Surunauhan kokemusasiantuntija Anne kertoo valmistautuvansa puheenvuoroihin tutustumalla tarkemmin kohderyhmään sekä pohtimalla, millaiset näkökulmat ja tiedot auttaisivat juuri kyseistä kohderyhmää surevien kohtaamisessa.
–Alussa koin todella tarpeelliseksi pitää yksityiskohtaisia puheenvuoroja omasta surukokemuksestani, sillä poikkeukselliset asiat kiinnostavat lähtökohtaisesti kuulijoita. Puhuminen myös auttoi työstämään omaa surukokemustani eteenpäin.
–Kokemuksen ja ymmärryksen kasvaessa sekä esiintymisvalmiuksien kehittyessä kiinnitän nykyään enemmän huomiota kuulijoiden tarpeisiin ja tiedonjanoon. Pyrin räätälöimään puheenvuoroni niiden pohjalta kuulijaystävällisemmiksi, Anne jatkaa.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena Anne kokee tärkeäksi puhua kokemuksistaan juuri heille, jotka todennäköisesti tulevat työurallaan kohtaamaan kriisin kohdanneita surevia. Kohtaamiset jäävät surevan mieleen.
–Moni sureva on palvelujärjestelmässä saanut osakseen ajattelemattomia tokaisuja ja mitätöivää kohtelua. Näitä täytyisi välttää, sillä shokissa olevan mieleen sanat, eleet ja ilmeet painuvat ikuisiksi ajoiksi. Ne ovat niitä asioita, joita kerrotaan vielä vuosien jälkeenkin surukokemuksesta mieleen painuneina ikävinä asioina.
Mieluisaksi kohderyhmäkseen Anne mainitsee sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Puheenvuorojen kautta opiskelijat saavat arvokasta kokemustietoa ja tukea kohdata surevia tulevassa työssään. Traumaattinen surukokemus voi olla vaikea aihe, ja se saa kuulijat joskus hiljaisiksi.
–Usein opettaja on kertonut jälkipalautteessaan, että puheenvuoron herättämistä ajatuksista ja tunteista on keskusteltu ryhmän kanssa vielä jälkeenpäin. Mielestäni se on tärkeää. Omia tuntemuksia on helpompi pohtia ja jakaa tuttujen ihmisten kanssa, kun paikalla ei ole henkilöä, jonka kokemukset alun perin herättivät tunteita.
Mille kohderyhmille Anne sitten haluaisi pitää kokemuspuheenvuoroja, mutta ei ole vielä pitänyt?
–Haluaisin pitää puheenvuoroja henkilöille, jotka ovat osa surukokemusta. Esimerkiksi hautaustoimen ammattilaisille, poliisiopiskelijoille sekä vakuutusvirkailijoille, jotka kuolemaan liittyvien asioiden selvittelyn vuoksi saattavat yllättäen joutua asioimaan surevien asiakkaiden kanssa.
Kokemuspuheenvuoron jälkeen keho ja mieli kaipaavat palautumista. Annen mukaan rauhoittava tekeminen rentouttaa ennen muita askareita.
–Itse puheenvuoro menee yleensä hyvin. Joskus jokin muisto saattaa herkistää, mutta se kertoo siitä, että ihmisiä tässä vain ollaan. Rakkaan läheisen menetys itsemurhalle ei ole mikään helppo juttu vuosienkaan jälkeen muisteltuna. Huomaan olevani joskus väsynyt, apea ja ärtynyt puheenvuoron jälkeen. Tämä johtuu siitä, että omaa surukokemusta ei enää aktiivisesti mieti arjessa ja sen intensiivinen mieleen palauttaminen vaatii veronsa.
–Yleensä juon kupin kahvia ja pelaan jotakin helppoa mobiilipeliä tai katson televisiota. En aloita heti mitään kognitiivista ponnistelua vaativaa. Aivot vaativat palautumishetken intensiivisen tapahtuman jälkeen.
– – – – – – – – – – – –
Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot tavoittavat vuosittain tuhansia kuulijoita: surevia työssään kohtaavia ammattilaisia, vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Kevään viestintäkampanjassa kokemusasiantuntijat kertovat ajatuksiaan kokemuspuheenvuoroista: miten he valmistautuvat kokemuspuheenvuoroihin, millainen merkitys puheenvuoroilla on heille, ja millaisille kohderyhmille puheenvuoroja pidetään.
