Sureva työyhteisössä

Vaikka työyhteisössä ei työskennellä kuolemaan ja suruun liittyvien teemoja parissa, suru koskettaa jossain vaiheessa kaikkia työyhteisöjä. Vuosittain kymmenet tuhannet työikäiset menettävät perheenjäsenensä tai muun läheisensä. Menetykset voivat tulla täysin yllättäen tai ennakoidusti sairauden päätteeksi. Varsinkin oman perheenjäsenen kuolema on kriisitilanne, joka vaikuttaa voimakkaasti surevan työntekijän arkeen ja toimintakykyyn.

Jokaisen surevan elämäntilanne ja työtehtävät ovat erilaisia ja myös töistä poissaolon tarvetta ja työhön paluuta on tarkasteltava yksilöllisesti. Läheisensä menettäneelle on suuri merkitys sillä, miten hänet kohdataan työyhteisössä menetyksen jälkeen, miten poissaoloon ja työhön paluuseen liittyvät asiat hoidetaan ja miten surevan työssä jaksamista tuetaan. Esihenkilöllä on keskeinen rooli kaikissa näissä.

Varautuminen menetyksiin

Tieto työyhteisön jäsentä kohdanneesta menetyksestä tulee usein yllättäen. Tieto on tunteita herättävä ja koskettaa erityisesti läheisiä työkavereita. Tilanteen helpottamiseksi työyhteisöissä on hyvä etukäteen varautua työntekijöiden kohtaamiin kriisitilanteisiin, kuten perheenjäsenen kuolemaan.

Varautumista voi käytännössä tehdä kirjaamalla esimerkiksi kriisisuunnitelmaan, varhaisen tuen suunnitelmaan tai henkilöstöohjeeseen miten työntekijöitä kohdanneissa menetystilanteissa toimitaan. Pohdittavia asioita, on esimerkiksi, kuka vastaa siitä, että surunvalittelut hoidetaan, mitkä ovat sairauslomakäytännöt, mitä asioita tulee sopia ennen työhön paluuta ja mitä tukea surevalle on tarjolla.

Surevan toiveiden kunnioitus

Kun tieto työntekijää kohdanneesta menetyksestä tulee, on työyhteisön hyvä osoittaa myötätuntoa ottamalla osaa suruun jollakin tapaa. Tärkeää on kysyä surevalta itseltään, miten hän toivoo toimittavan ja kunnioittaa hänen toiveitaan. Työntekijän tulee itse saada päättää esimerkiksi, mitä ja kenelle työyhteisössä kerrotaan hänen menetyksestään. Sureva voi haluta myös ohjeistaa, miten toivoo asiasta keskusteltavan, kun hän palaa töihin. Joku haluaa avointa keskustelua tapahtuneesta, toinen taas haluaa pitää menetyksensä yksityisasiana. Surevan toiveet on hyvä kertoa työyhteisön jäsenille ennen työhön paluuta. 

Sairausloman tarve

Sairausloman tarve ja pituus ovat yksilöllisiä. Niihin vaikuttaa paljon myös se, millaista työtä sureva tekee. Toiset haluavat palata töihin verrattain nopeasti menetyksen jälkeen ja kokevat, että työ on ”henkireikä” surun keskellä.  Työhön paluu voi edustaa normaalia elämää, kun muuten elämässä kaikki on arjessa muuttunut menetyksen myötä. Se voi rytmittää arkea ja antaa surun keskellä muuta ajateltavaa työpäivän aikana.

Toisille taas ajatus nopeasta työhön paluusta tuntuu mahdottomalta ja pitkä sairausloma on edellytys työkyvyn palautumisen kannalta. Voi käydä myös niin, että menetyksen kokenut palaa töihin pian menetyksen jälkeen, mutta huomaakin töihin palattuaan, ettei jaksaminen vielä riitäkään työskentelyyn.

Sairauslomaa myönnetään hyvin vaihtelevasti ja sairausloman perusteeksi vaadittavat diagnoosit ovat surevien kannalta haasteellisia. Suru ei ole sairaus, mutta esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa menettänyt on harvoin työkykyinen nopeasti menetyksen jälkeen. Palkallinen sairausloma edellyttää diagnoosia ja usein sairausloman perusteeksi kirjoitetaan erilaisia mielenterveyteen liittyviä diagnooseja. Nämä eivät vastaa surevan omaa kokemusta ja voivat jatkossa hankaloittaa surevan elämää. Sairausloman tarve voi tulla monille myös myöhemmin. Voimavarat voivat loppua vaikkapa puolen vuoden tai vuoden jälkeen menetyksestä.

