Minulle tai perheelleni ei tarjottu tapahtuneen jälkeen kriisiapua. Osittain ajattelen tämän johtuvan siitä, että läheiseni oli päihteidenkäyttäjä. Toisaalta olen miettinyt, enkö ollut tarpeeksi läheinen. Olen myös kantanut ajoittain syyllisyyttä siitä, etten ollut voimakkaammin auttamassa läheistäni päihdeongelman kanssa. Päihteidenkäyttäjän läheisen osa on kuitenkin raskas ja tiedostan sen mahdottomuuden. Minulle uhri ei kuitenkaan ollut narkomaani vaan pikkuveli, joten suru ja kaipaus on ollut jotain niin suurta ja tapahtunut kauheinta elämässäni, kertoo kokemusasiantuntija Paula Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:stä.
Päihteisiin menehtyneen läheinen tulee kohdata ihan kuten kuka tahansa muukin läheisensä menettänyt – olosuhteet voivat olla erilaiset, mutta pohjimmiltaan kokemus läheisen menettämisestä on ihan samanlainen. Ihan kuten kaikki surevat, päihteisiin läheisensä menettäneet tarvitset tukea ja myötätuntoista kohtaamista. Ammattilaisten tehtävä on aina ohjata sureva tuen piiriin.
– Mielestäni olisi tärkeää kohdata päihteiden käyttäjän läheinen samalla tavalla kuin kuka tahansa sureva, joka on menettänyt sisaruksen, vanhemman, lapsen tai ystävän. Kuollut ei ole ollut surijalle ensisijaisesti päihteidenkäyttäjä, Paula kiteyttää.
Kohtaamisissa on syytä kiinnittää huomiota omiin sanavalintoihin ja käyttää sensitiivisiä ilmaisuja. Voi esimeriksi sanoa mieluummin, että läheisesi kuoli päihteiden käytön seurauksena kuin kuollut päihteidenkäyttäjä. Ilmaisu kuten päihderiippuvainen, voi määritellä ihmisen hänen riippuvuutensa kautta ja tehdä näkymättömäksi tämän persoonaa ja identiteettiä – niitä asioita, joita sureva haluaisi erityisesti vaalia. Myös läheistä kuuntelemalla voi osoittaa arvostusta ja kunnioitusta vainajan muistolle. Kuunteleminen osoittaa läheiselle, että hänen suruaan ja menetystään arvostetaan.
Lue lisää: Miten kohdata sureva, jonka läheisen kuolemaan ovat liittyneet päihteet
Läheisen kokema pelko tai häpeä saattaa johtaa tuen piiristä vetäytymiseen
– Ajattelen, että oma erityisyytensä tulee myös ympäristön suhtautumisesta. Voi olla sellaista “eikös se ole vaan hyvä, että hänestä päästiin” -henkistä ymmärtämättömyyttä kiintymyksestä “vaikeaa” läheistä kohtaan, kertoo sosiaalipsykologi Kati Kärkkäinen.
On valitettavaa, että monet läheiset ovat kokeneet muiden ihmisten taholta päihteisiin liittyvien kuolemien kohdalla stigmaa. Koettu stigma voi estää tuen hakemista tai vastaanottamista, siksi kohtaamisissa tulee välttää kaikkea sellaista suhtautumista, joka voisi vahvistaa läheisen kokemusta päihdekuolemasta häpeällisenä tai leimaavana kuolemana. Jos läheinen kokee kohtaamisissa tuomitsemista tai syyllistämistä, on olemassa riski siitä, että läheinen vetäytyy kohtaamisista kokonaan, koska siten hän välttyy tulemasta tuomituksi tai syyllistetyksi uudelleen. Jotkut läheiset myös ovat kokeneet, että tukea ei ole tarjottu, koska kuollut henkilö käytti päihteitä tai kuoli päihteisiin.
– Päihteiden käyttöön ja käyttäjiin liittyy valtava stigma, joka on varjostanut sekä asiasta puhumista, että asennoitumista siihen. Kaikella tapahtuneella on ollut kauaskantoisia vaikutuksia niin minun kuin myös perheeni elämään. Apua ongelmiin on edelleen vaikea saada, Paula kertoo kokemuksestaan.
