VERTAISTUKI

Mitä vertaistuki on ja miksi se on tärkeää?

Vertaistukitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Se on tasa-arvoista ja luottamuksellista matalan kynnyksen toimintaa, joka voi tapahtua joko kahden ihmisen välillä tai ryhmässä.

Vertaisia yhdistävät ennen kaikkea samankaltaiset elämänkokemukset ja halu puhua niistä. Usein vertaistuki koetaankin sitä antoisammaksi, mitä enemmän yhdistäviä kokemuksia vertaisilla on.

Vastavuoroisuudessaan vertaistuki tarjoaa myös kokemuksellista tietoa esimerkiksi läheisensä menettäneiden laillisista oikeuksista ja surevien saatavilla olevista palveluista. Lisäksi vertaistukiryhmissä jaetaan arkisia vinkkejä muun muassa siitä, miten omaa jaksamistaan voi tukea.

Sureville suunnatussa vertaistuessa kaiken toiminnan keskiössä on surevan kokemuksen ja tunteiden validointi: en olekaan ainoa, joka kokee tällaisia asioita, enkä ole yksin. Vertaiset, joiden menetyksestä on jo pidempi aika, ovat sureville tärkeitä esimerkkejä siitä, että rankimmankin menetyksen jälkeen elämä jatkuu. Se antaa uskoa ja toivoa heille, joiden menetys on tuoreempi ja suru raastavampaa.

Vertaisten kanssa on lupa käsitellä kaikista rankimpiakin kokemuksia ja itkeä, mutta toisaalta myös nauraa ja puhua välillä muustakin kuin surusta. Vertaistapaaminen voi siten olla myös virkistävä hetki, jonka aikana saa hengähdystauon arjesta ja aikaa omille tarpeilleen.

Vertaisten tuki on ainutlaatuista

Sureville suunnattuun vertaistukitoimintaan osallistuneiden palautteissa toistuu usein sana ”ainoa”: vertaisryhmä on ainoa paikka, joissa rankimpiakin aiheita on hyväksyttävää käsitellä; ainoa tapa päästä yhteyteen muiden saman kokeneiden kanssa; tapa huomata, ettei ole ainoa samoja tunteita ja kokemuksia läpi käynyt.

Monet surevat siis kokevat saavansa vertaistuesta jotain ainutlaatuista – jotain sellaista, mitä muissa palveluissa ei ole tarjolla. Saman kokenut ymmärtää usein paremmin, mistä sureva puhuu ja mitä hän käy läpi. Surevasta voi tuntua myös vapauttavalta, että vertaistapaamisissa surua ja siihen sopeutumista ei kiirehditä, vaan menetyksen äärelle saa pysähtyä kaikessa rauhassa. Toisaalta kyse voi olla puhtaasti myös resursseista: vapaaehtoisella vertaistukijalla voi olla kiireistä ammattilaista parempi mahdollisuus perehtyä surevan tilanteeseen.

Vaikka vertaistuesta on korvaamatonta apua monille, se ei sovi kaikille. Osa surevista kokee vertaistuella olevan myös kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi surevan ahdistuneisuus saattaa lisääntyä, kun hän kuulee muiden kokemista menetyksistä.

Vertaiset ovat koulutettuja

Vertaistukitoiminnan ympärille keskittyvät järjestöt järjestävät tukihenkilö-, puhelintuki-, ja ryhmänohjaajakoulutuksia. Surujärjestöjen toiminnassa on mukana satoja koulutettuja vapaaehtoisia, joista monet toimivat useissa erilaisissa tukitehtävissä. Useimmiten koulutuksiin osallistumisen edellytyksenä on järjestön jäsenyys ja se, että oma elämäntilanne antaa hyvät edellytykset muiden tukemiselle. Kun oman surun kanssa elämisestä on enemmän kokemusta, resurssit muiden tukemiseen lisääntyvät.

Tukihenkilökoulutuksissa käydään läpi vertaistukijaan kohdistuvia odotuksia ja hänen velvollisuuksiaan sekä vertaistukitoiminnan eettisiä ja oikeudellisia periaatteita. Tukihenkilösuhteen alussa vertaiset allekirjoittavat vaitiolositoumuksen ja sitoutuvat noudattamaan oman järjestönsä arvoja ja toimintaperiaatteita.

Vertaistukea tarjoavien järjestöjen työntekijät seuraavat säännöllisesti vertaistoiminnan onnistumista sekä vertaistukisuhteiden kehittymistä, laatua ja kestoa. Kaikilla vertaistukihenkilöillä on oikeus työnohjaukseen ja järjestötyöntekijöiden tarjoamaan tukeen.

Osa järjestöistä edellyttää työnohjaukseen osallistumista vapaaehtoisena toimimisen ehtona. Näin pidetään huolta tukijoiden omasta jaksamisesta sekä ylläpidetään järjestötyöntekijöiden ja vapaaehtoisten välistä vuorovaikutusta.

Erilaisia vertaistuen muotoja

Ryhmämuotoinen vertaistuki

Ryhmämuotoinen vertaistuki on omien kokemusten jakamista ja toisten rinnalla kulkemista. Siihen osallistuminen edellyttää valmiutta kuunnella myös muiden tarinoita. Säännöllisesti kokoontuvien vertaistukiryhmien ohjaajat ovat useimmiten ryhmänohjaajakoulutuksen käyneitä vertaisia. Toisinaan ohjaaja tai vertaisohjaajan työpari voi olla myös ammattilainen, kuten kriisityöntekijä, pappi tai diakoni.

