KRIISISSÄ OLEVAN AUTTAMINEN
Mitä kriisiapu on ja kuka sitä antaa?
Kun puhutaan kriisissä olevan auttamisesta, on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa:
Lakisääteinen ammattilaisen tarjoama kriisiapu ja psykososiaalinen tuki. Se koostuu alkuvaiheen arvioinnista, akuutista kriisityöstä, psyykkisestä käsittelystä, tarvittavasta sosiaalityöstä sekä aktiivisesta seurannasta. Lakisääteistä kriisiapua sureva saa oman hyvinvointialueensa sosiaali- ja kriisipäivystyksestä. Tarvittaessa surevan voi ohjata myös kolmannen sektorin ylläpitämään kriisikeskukseen.
Läsnäoleva tukeminen sekä käytännön tarpeista ja turvallisuudesta huolehtiminen. Kriisiapu, joka sisältää läheisen kuoleman psyykkistä käsittelyä, on kriisityöhön koulutetun ammattilaisen tehtävä. Välittömästi tapahtuneen jälkeen sureva tarvitsee kuitenkin ennen kaikkea myötätuntoista läsnäoloa sekä sitä, että joku huolehtii hänen perustarpeistaan ja turvallisuudestaan. Tällainen auttaminen on jokaisen surevia kohtaavan tehtävä.
Keskiössä kriisin kärjen katkaisu
Kriisillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kriisiin joutuneen aiemmin käyttämät toiminta- ja selviytymistavat eivät enää muuttuneessa tilanteessa toimi tai riitä. Kriisi on epänormaali tilanne, johon on normaalia reagoida voimakkaasti. Kriisissä oleva tarvitsee usein ulkopuolista apua.
Tunteet ja tuntemukset kriisin keskellä ovat yksilöllisiä. Niin sietämättömän voimakkaat reaktiot kuin reaktioiden puuttuminenkin voivat kuulua asiaan. Usein jo käytännön asioiden hoitamiseen tarvitaan ulkopuolista apua, sillä kriisissä toimintakyky on heikentynyt.
Kriisityössä keskiössä on kriisin kärjen katkaisu. Kriisityöhön kuuluu ammattilaisen rauhoittava läsnäolo, perustarpeista (kuten syömisestä, juomisesta ja riittävästä levosta) huolehtiminen, arjen jatkuvuuden varmistaminen ja myöhemmässä vaiheessa tapahtumien läpikäyminen. Kriisityöntekijät auttavat sanoittamaan tunteita ja normalisoivat reaktioita. Samalla kartoitetaan surevan selviytymiskeinot, tukiverkostot ja mahdollinen jatkoavun tarve.
Psykososiaaliseen tukeen kuuluu myös surevan tilanteen seuraaminen tarvittaessa pitkällä aikavälillä. Läheisensä järkyttävällä tavalla menettänyt saattaa tarvita apua vielä vuosien päästäkin.
Mitä laki sanoo kriisiauttamisesta, ja keitä laki velvoittaa?
Psykososiaalisen tuen ja kriisiavun järjestämisestä on Suomen lakien mukaan säädetty seuraavaa:
Kiireellinen hoito, mukaan lukien psykososiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. (Terveydenhuoltolaki 50 §.) Psykososiaalinen tuki on otettava huomioon hyvinvointialueen valmiussuunnitelmassa. (Valmiuslaki 12 §)
Sosiaalihuollossa sekä muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävään mielenterveystyöhön kuuluu tarvittava psykososiaalinen tuki yksilöille ja perheille. Terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen tulee muodostaa toimiva kokonaisuus. (Sosiaalihuoltolaki 25 §, Terveydenhuoltolaki 27 § ja 50 a §.)
Sosiaalipäivystys osallistuu tarvittaessa psykososiaalisen tuen antamiseen. Sosiaalipäivystystä on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yhteydessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystysten kanssa. Sosiaalipäivystyksen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. (Sosiaalihuoltolaki 29 a §)
Ensihoitoon sisältyy potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin. (Terveydenhuoltolaki 40 §)
Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tai sosiaalitoimen, opetustoimen, liikuntatoimen, lasten päivähoidon, pelastuslaitoksen, Hätäkeskuslaitoksen, Tullin, poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen, työ- ja elinkeinoviranomaisen, Kansaneläkelaitoksen tai ulosottoviranomaisen palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. (Sosiaalihuoltolaki 35 §)
Videolla Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntija Tuula Backman sekä kriisikeskus Osviitan
kriisityöntekijä Tarja Saurio puhuvat läheisensä menettäneen auttamisesta heti kuolemantapauksen jälkeen.
Mistä kriisiauttamisessa on kyse, ja miten surevia kohtaavat ammattilaiset voivat varmistaa, että surevan
lakisääteinen oikeus kriisiapuun toteutuu?
Miten varmistetaan, että sureva saa lakisääteisen kriisiavun?
Äkillisessä kuolintapauksessa hätäkeskus, poliisi, pelastuslaitos, ensihoito, sosiaali- ja kriisipäivystys sekä tarvittaessa kolmannen sektorin toimijat tekevät yhteistyötä läheisten auttamiseksi. Hyvinvointialueiden vastuulla on järjestää ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys, joka on yleensä keskitetty sairaaloihin.
Psykososiaalinen tuki ja kriisiapu ovat osa perusterveydenhuollon päivystystä. Lisäksi sairaaloissa voi olla henkisen ensiavun työntekijöitä, pappeja tai diakoneja.
Jos olet surevia työssään kohtaava ammattilainen, kuuluu kriisiavun ja sosiaalisen tuen pariin ohjaaminen lakisääteisiin velvollisuuksiisi.
Sosiaali- ja kriisipäivystyksen lisäksi kriisiapua tarjoavat kolmannen sektorin järjestöt. Esimerkiksi Suomen mielenterveys MIELI ry ja Suomen Punainen Risti järjestävät kriisiapua. Ota selvää, missä on omaa paikkakuntaasi lähin kriisikeskus. Suomen mielenterveys MIELI ry ylläpitää myös kriisipuhelinta.