– Koska kuolema ei ole ollut luonnollinen ja on tapahtunut päihdepiirissä, se on ollut ruodittavana esimerkiksi lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Tästä on seurannut hämmentäviä ja loukkaaviakin kohtaamisia, joissa läheistäni on syyllistetty tapahtuneesta perustuen täysin huhupuheisiin, Paula toteaa.
Päihdekuolema voi synnyttää epäoikeutetun surun kokemuksen, koska yhteiskunnassa päihdekuolema saatetaan nähdä normien vastaisena tai jopa itseaiheutettuna kuolemana. Päihdekuolemasta voi olla vaikea kertoa muille, jos pelkää, että totuuden myötä läheisen elämä ja kuolema tulevat mitätöidyksi. Päihdesensitiivisen surun erityislaatuisuuden vuoksi, on tärkeää, että läheiset saavat jakaa kokemuksiaan toisten saman kokeneiden kanssa, päihteisiin kuolleiden läheisille suunnatuissa vertaistukiryhmissä ja -tapahtumissa.
Lue lisää: Mistä tukea surevalle
Päihderiippuvuus on sairaus, joka voi johtaa kuolemaan
– Olin tavallaan pelännyt ja valmistautunut kuolemaan, koska huumeiden ja lääkkeiden käyttöön liittyy yliannostuksen riski. Kun tajusin että läheiseni on joutunut henkirikoksen uhriksi, menin shokkiin. Siihen en ollut varautunut. Minut valtasi ennenkokematon tuska, viha, suru ja epätietoisuus, Paula kertoo.
Ammattilaisilla tulee olla riittävä ymmärrys päihderiippuvuudesta. Myös surevat läheiset voivat tarvita lisää tietoa ja ymmärrystä päihderiippuvuudesta ja sen vaikutuksista, jotta he voivat ymmärtää, mitä heidän läheiselleen on tapahtunut. Päihderiippuvuuden ymmärtäminen sairautena, esimerkiksi diabeteksen tapaan, voi helpottaa läheistä ja vähentää esimerkiksi syyllisyyden ja häpeän tunteita. Riippuvuussairauden hoitamisessa vastuu on päihteidenkäyttäjällä, ja ulkopuolinen ei voi ottaa tätä vastuuta häneltä pois.
– Silloin kun päihteet ovat olleet elämässä mukana, isommat ristiriidat ovat suhteessa tähän ihmiseen olleet kovin mahdollisia. Sama ihminen on voinut olla yhtä aikaa niin rakas ja raskas. Nämä kaksi kokemuksellista ulottuvuutta ovat erillisiä jatkumoitaan: oma juttunsa tuo, miten rakkaalta ja läheiseltä on tuntunut, ja oma sekin, miten raskaalta hän ja suhde häneen on milloinkin tuntunut, Kärkkäinen sanoittaa.
Päihteisiin kuolleen läheinen voi surra montaa asiaa yhtä aikaa, päihteille menetettyjä vuosia, rakkaan ihmisen kuolemaa ja toivosta luopumista lopullisesti. Tunteiden kirjo on valtava ja kaikenlaiset tunteet sallittuja.
– Jos läheisen elämä on päättynyt suoraan päihteen takia tai hän ei ole “saanut elämäänsä järjestykseen”, niin kuoleman myötä toive toipumisesta ja uudenlaisen yhteisen suhteen mahdollisuudesta on kuopattava. Tuo toive on voinut olla itselle iso unelmointikohde vuosien varrella, Kärkkäinen toteaa.
Kun pahin on tapahtunut ja itselle rakas ihminen on kuollut, surevalle merkitsee paljon se, että ympärillä olevat ihmiset kohtaavat myötätuntoisesti, osoittavat välittämistä ja antavat tilaa surulle.
– Läheisten ystävien tuki on ollut korvaamatonta. Vaikka ei olisi sanottu paljon niin on kuunneltu, tuotu villasukat lämmittämään tai halattu, Paula kertoo.
Lue lisää: Päihdesensitiivisestä surusta