Esihenkilö on keskeisessä roolissa

Esihenkilö on tilanteessa keskeisessä asemassa ja hänen tehtävänään on yhteydenpito työntekijään, hänen toiveidensa välittäminen työyhteisön jäsenille, työhön paluun suunnittelu ja työntekijän tuki. Suru-uutisen kuultuaan esihenkilön on hyvä olla yhteydessä työntekijään henkilökohtaisesti.  Yhteydenpito sairausloman aikana voi helpottaa surevan työhön paluuta.

Esihenkilön on pidettävä huolta myös työtehtävien järjestelyistä sairausloman aikana ja muiden työyhteisön jäsenten jaksamisesta.  Suru voi nostaa tunteet pintaan työyhteisössä laajemminkin ja niitä voi olla tarpeen käsitellä.

Konkreettisia keinoja tukea työhön paluuta

Työhön paluuseen sairausloman jälkeen on hyvä valmistautua. Esihenkilön ja menetyksen kokeneen on hyvä keskustelussa esimerkiksi, tarvitaanko työaikaan joustoa tai työtehtäviin joitakin järjestelyitä, jotka helpottaisivat työhön paluuta.

Jos sureva ei koe jaksavansa vielä kokoaikatyötä, mahdollisuus osa-aikatyöhön voi edesauttaa työhön paluuta. Työaikajoustoa voidaan tarvita jaksamisen tukemisen lisäksi myös käytännön syistä. Lapsiperheessä toisen vanhemman kuolema tuo haasteita arkeen, kun yksinhuoltajana on pohdittava lasten hoitojärjestelyt ja arjen vastuut uudestaan.

Keskustelussa kannattaa käydä myös läpi, millaista tukea työhön on tarjolla. Surevan luvalla työterveys voi olla mukana jo työhönpaluukeskustelussa, ja työterveyden tarjoama tuki on aina hyvä tuoda esille. Esihenkilöllä on hyvä olla tietoa myös muista tukitahoista, jotta hän voi välittää sitä surevalle.

Työhön paluuta ja työssä jaksamista on hyvä myös seurata esimerkiksi säännöllisillä keskusteluilla esihenkilön kanssa. Keskustelujen kautta voidaan seurata tukitoimien sopivuutta ja riittävyyttä ja muuttaa niitä tarpeen mukaan. Vaikka sureva ei toivoisikaan tukea heti alussa, kannattaa esihenkilön kysyä asiasta säännöllisesti uudelleen, sillä surevan tarpeet voivat muuttua pitkänkin ajan jälkeen. Sovitut järjestelyt ja tukitoimet on suositeltavaa kirjata, jolloin niihin on helppo palata.

Hyvä kohtaaminen tukee surevan työkykyä

Oikein ajoitetut toimenpiteet surevan työntekijän tukemisessa vaikuttavat myönteisesti surevan työkykyyn ja työssäjaksamiseen. Työnantajan rooli surevan töihin palaamisessa on merkityksellinen ja toimet, joita työnantaja tai esihenkilö siihen liittyen tekevät vaikuttavat olennaisesti surevan työkykyyn. Henkilökohtaisten kriisien huomioiminen ja hyvä tuki vaikeassa tilanteessa oleville työntekijöille johtaa parempaan työhyvinvointiin ja lisäävät vastuullista työnantajamielikuvaa.

Myös työtovereiden suhtautuminen ja heiltä saatu ymmärrys sekä tuki ovat tärkeitä sen kannalta, miten sureva jaksaa työssä. Työkavereilta saatu tuki voi olla tärkeä voimavara ja toisaalta välttelevä tai ymmärtämätön suhtautuminen kuormittaa surevaa lisää ennestään kuormittavassa tilanteessa.

Surun vaikutusten ymmärtäminen

Olennaista on ymmärtää surua ja sen vaikutusta surevaan. Suru ei ole jotakin, joka ratkaistaan ja hoidetaan pois päiväjärjestyksestä. Se on pikemmin jotakin, jonka kanssa eletään. Menetys kulkee jollakin tapaa mukana halki elämän. Suru voi aktivoitua tiettyinä ajankohtina ja elämänvaiheissa voimakkaana pitkänkin ajan kuluttua. Edellä mainitun kyselyn perusteella surevat toivovatkin, ettei tuki päättyisi liian lyhyeen, vaan suru huomioitaisiin vuosien jälkeenkin.

Sirpa Mynttinen
Asiantuntija
Surevan kohtaaminen -toiminta

Lue lisää: Sureva työyhteisössä