Elämän kokoinen kangas
monin sävyin värjätty
kokemuksin kuvitettu.
Yksityiskohdissa hetken kauneus
väreissä elämän rikkaus.
Piirtona terävänä sykkii elämän viiva
näkymätön lanka,
jonka nousuissa ja laskuissa
on elämän koko kirjo.
Silmien edessä mestariteos.
Sivellin kulkee tyhjällä kankaalla jättäen jäljen, joka kertoo omaa tarinaansa. Tarinaa, joka ei ole ennalta suunniteltu, vaan joka syntyy siinä hetkessä intuitiivisesti. Värit sekoittuvat toisiinsa synnyttäen uusia sävyjä ja muotoja. Värit ja muodot kuiskivat keskenään, pyytävät pysähtymään itseni äärelle ja keskittymään juuri tähän hetkeen. Valmis maalaus on suuri arvoitus, joka aukeaa siinä hetkessä tai vasta jonkin ajan kuluttua. Tärkeintä ei kuitenkaan ole lopputulos vaan matka. Prosessi, joka syntyy ensimmäisestä siveltimen vedosta.
Puolisoni kuolema keväällä 2021 oli pysäyttävä hetki elämässäni. Yhtäkkiä olin yksinhuoltaja ja vastuussa yksin kaikesta. Uuden elämäntilanteen prosessointiin meni kolme vuotta. Pään sisällä kävi ihan mahdoton myllerrys – kuka minä olen kaiken tämän jälkeen? Sitten aivan yllättäen, keväällä 2024, maalaaminen tuli elämääni takaisin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Aluksi ajattelin, että maalausten pitäisi näyttää joltakin ja niiden pitäisi esittää jotakin. Kun luovuin tästä ajatuksesta, tunsin kuinka luovuuteni pääsi syttymään. En ollut ajatukseni vanki. Annoin tulla esille sen, mikä siinä hetkessä oli tarkoitettu. Ensimmäiset maalaukset olivat tummia ja voimakkaan värisiä. Niissä oli paljon punaista ja mustaa. Pikkuhiljaa maalaukset saivat hentoja sävyjä ja havaitsin niissä jopa iloa ja toivoa. Sellaista ihanaa herkkyyttä.
Juhannuksena 2024 hain mukaan terapeuttisen taidetyöskentelyn koulutukseen. Se oli intuitiivinen päätös. Tuli vain sellainen olo, että juuri tätä koulutusta kaipaan elämääni. Lisää leikillisyyttä, ihmettelyä ja itseilmaisua taiteen tekemisen ja luovan toiminnan avulla. Vahvistusta sille, että kuljen oikeaan suuntaan omalla polullani.
Maalaaminen on ollut keino ilmaista tunteita, ajatuksia ja kokemuksia, joita on ollut hankalaa ilmaista sanoin. Maalaamisella on ollut eheyttävä ja terapeuttinen vaikutus. Olen huomannut, että se on auttanut purkamaan kehooni varastoitunutta tunnetaakkaa. Maalaaminen on äärettömän rentouttavaa, enkä silloin huomaa ajan kuluvan.
Tällä hetkellä työn alla ovat naamiot. Olen pohtinut, millaisten naamioiden taakse olen itse piiloutunut elämäni aikana. Aina ei ole ollut sanoja kuvaamaan, mitä milloinkin koen tai tunnen. Kun sanat eivät riitä tai niitä ei ole, voin tulla näkyväksi jollakin toisella tavalla.
Niina Lysinen
Kokemusasiantuntija, Nuoret Lesket ry
Kuvat: Riikka Surkka-Niemeläinen ja Niina Lysinen
Erilaisia tapoja käsitellä surua -viestintäkampanja tuo esiin sekä ammattilaisten näkökulmia että kokemusasiantuntijoiden kokemuksia erilaisista terapeuttisista sekä luovista menetelmistä surun tunteiden, kokemusten ja muistojen käsittelyn tukena.
