Käytännön asioiden hoitaminen puolison kuoleman jälkeen

Kun puolisoni kuoli, aloitin heti hoitamaan käytännön asioita. Suhtautumiseni näiden asioiden hoitamiseen on ristiriitainen. Toisaalta ne tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta, mutta toisaalta niiden hoitaminen antoi ehkä muuta ajateltavaa.

Oli helppoja asioita, kuten joidenkin jäsenyyksien ja esimerkiksi puhelinliittymän lakkauttaminen. Toisaalta oli myös todella paljon vaikeita ja monimutkaisia asioita. Puolisoni oli pitkään ollut siviilirekisterissä, mutta liittyi ennen häitämme kirkkoon. Tämän vuoksi virkatodistukset täytyi hakea sekä kirkolta että Digi- ja väestötietovirastosta (DVV). Jos menen yksityiskohtiin, DVV:n verkkosivuilla oleva tilaussysteemi oli niin monimutkainen, että soitin DVV:lle varmistaakseni oikeanlaisen virkatodistuksen. Aikanaan, vuonna 2021, DVV:n sivuston käyttöliittymä ei lähtenyt siitä näkökulmasta, mihin tarkoitukseen virkatodistusta haetaan. Käyttötarkoitus oli vain yksi ruksattava kohta koko lomakkeessa. Käsittääkseni muiden kohtien täyttäminen oli kuitenkin vahvasti sidoksissa juuri tähän käyttötarkoitukseen.

Pankit olivat oma lukunsa. Kävin ensin paikallisessa pankissa hoitamassa joitakin kuolinpesään liittyviä asioita, ja siellä asiakaspalvelija joutui monessa kohtaa kysymään neuvoa kollegaltaan. Ajattelin, että ”Ilmeisesti täällä pienemmällä paikkakunnalla ei kuole kovin paljon ihmisiä.” Seuraavaksi menin Tampereelle eli isompaan kaupunkiin, toiseen pankkiin, jossa ajattelin asioiden hoituvan sujuvammin. Kuinka väärässä olinkaan! Siellä asiakaspalvelija joutui kysymään neuvoa kollegaltaan, joka puolestaan kysyi vielä neuvoa toiselta kollegaltaan. Tämä oli aika mykistävää, sillä selvästikään en ollut ainoa, joka oli tuolloin samoilla asioilla liikkeellä. Jännimmillään pankin puolelta tuli kommentti, joka meni suurin piirtein näin: ”Kun olet antanut tämän asiakirjan, et voi enää antaa tuota.” Vastasin siihen: ”Eli jos olisin ojentanut nämä asiakirjat eri järjestyksessä, ei olisi mitään ongelmaa?” Tämän jälkeen asiakaspalvelija ehkä ymmärsi tilanteen absurdiuden, ja asia eteni toivomallani tavalla. Näissä asioissa oli vahvasti läsnä eräänlainen ”salatiede-fiilis”. En yhtään ihmettele sitä, että nämä asiat voivat olla joillekin ns. liikaa.

Kokonaisuudessaan pääsin asioiden hoitamisessa varsin vähällä, sillä puolisoni antoi kaiken omistamansa varallisuuden SLL:lle eikä meillä ollut yhteistä omaisuutta tai lapsia. Lisäksi puolisoni oli itse hoitanut suuren osan siunaukseen liittyvistä asioista, ottanut kantaa tarjoiluihin ja kukkiin sekä valinnut itse arkun.

Kokemusasiantuntija, Nuoret Lesket ry