Etusivu » Haastattelu: Lapsensa menettänyt Jenni kertoo terveydenhoitajille kokemuksistaan

Haastattelu: Lapsensa menettänyt Jenni kertoo terveydenhoitajille kokemuksistaan

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Terveydenhoitaja-lehden numerossa 7/2018.

Suru ja kuolema kuuluvat elämään. Aina tätä tosiasiaa ei voi hyväksyä, etenkään silloin kun rakas ihminen kuolee yllättäen ja aivan liian varhain. Kuolleen läheiset suistuvat syvään suruun, jonka keskellä he kohtaavat monia ammattilaisia, joiden tehtävä on auttaa. Tilanne ei ole helppo auttajillekaan. Siksi surujärjestöjen yhteisen Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijat vierailevat ammattilaisten työpaikoilla puhumassa siitä, mitä läheisensä menettäneet ammattilaisilta tarvitsevat ja toivovat. Yksi hankkeen kokemusasiantuntijoista on kolmen lapsen äiti Jenni.

Noin neljä vuotta sitten Jennin ja hänen perheensä elämä muuttui yhdessä yössä. Oli vuosi 2014. Joulu oli ovella, ja sitä valmisteltiin innokkaasti aviomiehen ja 2,5 vuotiaan Teemu-pojan kanssa. Teemu oli reipas ja terve poika, joka oli juuri kaksi kuukautta sitten tullut pienen Veera-tytön isoveljeksi. Vain muutamia päiviä ennen jouluaattoa Teemu meni illalla nukkumaan, eikä mikään antanut syytä ajatella, ettei kaikki olisi kunnossa. Seuraavana aamuna Teemu ei kuitenkaan herännyt.

Esikoistaan herättämään mennyt Jenni löysi pojan kuolleena. Ambulanssin saapuessa mitään ei enää ollut tehtävissä, sillä Teemu oli menehtynyt jo yön aikana. Paikalle hälytettiin poliisi, sairaalapappi ja kriisityöryhmä. Seuraavana päivänä Teemun kuolinsyyksi selvisi vanhan hyytymätukoksen aiheuttama aivoverenvuoto. Syytä laskimon tukkeumalle ei tiedetä.

Ammattilaiselta saatu tieto auttaa kuolleen läheisiä

Nyt Jenni kertoo perheen tilannetta helpottaneen, että kuolinsyy selvisi niin nopeasti. Äkillisesti ja yllättäen kuolleen läheisille on aina tärkeää kuulla, että he eivät olisi voineet tehdä mitään enempää kuoleman estämiseksi. Syyllisyys ja häpeä liittyvät usein äkillisiin kuolemantapauksiin, ja tieto kuolinsyystä auttaa vapautumaan niistä.

Perheen lähipiiriin kuului osaava lääkäri, joka selitti omaisille hyvin tarkasti kuolinsyyraportin merkityksen, mikä rauhoitti vanhempien mieltä. Hän myös varmisti, että kaikki Teemun omaiset saivat tarvittavat lääkitykset unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen. Hän auttoi järjestämään magneettikuvaukset ja muut tutkimukset, joilla varmistettiin, ettei Teemun kuolemaa aiheuttanut mikään perinnöllinen tekijä, joka olisi voinut periytyä myös perheen toiselle lapselle.

Kertomuksessaan Jenni painottaa, miten tärkeää on ollut kokemus siitä, että joku alan ammattilainen on todella paneutunut surevan perheen asioihin. ”En tiedä, miten asiat olisivat menneet, jos tuttua lääkäriä ei olisi ollut auttamassa. Silloin olisimme kaivanneet entistä enemmän tukea ja apua julkisesta terveydenhuollosta. Toivoisinkin, että kaikki surevat kohdattaisiin kuin he olisivat ammattilaisen omia perheenjäseniä. Kaikki ansaitsevat saman avun minkä me saimme”, Jenni toteaa.

Surevan tukeminen. Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa.
  • ”Toivoisin, että kaikki surevat kohdattaisiin kuin he olisivat ammattilaisen omia perheenjäseniä. Kaikki ansaitsevat saman avun minkä me saimme.”

Kohtaamisia neuvolassa lapsen kuoleman jälkeen

Noin kuukausi Teemun kuoleman jälkeen Jenni meni Veeran kanssa etukäteen sovitulle neuvolakäynnille. Neuvolan työntekijä odotti tapaavansa onnellisen tuoreen äidin. Hän ei tiennyt perheen esikoisen kuolemasta, vaikka epävirallisia reittejä tieto paikkakunnalla sattuneesta tragediasta olikin kiirinyt – ei ollut tiedossa, missä perheessä se oli sattunut. Tilannetta mutkisti myös neuvolassa käyntien välillä tapahtunut työntekijävaidos.

