Surukonferenssi järjestettiin 23.–24.4. Tampereen yliopistolla. Järjestyksessään 17. konferenssin teemana oli Surun kirjo – Monimuotoinen sureminen nykymaailmassa.
Tänä vuonna Surukonferenssin avasi Surunauhan Riika Hagman-Kiuru. Avauksen jälkeen kuultiin Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijan Erjan (Surunauha ry) puheenvuoro, jossa hän kertoi tyttärensä Jennyn kuolemasta itsemurhan kautta reilu kymmenen vuotta sitten. Erja kertoi koskettavassa puheenvuorossaan Jennyn pitkästä kamppailusta päihderiippuvuuden kanssa ja äidin surusta sekä avuttomuuden tunteista: ”Jennyn kuoleman jälkeen sanoin kriisityöntekijöille, että toivon että jonain päivänä voin kääntää tämän kaiken voitoksi ja voin olla edes yhdelle ihmiselle tukena. Jennyn kuolema ei voi olla turha.”
Surubotit tarjoavat lohtua – mutta herättävät myös eettisiä kysymyksiä
Torstain 23.4. ensimmäisellä keynote-luennolla Helsingin yliopiston viestinnän professori Johanna Sumiala käsitteli surubotteja ja niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sumiala pohti muun muassa surubotteihin liittyviä vuorovaikutussuhteita sekä yhteiskunnallisia haasteita, kuten niiden ylläpitämiseen liittyvää kaupallisuutta. Yritysten tavoitteena on ylläpitää käyttäjän ja botin välistä vuorovaikutusta, mikä voi synnyttää riippuvuutta. Toisaalta myös botista luopuminen voi aiheuttaa lisää surua.
Näyttääkö suru aina samalta?
Konferenssin molempina päivinä oli tarjolla kolme syventävää luentoa, joissa pohdittiin ikääntyneiden sekä neuronkirjon ihmisten surun erityispiirteitä sekä kuolemansurua ja merkityksellisyyttä.
Autismiliiton asiantuntijan Pia-Mari Topin luento käsitteli neurokirjon ihmisten surun kokemista, ilmaisua ja kohtaamista. Kohtaamisissa korostui ympäristön ja tukikeinojen muokkaaminen, jossa tavoitteena on arvostaa erilaisuutta ja kunnioittaa neurokirjon henkilöiden omaa kokemusta. Topi toi luennollaan esille, että tutkimustietoa aiheesta on tarjolla niukasti ja neurokirjon ihmisten surua ei usein tunnisteta ja sitä voidaan virheellisesti pitää käytösongelmina.
Tieteelliset sessiot tarjosivat tuoretta tutkimustietoa
Kolme tieteellistä sessiota tarjosi konferenssin molempina päivinä tuoretta suruun ja kuolemaan liittyvää tutkimustietoa Suomessa. Torstain tieteellisten sessioiden aiheena olivat elämän loppuvaiheet ja saattohoito, kuolema mediassa ja taiteessa sekä kuolema ja merkitys. Muiden muassa Anne Lindgren käsitteli ikääntyneiden itsetuhoisuutta, joka on merkittävä ja vähän tutkittu kansanterveysongelma. Ilmiötä on tutkittu pääsääntöisesti lääke- ja kansanterveystieteen puolella määrällisillä tutkimusmenetelmillä. Milla Korkalainen esitteli puolestaan tutkimusta hengellisyyden merkityksestä voimavarana sisaruksen menetyksessä. Tutkimus tarkasteli sisaruksen tunnesidettä kuolleeseen sisarukseen ja sen vaikutuksia elämänmerkityksellisyyteen eri ikävaiheessa.
Torstain päättävä keynote-luento käsitteli surua ja yksinäisyyttä
Torstain iltapäivässä kuultiin toinen kokemuspuheenvuoro, jossa Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija Sonja (Nuoret Lesket ry) puhui surusta lapsiperheiden näkökulmasta sekä siitä, millaista tukea he perheenä saivat. Puheenvuoron jälkeen kuultiin kasvatuspsykologian professorin Niina Junttilan keynote-luento yksinäisyydestä ilmiönä, joka voi voimistua surun rinnalla. Yhteyden kokeminen voi tuntua vaikealta ja suru voi muuttaa suhdetta muihin, mikä voi kuormittaa ja vaikeuttaa surevan avun vastaanottamista.
Torstain konferenssipäivä päättyi Konferenssin-jatkot tilaisuuteen, jonka alussa kuultiin Kaisamaria Kakkurin runoja. Jatkoilla oli mahdollisuus keskustella ja tutustua esittelypöytiin pienen tarjottavan äärellä. Esittelypöydissä pääsi myös osallistumaan toiminnalliseen ohjelmaan.
Sota muuttaa surun luonnetta
Konferenssin toisen päivän 24.4. aamupäivässä kuultiin keynote-luento, jossa Ferdinad Garoff avasi sodan vaikutuksia surukokemukseen, identiteettiin ja ihmissuhteisiin. Sota luo olosuhteet, joissa suru ja trauma syntyvät samanaikaisesti ja ruokkivat toisiaan. Garoff kuvasi muun muassa erilaisia toipumista edesauttavia keinoja tukea sodan kokeneita ja menetyksiä kohdanneita ihmisiä. Garoff toi esiin, ettei yksilöterapia tukena aina riitä ja tukeen tarvitaan myös yhteisöpohjaisia lähestymistapoja. Sotakokemuksien vaikutukset ovat usein ylisukupolvisia.
Konferenssin päättävä keynote-luento avasi lohdun keinoja
Perjantain iltapäivän kokemuspuheenvuorossa Eve Jaakkola kertoi poikansa Jyrin kuolemasta Meksikossa. Jyri Jaakkola oli tunnettu kansalaisaktivisti. Hän kuoli osallistuttuaan Oaxacan osavaltiossa sijaitsevaan alkuperäisväestön kylään suuntautuneeseen avustussaattueeseen, jota vastaan puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät. Eve Jaakkolan puheenvuoro avasi äidin surua ja sen rinnalla kulkenutta oikeustaistelua.
Konferenssin päättävä keynote-luento keskittyi lohtuun: mitkä tekijät voivat auttaa vaikeissa elämäntilanteissa? Filosofian lisensiaatti Pirkko Lahti on kirjoittanut Heli Pruukin kanssa Lohtu-kirjan. Lahti tarkasteli lohdun keinoja yhdentoista tunnetun suomalaisen kokemusten pohjalta ja sitä, mikä on tarjonnut juuri heille lohtua vaikeina hetkinä.
Tänä vuonna Surukonferenssin osallistui kahtena päivänä yhteensä yli 300 osallistujaa. Kiitos kaikille osallistujille ja kohtaamisiin jälleen seuraavassa konferenssissa!