Järjestyksessään 16. Surukonferenssi järjestettiin hybriditapahtumana Tampereen yliopistolla 24.–25.4.2025. Konferenssin teema oli Surun kohtaaminen työssä. Konferenssiin osallistui paikan päällä ja etäyhteyksin 370 osallistujaa. Myös näytteilleasettajia oli paikalla runsaasti.
Luentojen näkökulmina ”Surun kohtaaminen työssä” -teemaan olivat traumaattisen menetyksen kokeneen asiakkaan auttaminen, läheisen kuolemaan liittyvät yliluonnolliset kokemukset, surevan kohtaaminen työyhteisössä, nuorten tukeminen surussa, kuoleman kohtaaminen ensihoitolääkärin työssä sekä itsemurhien ehkäisy työpaikalla ja auttajan jaksaminen.
Luennot, tieteelliset sessiot ja kokemuspuheenvuorot johdattelivat teeman äärelle
Surukonferenssin avasi Tampereen yliopiston TtT, dosentti Anna Liisa Aho. Avauksen jälkeen kuultiin ensimmäinen kokemuspuheenvuoro, jossa Huoma ry:n kokemusasiantuntija kertoi työhön paluusta ja siihen liittyvistä kokemuksistaan läheisen menetyksen jälkeen.
Torstaina 24.4. ensimmäisellä Keynote-luennolla traumapsykoterapeutti Minna Salmi käsitteli traumaattista menetystä ja surua. Salmi on vuosikymmenet kohdannut surevia traumapsykoterapeuttina, pappina ja EMDR-terapeuttina. Surun ollessa traumaattista, kuolemaan liittyvät musertavat kokemukset estävät uudenlaisen yhteyden rakentumisen kuolleeseen. ”Ulkoapäin ei voi tietää millaisiin prosesseihin tie menetyksen jälkeen vie ja miten menetys surevalle näyttäytyy”, Salmi totesi luennollaan. Menetyksen kokenutta auttaa toinen ihminen eläytyvällä ja ymmärtävällä kuuntelulla. Hoidossa tarvitaan sekä vakauttamista että traumatakaumien purkamista.
Molempina konferenssipäivänä valittavana oli kolme syventävää luentoa ja kaksi tieteellistä sessiota. Tieteellisten sessioiden aiheina olivat Ammattihenkilöiden taidot surevan kohtaamisessa, Kuolema uskonnollisen ja uskonnottoman elämässä, Ihmisen surutoimijuus ja sosiaalinen tuki sekä Kuolema, media ja nykykulttuuri.
Syventävillä luennoilla käsiteltiin läheisen kuolemaan liittyviä selittämättömiä kokemuksia, joista konferenssin osallistujille luennoi TtM, väitöskirjatutkija Milla Mäkikomsi. Nuori suru -hankkeen asiantuntija Virpi Ropposen luento tarkasteli puolestaan nuoren surua ja sen erityispiirteitä itsemurha- ja henkirikosmenetyksen jälkeen. Surevan kohtaaminen -toiminnan asiantuntijan Sirpa Mynttisen luennolla kuultiin, kuinka työyhteisössä voidaan varautua työntekijöitä kohtaaviin menetyksiin ja miten surevan työhön paluuta voidaan tukea.
Torstain konferenssipäivän päätteeksi kuultiin Nuoret Lesket ry:n kokemusasiantuntijan puheenvuoro, joka käsitteli puolison sairastumista ja kuolemaa sekä elämän jatkumista ja toivoa surun muuttaessa muotoaan. Puheenvuoron lopuksi kuultiin kokemusasiantuntijan sanoittama kappale ”Ilman toivoa”.
Torstain konferenssipäivän päätti dosentti, erikoislääkäri Heini Harve-Rytsälän Keynote-luento kuoleman kohtaamisesta ensihoitolääkärin työssä. Luennossa hän pohti ammattillisuuden ja inhimillisyyden erottamista. Ensihoitaja kokee jatkuvaa kuoleman ristiriitaa työssään. Ensihoidon tehtävä on estää kuolema silloin kun se on mahdollista. Kuoleman kohtaaminen on kuitenkin vähintään yhtä iso osa työnkuvaa; joka neljännellä tai viidennellä tehtävällä potilas kuolee. ”Siinä viritystilassa, jossa potilasta hoidetaan, ei voi kertoa suruviestiä ja ottaa sen aiheuttamia reaktioita vastaan. On vaikeaa vaihtaa hetkessä kehomielitilaa taistelijasta tukijaksi”, Harve-Rytsälä totesi.
Konferenssin ohjelmallisen osuuden päätyttyä jatkui tilaisuus Konferenssin jatkoilla, jossa osallistujilla oli mahdollisuus verkostoitua ja nauttia herkullisesta noutopöydästä.
Hyvinvoinnin peruspilarit vahvistavat mielenterveyttä työelämässä
Konferenssin toinen päivä perjantai 25.4. käynnistyi tutkimusprofessori (THL) Timo Partosen Keynote-luennolla itsemurhien ehkäisystä työpaikoilla. Partonen painotti, että mielenterveyden vahvistaminen sekä työpaikalla että työn ulkopuolella ehkäisee joko suoraan tai välillisesti itsemurhia. Esimerkiksi Hyvän mielen -työpaikkamateriaali antaa välineitä esihenkilöille. Tukea antava arkiympäristö työpaikalla sekä tuen saatavuus ja yksinäisyyden torjunta ovat tärkeitä itsemurhalta suojaavia tekijöitä. ”Itsemurhavaaran hälytysmerkit ovat kaikkien tunnistettavissa. On tärkeää kysyä suoraan ja ohjata avun piiriin. Itsemurha-ajatuksista kysyminen ei kasvata itsemurhavaaraa”, Partonen totesi.
Partosen luennon jälkeen kuultiin Surunauha ry:n kokemusasiantuntijan koskettava kokemuspuheenvuoro tyttären menetyksestä. Puheenvuoron aikana välittyi yleisön tunnereaktiot, lämpö ja myötäeläminen.
Konferenssin päätöksenä kuultiin kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja Marjukka Laukkasen Keynote-luento auttajan jaksamisesta. Laukkanen toi esiin, että vaikka auttamistyö on erittäin merkityksellistä työtä, se voi samalla altistaa auttajan myötätuntouupumukselle, kuormittumiselle ja sijaistraumatisoitumiselle. Surevan kanssa työskentelevät saattavat kokea työssään erilaisia tunnereaktioita ja vaatimuksia. Omasta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista olisi tärkeää huolehtia niin, että hyvinvoinnin peruspilarit olisivat kunnossa. ”Myös auttajat ovat tuntevia ja kokevia ihmisiä ja heidänkin elämässään ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, Laukkanen totesi.
Kuvat: Oili Syvänen
