Tanssi-liiketerapia on liikkeeseen ja keholliseen ilmaisuun perustuva taideterapiamuoto, jossa keskeistä on keho-mieli-yhteys sekä ymmärrys liikkeestä kommunikaationa. Erilaisten tanssi- ja liikeimprovisaatioiden sekä keho- ja hengitysharjoitteiden keinoin myös surua voi jakaa yhdessä vertaisten kanssa ja tulla nähdyksi uudella tavalla.
Tanssi antaa voimavaroja arkeen
Tanssi -ja liiketerapian maisteri (MA) Silja McNamara aloitti klassisen baletin 4-vuotiaana. Tanssi on ollut hänelle tärkein ilmaisukeino läpi elämän. McNamara on opiskellut tanssitaiteen kandiksi ja tanssi- ja liiketerapian maisteriksi Lontoossa. Maisterin tutkinnossaan hän lähti tutkimaan keho-mieli-yhteyttä ja erikoistui opinnoissaan suruterapiaan. Hän on toiminut pitkään tanssi-liiketerapeuttina surevien, syöpään sairastuneiden ja erilaisten maahanmuuttajaryhmien kanssa.
 Tällä hetkellä McNamara tekee tohtoriopintoja Tampereen yliopiston terveystieteiden laitoksella. Väitöskirjatutkimuksessaan hän arvioi tanssi-liiketerapiaryhmän vaikutuksia surevien leskien elämänlaatuun sekä surun kokemiseen kehossa. McNamara on pitänyt leskille tanssi-liiketerapeuttisia tutkimusryhmiä Turussa, Tampereella ja Helsingissä.
Tällä hetkellä McNamara tekee tohtoriopintoja Tampereen yliopiston terveystieteiden laitoksella. Väitöskirjatutkimuksessaan hän arvioi tanssi-liiketerapiaryhmän vaikutuksia surevien leskien elämänlaatuun sekä surun kokemiseen kehossa. McNamara on pitänyt leskille tanssi-liiketerapeuttisia tutkimusryhmiä Turussa, Tampereella ja Helsingissä.
– Olen kiitollinen, että Nuoret Lesket ry on tsempannut ja auttanut osallistujien rekrytoinneissa ja avustanut myös ryhmien tila-asioissa. Myös Turun Kriisikeskus ja seurakuntien sururyhmien vetäjät ovat auttaneet hienosti rekrytoinneissa. Suurin kiitokseni kuuluu toki osallistujille, jotka ovat lähteneet väitöskirjatutkimukseni interventioihin mukaan tanssimaan ja jakamaan suruaan, McNamara toteaa.
– Tutkimukseni hypoteesi on, että tanssi-liiketerapialla on positiivinen vaikutus osallistujien elämänlaatuun ja kehonkuvaan. Laadullisista haastatteluista ja palautteista on käynyt ilmi positiivisia vaikutuksia. Ryhmä ja tanssiminen harjoitteineen on koettu merkitykselliseksi. Armollisuus omaa kehoa ja surun aiheuttamia tunteita kohtaan on noussut esille. Myös arjessa on helpompi tunnistaa keho-mieli-yhteys, McNamara jatkaa.
Keho kantaa elämäntarinaa
Suru on kokonaisvaltaista ja voi aiheuttaa monia kehollisia reaktioita, kuten fyysistä kipua eripuolilla kehoa. Luovan liikkeen avulla voidaan muun muassa rauhoittaa hermostoa ja ilmaista tunteita, joille ei aina löydy edes sanoja.
–Suru aktivoi aivoissamme samoja alueita kuin fyysinen kipu. Keho kantaa tarinaa ja kaikkia muistoja elämän varrelta. Tanssi ei poista surua, mutta se voi keventää esimerkiksi surun aiheuttamaa ahdistusta. Tanssimisen on myös sanottu tuovan elämään lisää iloa ja hyvää oloa sekä rauhallisuutta kehoon. Yhdessä jakaminen ja liikkuminen lisää vertaistukea sekä kinesteettistä empatiaa, McNamara toteaa.
 – Tanssiminen jo itsessään on hyväksi, niin keholle kuin mielelle, lisäten hyvän olon hormoneja ja vähentäen stressihormoneja. Voimme ryhmässä tanssia esimerkiksi kiitoksen edesmenneelle puolisolle erilaisten liikeharjoitteiden kautta. Käytämme myös piirtämistä ja kirjoittamista tukena. Jokaisen harjoitteen jälkeen kokemuksista keskustellaan myös pareittain tai ryhmässä. Kaikki saavat kuitenkin päättää, mitä kokemuksestaan jakavat, McNamara jatkaa.
– Tanssiminen jo itsessään on hyväksi, niin keholle kuin mielelle, lisäten hyvän olon hormoneja ja vähentäen stressihormoneja. Voimme ryhmässä tanssia esimerkiksi kiitoksen edesmenneelle puolisolle erilaisten liikeharjoitteiden kautta. Käytämme myös piirtämistä ja kirjoittamista tukena. Jokaisen harjoitteen jälkeen kokemuksista keskustellaan myös pareittain tai ryhmässä. Kaikki saavat kuitenkin päättää, mitä kokemuksestaan jakavat, McNamara jatkaa.
Vaikka sururyhmässä käsitellään surua, on usein pinnalla myös arjen asiat ja tulevaisuus.
– Jaan myös erilaisia kehorentoutus- ja hengitysharjoitteita kotiin. Myös arkeen on tärkeä saada keinoja surun käsittelyyn ja saada näin turvaa keho-mieleen, McNamara sanoo.
Ryhmän terapeutin rooli on aina kannatteleva, salliva ja turvallisesta tilasta huolta pitävä.
– Koen, että tehtävänäni on myös innostaa heittäytymään ”luovuuden tilaan”. Tanssi-liiketerapeutteina noudatamme aina tanssi-liiketerapian eettisiä ohjeistuksia. Esitellessäni jokaisen harjoitteen, muistutan, ettei mitään ole pakko tehdä. Jokainen saa osallistua omalla tavallaan ja jokaisen erilaista surukokemusta kunnioitetaan. Minun tehtävänäni on tukea ja muistuttaa pitämään huolta itsestä ja tarjota mahdollisuuksia käsitellä surua kehollisesti, McNamara kertoo.
Tanssi-liiketerapeutti, tanssitaiteilija
Silja McNamara
Kuvat: Harri Paavola (alin) ja Silja McNamara
Erilaisia tapoja käsitellä surua -viestintäkampanja tuo esiin sekä ammattilaisten näkökulmia että kokemusasiantuntijoiden kokemuksia erilaisista taideterapeuttisista sekä luovista menetelmistä surun tunteiden, kokemusten ja muistojen käsittelyn tukena.
 
 
 
 
