytä tiedostaa, että kaikki surevat eivät esimerkiksi halua puhua, vaan käsittelevät suruaan mieluummin konkreettisina tekoina. Tällä sivulle olemme koostaneet erilaisia tapoja ilmaista ja käsitellä surua.

Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa palaute-sivulla.Kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media tarjoaa uudenlaisia suremisen tapoja. Sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, surusta voidaan rakentaa yhteinen surukokemus, kun surevat jakavat ajatuksiaan esimerkiksi valokuvien ja tekstien muodossa. Muut voivat välittää myötätuntoaan ja kanssaelämistään reaktioin, kommentein ja viestein. Sosiaalisen median myötä surun jakaminen helpottuu sosiaalisen verkostoitumisen ansiosta.

Internet ja sitä myöten sosiaalinen media ovat tehneet suremisesta aiempaa julkisempaa. Sosiaalisessa mediassa surevat voivat toteuttaa muistella ja ylläpitää suhdetta menetettyyn läheiseensä. Tutkimuksen mukaan valokuvien sosiaaliseen mediaan julkaisemalla surevat sekä ilmaiset surunsa tilaa, hyväksyvät menetyksensä, korostavat muistojen merkitystä ja jakavat ajatuksia menetetyn läheisen kanssa vietetyistä tärkeistä päivistä.

Postauksissa vaihtelevat erilaiset tunteet. Tutkimuksissa havaittiin, että jaettujen valokuvien avulla surevat saattavat kokea esimerkiksi kaipausta, toiveita, kiitollisuutta, ylpeyttä ja iloa. Myös negatiiviset tunteet ovat mahdollisia.

Kaipausta ilmennetään esimerkiksi hautakivien, kynttilöiden, patsaiden sekä ennen- ja jälkeen kuvien kautta. Negatiivisia tunteita puolestaan on usein hautakivien ja kukka-asetelmien täyteisten kuvien takana. Toivoa ilmaisevat kuvat taivaasta ja enkeleistä, kun taas kuvat sydämistä, enkeleistä ja iloisista hetkistä ennen läheisen menetystä voivat ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta menetetyn kanssa.

Muistoesineiden vaaliminen

Muistoesineiden merkitys surevalle voi olla suuri. Kohtukuoleman kokeneita äitejä tutkittaessa havaittiin, että muistoesineiden rooli äidin ja menetetyn lapsen kiintymyssuhteen muodostumisessa lapsen kuoleman jälkeen on merkittävä. Muistoesineiden avulla menetetty läheinen on osa perhettä. Lisäksi muistoesineet pitävät yllä muistoa lapsesta sekä todentavat menetystä. Kohtukuoleman kokeneille äideille esineet vahvistavat lapsen läsnäoloa, mahdollistavat vanhemmuuden toteuttamisesta sekä rakentavat perheidentiteettiä. Muistoesineet toimivat myös sosiaalisen surun jakamisen tapana.

Muistoesineitä voivat olla esimerkiksi valokuvat menetetystä läheisestä, lasta varten hankitut vaatteet ja lelut sekä erilaiset enkelipatsaat.

Ammattilaisen on tärkeä tiedostaa, että muistoesineiden merkitys nimenomaan kohtukuoleman kohdanneille sureville on suuri, sillä niiden avulla surevat voivat ilmaista ja todentaa suruaan sekä menetyksen todellisuutta. Esineet ovat konkreettinen osoitus siitä, että lapsi on ollut todellinen. Ammattilaisten vastuulla on tukea surevia vanhempia ja auttaa heitä luomaan muistoja, jotka todentavat menetyksen. Ammattilainen voi esimerkiksi tarjoutua ottamaan valokuvan kuollutta lasta pitelevistä vanhemmista tai leikata talteen menetetyn lapsen hiuskiehkuran.

Tatuoinnit

Muistotatuoinnit ovat surevan tapa pitää yllä yhteyttä menetettyyn läheiseen tai poistaa suruun liittyvää stigmaa, joka liittyy usein vaiettuihin suruihin kuten kohtukuolemaan tai läheisen itsemurhaan liittyvään suruun. Tatuointi otetaan usein paikkaan, jossa se on näkyvillä muille, millä toivotaan ihmisten kiinnittävän siihen huomiota. Tatuoinnilla halutaan pitää kuollut läheinen läsnä olevana ja osoittaa, että kiintymyssuhde tähän on edelleen olemassa.

Vinkkejä kohtaamiseen:

Vakiintuneita toimintatapoja kannattaa tarkastella kriittisesti. Esimerkiksi ei-kristitty voi kokea loukkaavana, jos sairaalaolosuhteissa suruun tueksi pyydetään pappi. Kun ohjaat surevaa eteenpäin, huomioithan palveluiden saavutettavuuden ja saatavuuden sopivalla kielellä. Kohtele surevaa yksilöinä ja omaksu tunnusteleva ja kunnioittava asenne.

  • Tiedosta omat ennakkoluulosi ja uskalla kuulla erilaisuutta.

  • Kohtaa jokainen ihminen yksilönä ja anna hänen itse määritellä itsensä.

  • Kiinnitä huomiota kysymysten avoimuuteen. Toisen puheesta voi poimia sanat, joilla hän itse kuvailee itseään ja perhettään. Käytä tilanteista ja henkilöistä samoja termejä ja nimityksiä kuin sureva.

  • Kulttuurit ovat erilaisia, kulttuuritaustan ilmeneminen on yksilöllistä

  • Ole ammattilainen: tuo oma ammatillinen kokemuksesi ja osaamisesi surevan tueksi.

  • Legitimoi suru – anna lupa surra

  • Jos loukkaat surevaa, pyydä anteeksi.

Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: kohtaa sureva yksilönä

Mistä saan lisätietoa?

Täältä löydät hyödyllisiä linkkejä, joiden kautta saat lisätietoa monimuotoisesta surusta. Listaa päivitetään.

Sivustoja:

  • Familia ry on valtakunnallinen kaksikulttuuristen perheiden asiantuntijajärjestö, jonka sivuilta löydät tietoa kaksikulttuuristen perheiden kohtaamisen avuksi.
  • Seta ry:n sivuilla on tietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden suuntautumisen moninaisuuteen liittyen.

Oppaita ja julkaisuja: