Perjantaina aamupäivällä tunnelma Tampereen yliopiston juhlasalissa on vakava ja hiljainen. Konferenssiyleisö kuuntelee keskittyneesti kokemuspuheenvuoroa, jossa läheisensä itsemurhalle menettänyt kertoo menetyksestään sekä pelosta ja huolesta, jota isoveljen sairaus ja aiemmat itsemurhayritykset ovat aiheuttaneet. Vuosien aikana patoutuneet tunteet alkoivat purkautumaan vasta läheisen itsemurhan jälkeen, kun niille oli tilaa. 

Nuoret Lesket ry:n toiminnanjohtaja Miia Iivonen kertoo konferenssin käytännön järjestelyistä.

Surukonferenssissa esitetyt kaksi muuta kokemuspuheenvuoroa liittyivät nekin tämän vuoden konferenssin teemaan Ennakoitavissa olevaan kuolemaan. Torstaina lapsensa syövälle menettänyt vanhempi kertoi tyttärensä sairastumisesta, viimeisestä vuodesta ja elämästä lapsen kuoleman jälkeen. Torstaina kuultiin myös puolisonsa syövälle menettäneen lesken puheenvuoro, jossa hän kertoi lapsiperheen arjesta vakavan sairauden varjossa, lasten surusta ja perheen elämästä, kun toinen vanhemmista on kuollut.

– Kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot, kun saa istua ja kuunnella läheisensä menettänyttä ilman, että on itse ammattilaisena siinä tilanteessa, niin voi ihan eri lailla keskittyä vain kuuntelemaan. Lisäksi antoisaa on ollut verkostoituminen, moniammatillisuus, eri näkökulmat, jotka on konferenssissa hienosti yhdistetty; surevan näkökulma, tutkimusnäkökulma ja ammattilaisten näkökulma.

Näin kertoo konferenssin osallistuja perhepsykoterapeuttina työskentelevä Pirjo, kun kysyn, mikä hänelle on tapahtumasta jäänyt päällimmäisenä mieleen.

Lue lisää: Tilaa kokemuspuheenvuoro

Ammattilaisen tulee huolehtia myös omasta jaksamisestaan

Surukonferenssin ohjelmaan kuului kokemuspuheenvuorojen lisäksi keynote-luentoja, syventäviä luentoja ja tieteellisiä sessioita. Useilla luennoilla painotettiin, miten tärkeää on, että ammattilainen pitää huolta omasta jaksamisestaan työssään kuolevien, kuolevien läheisten ja surevien parissa. Muutoin vaarana voi olla myötätuntouupuminen tai se, että ammattilainen ylikuormittuu kaiken näkemänsä kärsimyksen keskellä. Monilla luennoilla ja puheenvuoroissa tuli myös esiin, miten yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen sekä perheen dynamiikkaan. Monet puhujat korostivat lisäksi sitä, miten tärkeää on, että lapsiomaiset huomioidaan ja että he saavat tarvitsemaansa tukea läheisen sairastaessa vakavasti ja läheisen kuoleman jälkeen.

– Jäin eilisestä miettimään, että näiden teemojen äärellä ollaan ennen kaikkea ihmisiä ihmiselle. On tärkeää pitää mukana ihmisyys ja inhimillisyys, sanoittaa konferenssin osallistuja, psykologina työskentelevä Emma, päällimmäistä ajatustaan konferenssin annista.

– Ajatus siitä, että onko kyseessä haastava ihminen vai haastava tilanne ja haastava hätä. Kukaan ei ole tarkoituksella haastava, tilanteet ovat, Pirjo sanoittaa konferenssissa saamaansa uutta ajatusta.

Lue lisää: Surukonferenssin 2023 Abstraktikirja.

Lue lisää: Lapsen ja nuoren suru

Uusia ajatuksia käytännön työhön

Surukonferenssin tavoitteena on lisätä tietoisuutta surusta, surevan tukemisesta ja tutkimustiedosta sekä tarjota mahdollisuus vuorovaikutukseen läheisensä menettäneiden ja ammattilaisten kesken. Osallistujat lähtevätkin konferenssista monta ajatusta ja oivallusta rikkaampana.

– On vahvistunut perhenäkökulma, kyse on nimenomaan psykososiaalisesta tuesta, eli ei ole kyseessä vain yksi potilas, vaan koko perhe ja yhteisö, Pirjo kertoo konferenssissa saamastaan oivalluksesta.

– Konferenssin aikana on vahvistunut näkökulma, että suru on jokaisella omanlainen kokemus ja hyvin yksilöllistä ja niin saa ollakin. Ammattilaisen tulee kysellä ja kuulostella, millaista kenenkin suru on, Emma kiteyttää konferenssin antia.

Seuraava Surukonferenssi järjestetään 18.–19.4.2024. Konferenssin teema ja ohjelma julkaistaan myöhemmin Surukonferenssin verkkosivuilla.