”Ajattelin, että minua odottaa se vanha tuttu terveydenhoitaja, jonka kanssa olin aina asioinut. Hän oli kuitenkin jäänyt eläkkeelle, ja hänen tilallaan oli sijainen. Tästä meitä ei ollut etukäteen tiedotettu. Aloin itkeä heti ovella, kun näin että paikalla onkin joku tuntematon”, kertaa Jenni neuvolakäynnin tapahtumia. Kaikesta huolimatta neuvolakäynti sujui hyvin. Jennillä riittää ymmärrystä ammattilaisille, jotka joutuvat hoitamaan velvollisuutensa ikävissä ja yllättävissäkin tilanteissa.

Jenni on itsekin sosiaalialan ammattilainen, mikä on auttanut ymmärtämään tukipalvelujen toimintaa. Esimerkiksi lastensuojeluilmoitus voi kuulostaa monista vanhemmista pelottavalta, vaikka se tehdään vastaavissa tilanteissa aina eikä se ole merkki siitä, että epäiltäisiin vanhempien kykyä hoitaa lapsiaan. Perheille tulisi aina selittää, millä lailla eri tukitoimien on tarkoitus auttaa heitä.

Surevan tukeminen. Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa.
  • ”Jatkotuen ja vertaistuen pariin ohjaaminen on tärkeä osa kaikkien surevaa perhettä auttavien ammattilaisten työtä. Usein tarvetta on myös käytännön avulle esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun kautta.”

Toiveissa tehokas tiedonkulku ammattilaisten kesken

”Olisi hyvä, että tieto kulkisi paremmin eri auttajien välillä”, Jenni toivoo. ”Parasta olisi, että kaikki tahot, jotka ovat mukana perheen elämässä, saisivat tietää perheen elämää järisyttävistä tapahtumista ja olisivat itse yhteydessä perheeseen. Näin varmistettaisiin, että perhe saa apua eikä jää yksin.” Tällä hetkellä tilannetta hankaloittaa se, ettei tieto esimerkiksi sairaalan ja neuvolan välillä aina kulje salassapitosäännösten vuoksi. Tällaisissa tilanteissa voi kuitenkin kysyä perheeltä luvan.

Jennin perheen kohdalla kriisiryhmä hoiti perheen luvalla yhteydenotot psykiatriseen sairaalaan, lastensuojeluun sekä lapsensa menettäneiden vertaistukijärjestö KÄPY ry:hyn. Heiltä perhe sai aktiivisia yhteydenottoja ja tukea. Neuvolalla tietoa tapahtumista ei ollut, vaikka se olisi helpottanut tilannetta. ”Olisin toivonut yhteydenottoa myös neuvolalta, vaikka perheessä ei enää olisikaan ollut neuvolaikäisiä lapsia”, Jenni tähdentää.

Jatkotuen ja vertaistuen pariin ohjaaminen on tärkeä osa kaikkien surevaa perhettä auttavien ammattilaisten työtä. Usein tarvetta on myös käytännön avulle esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun kautta. Ammattilaisten tulisi kartoittaa avuntarve ja hoitaa yhteydenotot hoitaviin tahoihin asiakkaan luvalla, sillä sureva ihminen tuskin jaksaa kriisin keskellä itse olla aktiivinen. ”Ei riitä, että jaetaan esiteläpysköjä ja sanotaan, että ota heihin yhteyttä jos haluat”, Jenni kuvaa.

Tiedonkulku on tärkeää myös neuvolan sisällä. ”Myöhemmin lastenneuvolassa pyysin, että saisin mennä työntekijälle, jonka työsuhde on pysyvä. Esitin myös toiveen, että meidän tietoihimme kirjoitettaisiin mahdollisimman suurilla kirjaimilla tieto Teemun kuolemasta. En halunnut joutua selittämään tilannettamme aina uudelle henkilölle”, Jenni kuvaa turvallisen asiakassuhteen tärkeyttä.

Uudessa raskaudessa tarvitaan erityistä tukea neuvolalta

Kesällä 2016 Jenni alkoi odottaa kolmatta lastaan ja palasi äitiysneuvolan asiakkaaksi. ”Meillä oli kova kaipuu saada Veeralle sisarus. Uusi raskaus toi toivoa elämään, mutta toisaalta uusi elämäntilanne toi surun esille uudella tavalla”, Jenni kertoo. Lapsensa menettäneet perheet on tärkeää huomioida neuvolassa erityisellä tavalla. Asiakkaiden toiveista voi kysyä heiltä itseltään, sillä jokainen perhe on erilainen.

Yliopistollisesta keskussairaalasta ei uuden raskauden aikana saatu erityiskäyntejä, koska aiemmat raskaudet olivat sujuneet hyvin eikä kyseessä ollut riskiraskaus. Kuitenkin ensimmäisen lapsen kuoleman seurauksena perheen perusturvallisuudentunne oli poissa, ja siksi uuteen raskauteen liittyi paljon tavallista enemmän pelkoa ja huolta.

