Kokemusasiantuntijat neljästä eri surujärjestöstä kertovat poliisin kanssa toimimisesta. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Poliisi&Oikeus-lehden numerossa 4/2018.
Poliisi kohtaa läheisensä menettäneitä erilaisissa tilanteissa: varmimmin kuolinviestiä viedessään, mutta myös esimerkiksi rikostutkinnan yhteydessä. Läheisten vertaistukijärjestöissä on todettu, että monet ammattilaiset tarvitsevat lisää tukea ja tietoa surevien kohtaamiseen liittyen. Siksi ammattilaisten avuksi on perustettu Surevan kohtaaminen -hanke, joka kouluttaa kokemusasiantuntijoita puhumaan ammattilaisille ja jakaa koottua tietoa surevan kohtaamisesta.
Tässä artikkelissa läheisensä menettäneet kertovat itse tilanteistaan ja toiveistaan. Kiteytetysti he toivovat ammattilaisilta ymmärtäväistä, empaattista asennetta, aktiivista ohjausta jatkotuen pariin sekä mahdollisimman tarkkoja tietoja läheisensä kuolemaan liittyen. Syksyllä 2018 Hotus on julkaissut tutkimusnäyttöön perustuvat suositukset äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen. Kaikkien läheisensä menettäneitä työssään kohtaavien kannattaa tutustua niihin.
Kerro kuolinviesti aina kasvotusten ja kiireettä
Kriisit eivät katso kelloa, ja siksi poliisit kohtaavat surevia omaisia usein vaikeissa ja sekavissakin olosuhteissa. ”Poliisi soitti minulle kysyäkseen etukäteen, voiko työpaikalleni tulla minua tapaamaan. Tietenkin säikähdin heti ja vaadin saada tietää, mistä on kyse. Niinpä poliisi kertoi minulle puhelimessa, että mieheni Heikki oli kuollut sairaskohtaukseen”, kertoo leskeksi jäänyt Minna. Hän kertoo toivovansa, että poliisi olisi varmistanut hänen paikallaolonsa muuta kautta, esimerkiksi soittamalla työpaikan vaihteeseen. Kuolinviesti tulisi viedä aina henkilökohtaisesti.
Poliisit tulivat Minnan työpaikalle virka-asuissa noin puolen tunnin kuluttua soitosta. ”Menin tapaamaan heitä ulos, sillä en halunnut heitä työpaikalleni. Poliisit kertoivat lyhyesti tapahtumat ja antoivat minulle mieheni henkilökohtaiset tavarat. He viipyivät vain noin viisi minuuttia. Ennen lähtöään he kysyivät minulta luvan antaa yhteystietoni kriisikeskukselle, josta minuun oltiin muutaman päivän kuluttua yhteydessä. Se oli hyvin tehty heiltä. Toivoisin kuitenkin, että kuolinviestin kertomiseen varattaisiin tarpeeksi aikaa, sillä koskaan ei voi tietää, miten sokissa oleva omainen reagoi. Omaisilla tulisi olla mahdollisuus ottaa viesti kiireettä vastaan ja kysyä heti lisätietoja tapahtuneesta.”
Huolehdi siitä, että omaiset saavat kriisiapua
Usein kuolinviesti toimitetaan yhdessä kriisituen ammattilaisen kanssa, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella suositellaankin. ”Työpaikkani joulujuhla oli juuri päättynyt, kun esimieheni tuli luokseni kahden naisen kanssa. Tunnistin toisen heistä julkisuudessakin esiintyneeksi poliisipastoriksi. Toinen oli siviiliasuinen poliisi. He kertoivat minulle, että mieheni Pekka oli samana aamuna ampunut itsensä. En voinut uskoa sitä, vaan suutuin viestintuojille ja yritin lähteä. He eivät päästäneet minua, mikä olikin hyvä, sillä en varmaan olisi pystynyt ajamaan autoa”, kertoo miehensä itsemurhan kautta menettänyt Sini.
