Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija, tanssin opettaja ja koreografi Tiia Hämäläinen aloitti tanssiharrastuksen baletin parissa jo pienenä. Kouluikäisenä motivaatio harrastukseen kasvoi entisestään ja mukaan tulivat jazz- ja showtanssi. Koulun joulu- ja kevätjuhliin Tiia valmisti koreografioita kavereille ja opetti balettia naapurien lapsille. Myöhemmin rakkaasta tanssiharrastuksesta tuli myös ammatti hänen valmistuttuaan tanssinopettajaksi (AMK) ja tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Jo opintojen aikana hän aloitti opettamaan Helsingin tanssiopistossa, jossa opettaa edelleen balettia ja nykytanssia kaikenikäisille. Tiia on myös työskennellyt tanssijana muun muassa nykytanssiteoksissa, balettiesityksissä, tanssiteatterissa ja musikaaleissa ja toiminut tanssijana Kekäläinen & Companyssa ja Tanssiteatteri Sivuun Ensemblessä.
Tanssi on kulkenut Tiian mukana läpi elämän. Se on ollut myös suuri voimavara menetyksen ja surun keskellä, kun hänen aviomiehensä menehtyi äkillisesti vuonna 2014.
–Mieheni kuolemasta seurannut suuri elämänmuutos sai aikaan sen, että halusin tehdä luovaa työtä ja omia koreografioita. Halusin kertoa surusta ja tanssi tuntui itselle luontevalta keinolta. Silloin syntyi Mourning Cloak – Suruvaippa-tanssiteos, joka on soolo elämää muuttavasta kokemuksesta ja toivon löytymisestä, Tiia kertoo.
Mourning Cloak – Suruvaippa kantaesitettiin syksyllä 2019 Valtimonteatterissa Helsingissä. Musiikista vastasi gambisti Mikko Perkola, videoista VFX-artisti Sami Haartemo ja esitysteknikkona toimi valosuunnittelija Juha Tuisku. Tanssiteos sai vaikutteita Mari Pulkkisen väitöskirjaan perustuvasta teoksesta ”Surun sylissä – Suomalaisten kokemuksia menetyksestä”.
–Mari Pulkkisen ajatukset ja kirjoitukset antoivat sanat kokemukselleni, jotka halusin pukea liikkeen muotoon. Suru ei ole sairaus. Suremme, koska rakastamme, Tiia toteaa.
–Ystäväni ja kollegani kannustivat minua paljon Suruvaipan tekemiseen ja olen onnellinen, että uskalsin tehdä sen. Se näytti myös minulle uuden tien ja uskalluksen tehdä omaa tanssitaidetta. Sitä mitä olin aina halunnut, mutta en ollut aiemmin uskaltanut, Tiia jatkaa.
Katkelma Suruvaipasta esitettiin myös Nuoret Lesket ry:n 10-vuotisjuhlassa Jyväskylässä. Esitys toi Hämäläiselle paljon hyvää palautetta ja rohkaisua. Samalla hän tutustui Nuoret Lesket ry:n toimintaan ja toisiin leskiin.
Tanssi toi turvaa ja lohtua
Sekä tanssi että suru ovat hyvin fyysisiä kokemuksia ja ne kulkevat käsi kädessä. Joskus keho osaa kertoa paremmin sen, mihin sanat eivät pysty.
–Ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina mieheni kuoleman jälkeen koin paljon tunteita, joille ei löytynyt sanoja. Puhuin paljon ystäville, perheelleni ja kriisityöntekijälle, mutta välillä oikeita sanoja oli vaikea löytää. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut mitään niin valtaisaa. Tanssiminen, ylipäätään liikkuminen esimerkiksi luonnossa, oli minulle luontaisempi keino ”tuoda ulos” sisäisiä tunnetiloja. Tanssi liitetään usein iloon, mutta minulla se liittyy myös paljon suruun, kaipaukseen, ahdistukseen ja jopa vihaan. Tanssiminen surullisena ei tosiaankaan aina ole iloista tai tanssi ei välttämättä tee iloisemmaksi, mutta surun ilmaiseminen tanssin keinoin tuo helpotusta oloon, Tiia kertoo.
–Kun minusta tuli leski ja kaikki muuttui, tanssi oli ja pysyi, se oli tuttua ja turvallista. Alun shokissa ja ensimmäisinä vuosina mieheni kuoleman jälkeen, toi tanssiminen turvaa ja lohtua kaiken kaaoksen keskelle. Se piti elämässä kiinni ja oli tärkeää ja merkityksellistä, Tiia jatkaa.
Tanssin liikkeet sekä sopiva musiikki taustalla tekevät kokemuksesta kokonaisvaltaisen. Tiian mukaan tanssiessa parasta on se, ettei tarvitse miettiä miltä näyttää ja voi vain keskittyä liikkeeseen ja siihen miltä tuntuu. Tanssiessa voi kokea vapautta.
–Minulla suru tuntuu usein puristuksena rinnassa, paineena, joka pyrkii ylös. Itku auttaa tähän, mutta usein myös tanssiminen. Se laukaisee ”jumeja”, tuo lohtua tai hyvää oloa. Tuntuu, kuin jotain pitäisi päästää ulos! Minulle tanssiminen toimii hyvin ja usein sen jälkeen on kevyempi olo sekä helpompi hengittää. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, kun tanssin esimerkiksi työkseni tai opetan tanssia, mutta ei aina tarvitsekaan, Tiia kertoo.
–Toisaalta suru on myös hyvin luova tila. Uskon, että syvä suru karsii ympäriltä pois kaiken turhan ja jäljelle jää vain olennainen, se mikä on kaikkein tärkeintä. Suru herkistää ja herkkyys on voimavara luovuudelle, Tiia jatkaa.
Kokemusasiantuntija Tiia Hämäläinen
Nuoret Lesket ry
Kuva: Juha Granlund
Erilaisia tapoja käsitellä surua -viestintäkampanja tuo esiin sekä ammattilaisten näkökulmia että kokemusasiantuntijoiden kokemuksia erilaisista taideterapian muodoista sekä luovista menetelmistä surun tunteiden, kokemusten ja muistojen käsittelyn tukena.