Jenni kiittelee oman neuvolansa ymmärrystä heidän tilanteelleen. ”Meidän annettiin tulla useammin kuuntelemaan vauvan sydänääniä, ja muutenkin saimme tavallista enemmän neuvola-aikoja. Ylimääräisistä ajoista kuitenkin kysyttiin mielipidettäni aina etukäteen, koska raskaus sinänsä sujui normaalisti. Minusta tämä oli tärkeää.”

Perheenjäsenen kuoleman vaikutus omaisten elämään on pysyvä

Läheisensä menettäneitä työssään kohtaavien terveydenhoitajien on tärkeää huomioida, että perheenjäsenen äkillisen kuoleman vaikutus perheen elämään ei koskaan lakkaa. ”Teemun kuolema tapahtui niin äärimmäisen äkillisellä ja epätodennäköisellä tavalla, että tuntuu kuin todennäköisyydet eivät pätisi meidän perheessä. Siksi kannamme poikkeuksellisen paljon huolta kahdesta nuoremmasta lapsestamme. On tärkeää, että ammattilaiset tietävät tämän ja varmistavat säännöllisesti, että perheen tukiverkko on kunnossa ja tilanne on muutenkin hyvä”, Jenni kuvaa.

Ammattilaisten tulisi aina tarvittaessa ottaa asia puheeksi, kysyä tilannetta ja tarjota tukea. ”Puhun Teemusta joka neuvolakäynnillä, ja siksi minun kanssani on varmaan ollut helppo ottaa tilanteemme puheeksi vielä nytkin. Kuitenkin ammattilaisten tulisi puhua asiasta sellaistenkin kanssa, jotka eivät halua puhua. Se on varmasti oma haasteensa”, Jenni arvioi.

Ammattilainen tukemassa surevaa

Surun keskellä on tärkeää tietää, että saa apua eikä jää yksin. ”Meidän kohdallamme on ollut se onni, että sosiaaliset tukiverkostomme ovat vahvat ja lähipiiristämme on löytynyt auttajia”, Jenni toteaa. Ammattimaisen tuen tarve korostuu etenkin sellaisilla perheillä, joilla ei ole omaa tukiverkostoa lähellä.

Kun terveydenhoitaja kohtaa läheisensä äkillisesti menettäneen, on hänen tehtävänsä aina kartoittaa tilanne ja selvittää, mihin asiakas ohjataan eteenpäin. Joku tarvitsee lääkitystä, toinen käytännön apua, kolmas vertaistukea, neljäs näitä kaikkia. Surevalle tärkeää on tuntea, että häntä autetaan ja asiat ovat ammattilaisten käsissä hyvässä hoidossa. ”Vanhemmille on tärkeää tietää, että vaikka oma elämä ja jaksaminen romahtaisi, niin aivan kaikki ei kaadu siihen ja ainakin perheen muut lapset saavat apua”, Jenni muistuttaa.

 

  • Kohtaa läheisensä menettänyt kunnioittavasti, myötätuntoisesti ja kiireettä.

  • Kartoita kaikkien kuolleen läheisten avuntarve ja ohjaa heidät eteenpäin.

  • Ammattilainenkin saa näyttää tunteensa, mutta hallitusti.

  • Kysy mitä sureva itse toivoo. Yleisiä ohjeita ei ole, sillä jokainen suru on yksilöllinen.

  • Lisätietoa: surevankohtaaminen.fi.

  • Hotuksen hoitosuositus äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukemiseen: www.hotus.fi

Surujärjestöjen teettämän tutkimuksen mukaan valtaosa ammattilaisista kokee tarvitsevansa lisää kokemustietoa läheisensä menettäneiltä sekä tietoa sureville suunnatuista tukipalveluista. Surevan kohtaaminen -hankkeen kautta surujärjestöt haluavat vastata tähän tarpeeseen.  Hankkeen verkkosivustolta löytyy tietoa surevan kohtaamisesta, ja sivustoa päivitetään jatkuvasti. Uusimman tiedon saa säännöllisesti sähköpostiinsa liittymällä hankkeen tiedotuslistalle. Kokemusasiantuntijan voi pyytää ilmaiseksi työyhteisöönsä kertomaan omasta kokemuksestaan ja surevan tukemisesta. Lisää tietoa ja yhteydenottolomake löytyvät osoitteesta www.surevankohtaaminen.fi.

Surevan kohtaaminen -hankkeessa ovat mukana Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry, Suomen nuoret lesket ry ja Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Hanke rahoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön Veikkauksen tuotoista myöntämällä avustuksella ja se kestää kolme vuotta (2018–2020).

Artikkelin on kirjoittanut Surevan kohtaaminen -hankkeen viestintävastaava Maiju Laitanen.

2019-01-25T14:54:47+00:00joulukuu, 2018|artikkeli, haastattelu|0 Kommenttia

Tietoa kirjoittajasta:

Maiju Laitanen vastaa Surevan kohtaaminen -hankkeen viestinnästä. Hänen vastuullaan ovat hankkeen viestintäkanavat ja hankkeen tuottama sisältö verkkosivuille ja muihin medioihin.

Jätä kommentti