Poliisin tehtävä on huolehtia kuolleen omaisten turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei omaisia jätetä yksin kuolintiedon saamisen jälkeen, vaan odotetaan kriisituen tai muiden läheisten saapumista paikalle ennen omaa poistumista. Tarvittaessa tulee huolehtia myös omaisten turvallisesta siirtymisestä kuolinpaikalle tai sairaalaan ja sieltä pois.
Sini kuvaa tuntevansa yhä suurta kiitollisuutta kuolinviestin tuoneita poliisia ja poliisipastoria kohtaan. ”He olivat todella empaattisia, mutta kuitenkin napakoita, vaikka raivosin ja käskin heidän painua helvettiin. He tulivat kanssani kertomaan tapahtuneesta mieheni äidille ja lapsillemme, eikä heillä ollut kiire pois.”
Suomessa kriisiavun tarjoaminen on lakisääteistä, eli poliisilla tulisi olla tiedossa, mihin kriisiapua tarvitsevat ohjataan omalla paikkakunnalla. Sinin ja hänen perheensä kohdalla lakisääteinen kriisiapu ei kuitenkaan toteutunut. ”Poliisipastori tarjosi kyllä apua seurakunnasta, mutta ajattelin, että sieltä tulee sitten joku jostain enkeleistä puhumaan, joten kieltäydyin. Jouluaattona yritin soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, mutta puheluun ei vastattu. Joulun jälkeen yritin hankkia apua ja terapiaa lapsilleni, mutta tuloksetta. Olin monta vuotta hyvin vihainen koko maailmalle siitä, että meitä ei autettu emmekä saaneet kriisiapua”, Sini kertoo.
Ota omaisen hätä vakavasti ja anna kaikki mahdollinen tieto
Kun Tuulan 19-vuotias tytär Hanne lakkasi vastaamasta puhelimeen, Tuula soitti poliisille tehdäkseen katoamisilmoituksen. Tuulan mukaan häntä ei aluksi otettu vakavasti, sillä nuorten ajoittaiset irtiotot ovat melko tavallisia. Omaisille kokemus siitä, että poliisi suhtautuu heidän hätäänsä vakavasti on tärkeä, vaikka toimiin ei heti ryhdyttäisikään. ”Ehdin etsiä tytärtäni viisi vuorokautta, ennen kuin hänen entinen kihlattunsa tunnusti tappaneensa tytön heidän yhteisessä asunnossaan”, Tuula kertoo.
Tappajan tunnustuksen jälkeen kuolinviestiä lähti tuomaan paikallinen poliisi, joka oli Tuulalle entuudestaan tuttu. ”Paremmin ei olisi voinut olla”, Tuula toteaa. ”Hän vei minut lääkäriin ja auttoi ilmoittamaan Hannen muille omaisille, mitä oli tapahtunut. Empatia ja huolenpito on tärkeää henkirikoksen uhrien omaisille.” Poliisin lainmukainen velvollisuus on myös varmistaa, että henkirikoksen uhrien omaiset saavat tarvitsemansa tuen ja oikeussuojakeinot. Laki toteutetaan ohjaamalla omaiset Rikosuhripäivystykseen.
Tuula haluaa painottaa myös kuolleen omaisen suurta tarvetta saada kaikki mahdollinen tieto tapahtuneesta. Tutkinnallisista syistä poliisi ei voi aina antaa tietoja, ja tällöin omaisille tulisikin kertoa tutkinnan etenemisestä ja siitä, koska ja keneltä tietoja voi odottaa saavansa. Monissa tilanteissa poliisin omatoiminen tiedotus omaisten suuntaan on myös tärkeää. ”Tyttäreni hautajaispäivänä hänen ystävänsä olivat kuulleet radiosta, että tekijä oli päässyt tutkintavankeudesta. Tilanne toi jännitteitä hautajaistilaisuuteen. Olisin halunnut kuulla tämän tiedon poliisilta etukäteen”, Tuula toteaa.
