Taideterapia on luovaa ilmaisua, jossa hyödynnetään erilaisia taiteen keinoja, kuten maalaamista, kirjoittamista, valokuvausta, tanssia tai työskentelyä saven kanssa. Sen tavoitteena on tukea tunneilmaisua ja itsetuntemusta sekä parantaa hyvinvointia.
Löysin taiteesta valtavasti voimaa
Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija Jessica Ristolainen oli 32-vuotias, kun hänen puolisonsa menehtyi aivosyöpään vuonna 2009. Elämä oli vasta aluillaan, kun hän jäi yksin puolitoistavuotiaan vauvan kanssa.
–Elämä sai uudenlaisia mittasuhteita. Onnekseni löysin vertaistukea Nuoret Lesket ry:n kautta. Osallistuin myös vertaistukiviikonloppuun, jossa oli mukana taideterapeutti. Silloin huomasin, että luovuus puhutteli minua. Myöhemmin hakeuduin saman terapeutin asiakkaaksi. Näin jälkikäteen en muista paljon muuta kuin sen, että maalasin lattialla itkien. Jotain minussa kuitenkin aukesi tuolloin, ja löysin taiteesta valtavasti voimaa, Jessica muistelee.
Tapaamisten päätyttyä terapeutti pyysi, että Jessica kirjoittaisi itselleen kirjeen. Kirje löytyi maalauskääröstä vasta vuosien jälkeen. Iso osa kirjeeseen kirjoitetuista toiveista oli toteutunut.
–Opin ymmärtämään, että minulla on lupa unelmoida. Tärkeää oli myös ymmärtää, että elämä muuttuu ja niin minäkin. En enää kaivannut elämääni kaikkea, mitä tuolloin halusin. Kun kirjoitin kirjettä itselleni 15 vuotta sitten, en vielä silloin käsittänyt, kuinka alitajunta ohjaa ihmistä tavoittelemaan itselle tärkeitä asioita. Tänä päivänä pieni yksinhuoltajaperhe on muuttunut suureksi uusioperheeksi. Olen saanut rakastavan puolison ja kolme lasta lisää. Ymmärsin, että uskallan yhä rakastaa, koska olen tullut rakastetuksi aiemmassa liitossani. Rakkaudella on valtava voima, Jessica kertoo.
”Halusin auttaa muita, kuten olin itse tullut autetuksi vertaistuen voimin”
Kymmenen vuotta myöhemmin Jessica kohtasi surun uudelleen, kun hänen sisarensa teki itsemurhan. Elämästä katosi jälleen värit. Menetyksen käsittelystä ja surusta tuli iso osa elämää.
–Suru sai vahvoja vivahteita aiemmasta luopumisestani ja avasi kipeitä haavoja. Myös tässä elämäntilanteessa maalaaminen ja luovuus olivat suuri apu toipumisessa. Tiesin, ettei suru katoa koskaan minnekään. Oppisin pikkuhiljaa elämään sen kanssa ja jälleen tulisi helpompiakin päiviä. Tämä oli eräänlainen elämäni käännekohta, jossa lähdin opiskelemaan taideterapiaa. Halusin auttaa muita, kuten olin itse tullut autetuksi vertaistuen voimin, Jessica kertoo.
Suomessa voi opiskella taideterapiaa useissa oppilaitoksissa ja koulutuskeskuksissa. Opinnot vaihtelevat lyhyistä täydennyskoulutuksista ja kursseista laajempiin ammatillisiin koulutuksiin. Taideterapia sopii kaikenikäisille ja sitä voidaan käyttää muu muassa mielenterveyden tukena, itsensä kehittämisessä, stressinhallinnassa ja trauman käsittelyssä.
–Olen itse opiskellut tunnetaideterapiaa, jossa painotetaan vahvasti tunteiden kohtaamista ja niistä puhumista. Käsin väreillä maalaaminen on vahva kokemus. On hienoa tuntea karhea paperi maalin peittämien sormien alla ja antaa tunteiden tulla, syvältä alitajunnasta, sensuroimatta paperille. Yllätyn yhä edelleen, kuinka mieli toimii. Kuinka puhuminen helpottaa ja luovuus hoitaa. Myös taidepäiväkirjatyöskentely on valtavan terapeuttista tekemistä eikä siihen tarvita kovinkaan paljoa välineitä. On ihanaa viivähtää hetki omassa taidekuplassa ja unohtaa kaikki muu ympärillä, Jessica kertoo.
Taideterapiatyöskentelyssä ei tehdä taidetta vaan taiteen keinoja hyödyntäen herätellään ajatuksia ja avataan mahdollisia kehoon kertyneitä tunnelukkoja. Aikaisempaa kokemusta taiteesta ei tarvita.
–Kun tunnetta on vaikeaa kohdata, se voi varastoitua kehoon jännityksenä tai kipuna. Vaikka mieli yrittää unohtaa, keho muistaa. Luova prosessi auttaa purkamaan stressiä, ahdistusta ja muita voimakkaita tunteita, Jessica jatkaa.
”Askeleet menettämäni ihmisen luokse tuntuvat pehmeämmiltä”
Vertaistukiryhmässä jaetut kokemukset auttavat ymmärtämään, että muut kokevat samanlaisia asioita, mikä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kipeiden tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen helpottavat oloa. On tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään kaikenlaisten tunteiden kanssa.
Jessica on pitänyt taideterapeuttisia sururyhmiä Surunauha ry:lle ja Nuoret Lesket ry:lle. Viime vuoden loppupuolella Surunauhan taideterapeuttisen vertaisryhmän teoksista syntyi ”Eilen, tänään, huomenna” -näyttely, joka kertoo surun matkasta läheisen itsemurhan jälkeen. Näyttely koostuu viidestä Surunauhan taideterapeuttiseen vertaisryhmään osallistuneen läheisen työstä.
– Maalasimme vertaistukiryhmässä muistotaulun. Kunkin ryhmään osallistuneen taulu kertoo oman koskettavan tarinan menetyksestä, Jessica kertoo.
Vertaistukiryhmään osallistunut, läheisensä menettänyt, kuvailee palautteessaan vertaistuen ja luovuuden voimaa sekä kokemustaan näyttelyyn osallistumisesta:
”Taideterapiassa tekemämme harjoitukset ovat lähentäneet minua oman suruni kanssa; askeleet menettämäni ihmisen luokse tuntuvat pehmeämmiltä, vähemmän yksinäisiltä. Jessican aito ja läsnä oleva tapa ohjata on ollut yksi parhaimmista asioista ryhmän tuen ohella. Verbaalisesti vaikeasti tavoitettavia kerroksia on ollut mahdollista avata taideterapiassa kuin sivutuotteena. Oli jännittävää ja merkityksellistä tehdä niin henkilökohtainen maalaus näyttelyyn. Toivon, että se on välittänyt jotakin rehellistä oman suruni laadusta ja sen hetkisestä kohdasta.”
”Eilen, tänään, huomenna” -näyttely oli esillä Helsingissä Lapinlahden lähteellä vuoden 2024 loppuun. Näyttely nähdään myös tänä vuonna 24 –25.4. Surukonferenssissa Tampereella.
Jessica Ristolainen
Taideterapiaohjaaja ja kokemusasiantuntija
Kuvat: Jessica Ristolainen ja Anna-Maria Viksten
Erilaisia tapoja käsitellä surua -viestintäkampanja tuo esiin sekä ammattilaisten näkökulmia että kokemusasiantuntijoiden kokemuksia erilaisista terapeuttisista sekä luovista menetelmistä surun tunteiden, kokemusten ja muistojen käsittelyn tukena.