Ryhmämuotoista vertaistukea on säännöllisesti kokoontuvien ryhmien ohella tarjolla myös yksittäisissä vertaistapaamisissa, jotka voivat olla illan, päivän tai viikonlopun mittaisia. Näissä tapahtumissa voi olla vertaistuen lisäksi tarjolla myös muuta ohjelmaa, kuten asiantuntijaluentoja. Usein koko perhe huomioidaan: esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa menettäneet vanhemmat saavat tukea vertaisiltaan, ja samaan aikaan järjestetään omaa ohjelmaa myös sisaruksensa tai vanhempansa menettäneille lapsille.

Surevat voivat kohdata vertaisiaan myös lomajärjestöjen järjestämillä tuetuilla lomilla. Lomien päätavoite on surevien ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukeminen. Tuetuilla lomilla ei yleensä ole mukana koulutettuja vertaistukijoita tai varsinaista vertaistukiohjelmaa, vaan vertaiset voivat kohdata toisiaan vapaamuotoisemmin yhteisen vapaa-ajan merkeissä. Tarkemmat tiedot Suomessa järjestettävistä tuetuista lomista sekä lomien hakemisesta löytyvät lomajärjestöjen kotisivuilta.

Tukihenkilötoiminta

Kahdenkeskeisissä vertaistukisuhteissa toinen osapuoli on tukihenkilökoulutuksen käynyt vertainen, jonka omasta menetyksestä on kulunut jo enemmän aikaa. Tukihenkilö ja tuettava keskustelevat puhelimessa, sähköpostitse tai kasvotusten tuettavan mieltä painavista asioista. Henkilökohtaista tukihenkilöä voi pyytää ottamalla yhteyttä sopivaan järjestöön. Erityisesti surujärjestöt koordinoivat tukihenkilötoimintaa sureville, mutta myös joidenkin potilasjärjestöjen kautta voi saada yhteyden samanlaisessa elämäntilanteessa olevaan vertaiseen.

Järjestön työntekijä pyrkii etsimään vapaaehtoisten joukosta tukihenkilön, jonka menetyskokemus on mahdollisimman samankaltainen tuettavan kanssa. Kun molemmat ovat käyneet läpi samanlaisia tilanteita ja tunteita, yhteistä kosketuspintaa on paljon ja edellytykset onnistuneelle tukisuhteelle ovat hyvät. Tukisuhteen kesto ja toteutustavat sovitaan tarkoituksenmukaisiksi surujärjestön työntekijän, tukijan ja tuettavan kesken.

Etätuki

Verkossa tai puhelimitse annettava vertaistuki on tärkeää monille asutuskeskusten ulkopuolella asuville sekä heille, jotka eivät halua keskustella tilanteestaan kasvokkain. Etätuen etuja ovat myös anonymiteetti, joka mahdollistaa kaikista vaikeimpienkin tuntemusten ja kokemusten purkamisen, sekä se, että verkossa keskusteluun voi osallistua mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Tukihenkilösuhde voi rakentua pelkästään puhelinkeskustelujen ja sähköpostiviestien varaan. Joillakin järjestöillä on myös vertaistukipuhelin, johon voi soittaa tiettyinä aikoina tai jättää soittopyynnön tekstiviestitse. Vertaistukipuhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset, joiden kanssa voi keskustella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Puhelintukitoiminta perustuu puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnan laatimille yhteisille periaatteille.

Monille keskusteluryhmät verkkoalustoilla ja sosiaalisessa mediassa ovat niin ikään tärkeitä vertaistuen paikkoja. Osa keskusteluryhmistä on järjestöjen ylläpitämiä ja moderoimia, osa taas surevien itse perustamia. Surevien tueksi on olemassa myös tarkoitusta varten kehitettyjä mobiililaitteisiin ladattavia sovelluksia, esimerkiksi Surunauha ry:n Lohtu-sovellus.

Tietoa vertaistuesta tulee olla saatavilla heti läheisen kuoltua, ja sitä tulee saada sekä suullisesti että kirjallisesti. Menetyksen kokenut ei välttämättä enää myöhemmin muista kuolinviestin jälkeen saamiaan tietoja, eikä hänellä useinkaan ole voimavaroja etsiä itselleen apua. Siksi aktiivisen roolin on oltava ammattilaisilla.

Kerro surevalle vertaistuen mahdollisuudesta ja anna hänelle esitteitä mukaan, jotta hän voi myöhemmin tutustua tietoon kirjallisena. Voit tilata esitteitä suoraan surujärjestöiltä.

Kysy surevalta, saatko antaa hänen yhteystietonsa surujärjestölle. Surevalla ei välttämättä ole voimavaroja olla itse aktiivisesti yhteydessä surujärjestöön, joten on hyvä jos surujärjestön työntekijä voi olla suoraan yhteydessä surevaan ja kertoa hänelle tarjolla olevasta avusta ja vertaistuesta. Ilman lupaa yhteystietoja ei saa kuitenkaan luovuttaa eteenpäin!