Työyhteisöihin kaivattaisiin lisää ymmärrystä perhemuotojen ja -tilanteiden moninaisuudesta ja niiden vaikutuksesta suruun, korostaa työelämän erityisasiantuntija Tiina-Emilia Kaunisto Monimuotoiset perheet -verkostosta. Kaunisto puhuu muun muassa tästä aiheesta Surevan kohtaaminen työelämässä -webinaarissa 9.9.2021.

Työelämää ei voida eikä sitä pidäkään erottaa ihmisen muusta elämästä, ja siksi myös elämään kuuluva suru tulee osaksi jokaista työyhteisöä. Työpaikoilla voidaan kuitenkin ajatella, että sureminen kuuluu yksityiselämään ja tämän vuoksi sureva saattaa jäädä työyhteisön ulkopuolelle.

Kauniston mukaan on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että surevaa ei työpaikalla jätetä yksin.

– On tärkeää suhtautua sensitiivisesti surevaan ja kysyä häneltä itseltään, mitä hän haluaa ja toivoo. Jos kaikki muut työyhteisössä ovat menossa yhdessä ulos, kutsutaan surevakin mukaan, Kaunisto huomauttaa.

Kuuntelemisen ohella osanottaminen ja myötätunnon osoittaminen sekä yhteydenpito jo sairausloman aikana voivat helpottaa surevan työkaverin paluuta töihin.

Biologinen sukulaisuus ei ole edellytys surulle

Monimuotoiset perheet verkosto pyrkii edistämään erilaisten perhemuotojen ja -tilanteiden ymmärtämistä työelämässä. Tärkeää on tiedostaa, etteivät perhetilanteet ole aina samanlaisia ja pysyviä. Perhemuoto voi muuttua radikaalisti esimerkiksi perheen vanhemman kuollessa. Siitä johtuva leskeytyminen voi näkyä työntekijän työkyvyssä pitkänkin aikaa.

– Työyhteisöissä voi olla vaikea ymmärtää, ettei suru etene lineaarisesti päättymällä jossain vaiheessa johonkin, Kaunisto selventää. Lisää tietoa haitallisista surukäsityksistä >>

Sureva voi saada osakseen myös väheksyntää, mikäli työyhteisö ei tunnista ja tunnusta hänen oikeuttaan surra.  Esimerkiksi ei-biologisen lapsen, vanhemman tai muun perheenjäsenen menettämisestä tulevaa surua ei aina ymmärretä, vaan saatetaan ajatella, ettei suru ole niin merkittävää kuin biologisen perheenjäsenen menetyksessä.

– Tällaista vähättelyä saattaa tapahtua työyhteisössä esimerkiksi silloin, kun uusperheen bonusvanhempi menettää bonuslapsensa tai -lapsenlapsensa, Kaunisto toteaa.

Myös ystävän menettäminen voi aiheuttaa työelämään heijastuvan suuren surun.

–  Esimerkiksi sateenkaariväellä suhde biologiseen perheeseen voi olla vaikea, jos perhe ei ole hyväksynyt sateenkaarevuutta. Tällöin ystävyyssuhteet korostuvat. Ystävän menehtyminen voi olla sateenkaarevalle työntekijälle suuri suru, joka tulisi rinnastaa biologisen perheenjäsenen menettämiseen, Kaunisto huomauttaa.

Koulutusta lisättävä

Todellisuudessa suruja ei voida arvottaa, eikä toisen oikeutta suruun mitätöidä. Suru on arvokasta, olipa suhde menetettyyn läheiseen mikä tahansa. Kaunisto toivookin, että työelämässä alettaisiin ymmärtää surua moninaisemmin.

– Esimerkiksi työterveyshuollossa pitäisi lisätä koulutusta ja ymmärrystä surevan tukemisesta, sillä tällä hetkellä käytännöt esimerkiksi sairausloman myöntämiselle ovat hyvin vaihtelevia.

– Olisi myös työyhteisödynamiikan kannalta ja koko työpaikan tuottavuuden kannalta tärkeää, että surevaa työntekijää tuettaisiin palkallisella vapaalla. Verkostomme teettämässä kyselyssä ammattiliittojen luottamushenkilöille nimittäin selvisi, että mikäli surevaa ei tueta, voi hänen surunsa siirtyä myös muuhun työyhteisöön, Kaunisto lisää.

Tervetuloa kuulemaan aiheesta lisää maksuttomaan Surevan kohtaaminen työelämässä -webinaariin 9.9.2021 klo 9–12. Ilmoittaudu webinaarin 5.9. mennessä tästä >>

Lue lisää surevan kohtaamisesta työyhteisössä >>