”Oikeudenkäynnin jälkeen halusin nähdä kuvia Hannesta, mutta tutkinnanjohtajan mielestä ne olivat liian järkyttäviä. Kuvien näkeminen olisi kuitenkin rauhoittanut mielikuvitustani”, Tuula kuvaa. Tieteellinen tutkimus viittaa siihen, että hyvästien jättäminen vainajaa katsomalla on hyväksi omaisille, myös lapsille, vaikka se saattaakin hetkellisesti voimistaa ahdistusta. Joskus voi olla parempi näyttää vainaja vain tietyin osin, mutta jo kädenkin koskettaminen voi riittää siihen, että omaiset tunnistavat vainajan läheisekseen. Läheisten päätöstä olla katsomatta vainajaa tulisi tietenkin myös kunnioittaa.
Kohtele omaisia aina empaattisesti ja kunnioittavasti
Jennin 2,5 vuotias esikoispoika Teemu kuoli täysin yllättäen vain muutamaa päivää ennen joulua. ”Illalla nukkumaan mennessä mikään ei viitannut siihen, että kaikki ei olisi kunnossa, mutta aamulla löysin hänet elottomana. Soitin hätäkeskukseen, ja paikalle kutsuttiin ambulanssi, kriisityöryhmä, sairaalapappi ja poliisi”, Jenni kertoo. Psykososiaalisen tuen tarpeen arviointi kuuluu hätäkeskuspäivystäjän tehtäviin. Päivystäjän tulee hälytyksen saatuaan kertoa asiakkaalle kriisipalvelun mahdollisuudesta ja kysyä lupa ilmoittaa tilanteesta kriisityöryhmälle. Poliisi voi omaisten luvalla antaa heidän yhteystietonsa myös vertaistukijärjestölle. Monet läheisensä menettäneet saavat vertaistuesta paljon apua.
Joskus auktoriteettiasemassa olevan virkamiehen läsnäolo voi hämmentää tai ahdistaa kuolleen omaisia. ”Pelkäsin, että meitä saatettaisiin epäillä osallisuudesta Teemun kuolemaan, kun kuolinsyy ei heti ollut tiedossa”, Jenni kuvaa. ”Poliisi vaikutti kuitenkin ymmärtäväiseltä, eikä minulle missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että meitä syytettäisiin mistään. Se oli tärkeää.”
Läheisensä menettäneet yleisesti ottaen arvostavat poliisin työtä ja ymmärtävät, etteivät tilanteet ole helppoja ammattilaisillekaan. ”Ymmärrän, että poliisia sitovat monet säännöt ja lait. En odota, että poliisin pitäisi olla surevan hoitaja, mutta poliisin pitäisi pitää huolta siitä, että apua on tulossa kuolleen omaisille. Kun oma elämä romahtaa, on tärkeää tietää, että meitä autetaan ja asiat ovat ammattilaisten hoidossa”, Jenni kiteyttää.
Kokemusasiantuntija auttaa ammattilaista kehittymään työssään
Surevan kohtaaminen -hanke tekee yhteistyötä Poliisiammattikorkeakoulun kanssa, ja kokemusasiantuntijat käyvät puhumassa poliisiopiskelijoille neljä kertaa vuodessa. Palaute kaikista tilaisuuksista on ollut kiittävää. Kokemusasiantuntijan voi pyytää ilmaiselle vierailulle myös omalle työpaikalleen hankkeen verkkosivulta löytyvän lomakkeen kautta. Heitä pääsee kuulemaan myös erilaisissa ammattilaisille suunnatuissa tilaisuuksissa, esimerkiksi vertaistukijärjestöjen, Suomen Mielenterveysseuran, Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran ja Tampereen yliopiston järjestämässä surukonferenssissa huhtikuussa.
Lisätietoja:
Tieteelliseen tutkimukseen perustuvat suosituslauseet äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen: www.hotus.fi
Koottua tietoa surevan kohtaamisesta: www.surevankohtaaminen.fi
Vertaistukea omaisille tarjoavat järjestöt: Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry, Suomen nuoret lesket ry ja Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille.
