Surevan kohtaaminen -toiminnan verkkosivuille on julkaistu uusi osio Kuoleman ja surun käsittely mediassa. Sivulle on koottu tietoa eri lähteistä muun muassa itsemurha- ja henkirikosteemojen vastuulliseen käsittelyyn mediassa sekä sosiaalisen median myötä tulleista uusista suremisen tavoista. Lisäksi sivulta löytyy näkökulmia siihen, mitä tulisi huomioida haastateltaessa läheisen menetyksen kokenutta.
Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijat kertovat tässä jutussa ajatuksiaan ja kokemuksiaan haastattelutilanteista. Millainen on hyvä ja kunnioittava kohtaaminen? Mitä toimittajan olisi tärkeää ottaa huomioon, kun hän haastattelee ja kirjoittaa jutun hyvin henkilökohtaisesta ja tunteita herättävästä aiheesta?
Juttu ei saa nousta tärkeämmäksi kuin surevan kokemus
Haastattelun antaminen voi jo itsessään olla monelle jännittävä tilanne, varsinkin silloin, jos siitä ei ole aiempaa kokemusta. Jos kaikki haastatteluun liittyvät asiat eivät ole täysin selvillä, voi lopputulos olla surevan kannalta haavoittava. Haastattelutilanteessa on tärkeää toimia eettisesti ja hienotunteisesti – ennen kaikkea surevan ehdoilla.
Surunauha ry:n kokemusasiantuntija Jennina muistuttaa, että haastateltavalle on oltava selvää, mikä asia on jutun keskiössä. Julkaistava juttu ei saa nousta tärkeämmäksi kuin surevan oma kokemus.
-Toivon, että haastatteluja antavat surevat ja muut sensitiivisistä kokemuksistaan kertovat huomioitaisiin entistä paremmin mediajuttuja tehtäessä. Tärkeintä on kuitenkin ihminen kokemuksen ja julkaistavan jutun takana. Kun ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, jokaisella sanalla – ja pienimmilläkin nyansseilla – on valtava merkitys. Ei ole millään tavalla yhdentekevää, miten toisen kokemus sanoitetaan.
Käytä termejä ja sanoja, joita sureva itse käyttää
Haastateltavalle on annettava aikaa kertoa rauhassa kokemuksistaan sekä tilaa tuntea ja herkistyä. Surunauhan kokemusasiantuntija Paula kokee, että haastattelu olisi hyvä tehdä kasvokkain, jos mahdollista. Tärkeää olisi myös, että toimittajan kanssa puhuisi ”samaa kieltä”.
-Toimittajan täytyy olla hienotunteinen. Aihe, josta hän kysyy ja kirjoittaa, on arka ja tunteita herättävä. Hyvä kohtaaminen on mielestäni sellainen, jossa haastattelun jälkeen minulle jää tunne, että minut on nähty ja kuultu. Minulle on annettu aikaa kertoa tarinani ja se kirjoitetaan juuri niin kuin minä olen sen kertonut.
Surevalla tulisi olla mahdollisuus lukea valmis teksti ja muokata sitä ilman erityisiä perusteluja – niin monta kertaa kuin on tarpeen. Haastattelussa on myös tärkeää käyttää niitä termejä ja sanoja, joita haastateltava itse käyttää.
-Toimittaja ei saa kirjoittaa jotain sellaista, mitä et ole sanonut, vaikka se hänestä tuntuisikin hyvältä. Esimerkiksi, jos minä käytän sanaa ”kuollut”, toimittaja ei voi kirjoittaa ”on nukkunut pois”. On myös ehdottoman tärkeää, että saan tekstin luettavaksi ennen sen julkaisua. Jos siinä on jotakin korjattavaa, se täytyy myös korjata, Paula toteaa.
Tulin nähdyksi ja kuulluksi – esimerkki hyvästä kohtaamisesta
Paula kertoo esimerkin onnistuneesta haastattelutilanteesta, jossa toimittaja oli läsnä empaattisesti ja hienotunteisesti.
-Toimittaja antoi minun puhua ja itkeä, eikä hoputtanut. Hän herkistyi itsekin, mikä oli mielestäni todella koskettavaa. Tarinani eteni soljuvasti, eikä hänen tarvinnut juurikaan esittää lisäkysymyksiä. Hänestä huokui empaattisuus ja lämpö – hänelle oli helppo puhua. Kun lopetimme haastattelun, hän kysyi, saako halata minua. Se tuntui hyvältä. Minut oli nähty ja kuultu. Tästä haastattelusta jäi todella lämmin ja mukava olo. Toimittaja oli ammattilainen surevan kohtaamisessa.
Kun uutisjuttu tai video on valmis, on toimittajan työ tehty. Menetyksen kokeneen suru ei kuitenkaan pääty siihen vaan se jatkuu osana elämää myös uutisotsikoiden ulkopuolella.
