Muun muassa surevan persoona, elämäntilanne ja aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, millaiseksi suru ja suremisen tavat muodostuvat. Jokainen sureva onkin surunsa kanssa monenlaisesti moninainen ja ainutlaatuinen, toteaa työnohjaaja Juha Kilpiä, joka tuo asiantuntijuutensa Surun monimuotoisuus -webinaarin asiantuntijapaneeliin 4.11. Ilmoittaudu webinaariin >>
Työnohjaaja, kouluttaja ja seksuaalipedagogi Juha Kilpiä Aktuaali koulutuspalveluista kohtaa työssään säännöllisesti ihmisiä, joiden arjessa menetys on läsnä. Muun muassa saattohoitoa ja kriisityötä tekevien ammattilaisten työnohjauksissa surua käsitellään jatkuvasti.
– Suru elää työssäni koko ajan vahvana mukana. Työnohjauksissa käsittelemme paljon ammattilaisten surumaisemaa eli sitä, mistä suru tulee ja mitä se tekee itsessä.
Työnohjaaja Juha Kilpiä kohtaa työssään jatkuvasti monimuotoista surua.
– Ajattelen, että on olemassa vain monimuotoista surua, sillä suru kytkeytyy aina ihmisen ainutlaatuisuuteen. Surua yritetään liiaksi typistää asiaksi, joka voitaisiin laittaa laatikkoon ja käsitellä pois. Todellisuudessa kaikki elämässämme kohtaamamme surut ja menetykset vaikuttavat suruumme nyt. Surua ei voi poistaa, vaan se elää kanssamme läpi elämämme, Kilpiä selvittää.
Suru on olennainen osa ihmisyyttä. Kuten suomalaisten surua tutkinut Mari Pulkkinen, myös Kilpiä ajattelee, että suru muokkaa jokaisen ihmisen yksilöllistä kokemusmaailmaa ja vaikuttaa siten ihmiseen kokonaisvaltaisesti.
– Suru rakentaa ja muokkaa meitä parhaimmillaan toisten surua sallivampaan suuntaan, hän kiteyttää.
Vähemmistöstressi vie surulta tilaa
Kilpiän ohjauksessa käy runsaasti myös seksuaali-, sukupuoli- ja kehovähemmistöön kuuluvia, jotka ovat kipuilleet epäoikeutetun surun edessä. Vaikka jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus surra menetettyä läheistään esimerkiksi kuolin tavasta tai surevan ja kuolleen välisestä suhteesta riippumatta, ei oikeus käy aina toteen etenkään sateenkaarevien surevien kohdalla.
Esimerkiksi kaapissa oleva sureva saattaa jäädä katselemaan elämänsä rakkauden hautajaisia sivusta, mikäli hänen ja menetetyn läheisen välinen suhde ei ole ollut hautajaisvieraiden tiedossa tai se on tunnustamaton ja kielletty.
– Jos sureva ei pysty luottamaan siihen, että hänen surunsa ja elämänsä ennen ja nyt hyväksytään, saattaa hän jäädä surunsa kanssa yksin, Kilpiä kertoo.
Hanki tietoa, tunnista surusi ja pyydä tarvittaessa anteeksi
Surevan kohtaamisessa omat ennakko-oletukset on jätettävä syrjään. Ammattilaisen on syytä tulla tietoiseksi siitä, millainen hänen oma suruhistoriansa on. Kun ammattilainen tunnistaa omat surunsa ja tapansa surra omanlaisesti, auttaa se ymmärtämään, miten moninaisesta asiasta on kyse.
– Ammattilaisen on hyvä tutkia omaa suruun liittyvää ihmiskäsitystään sekä sitä, mitä itse on elämässä oppinut surusta, sen luonteesta ja luvallisuudesta sekä missä määrin se on surun tukemisessa hyödyllistä. Samoin hänen on hyvä tutkia omaa käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja kehoista sekä niiden moninaisuudesta. On tärkeää hankkia tietoa ja toisaalta lähestyä niitä tilanteita, jotka ovat itselle haastavia, Kilpiä kannustaa.
Tärkeää on lähestyä jokaista ihmistä yksilönä ja pyrkiä avoimeen dialogiin.
– Ammattilaisen kannattaa aina kysyä surevalta, miten hän haluaa tilanteessa toimittavan. Itselläni on tapana lähestyä tilannetta kysellen ja oppien siinä hetkessä sen, mikä on kulloinkin kunnioittava tapa toimia. Jokaisella on omat erityiset sensitiivisyyden tarpeet, joista toisia tarpeita tunnistamme helpommin. Tavoitteena on, että osaisimme toimia kaikkien kanssa kunnioittavasti, Kilpiä huomauttaa.
Ammattilaiset saattavat kohtaamisissa pelätä mokaavansa. Epävarmuus ja uusi tilanne voivat luonnollisesti jännittää. Virheitä tehdessään tai toista loukatessaan anteeksipyytämällä tilanne usein ratkeaa.
– Jos sanoo jotakin sopimatonta esimerkiksi ymmärtämättömyyttään, kannattaa pyytää anteeksi. Vilpittömyys on tärkeää ja anteeksipyyntö saattaa surevalle olla merkittävä kokemus, mutta sen ohittaminen vielä suurempi. Tämä pätee niin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuin cis sukupuolisten ja heteroparienkin kohdalla, Kilpiä korostaa.
Asetu surevan suruun
Koska esimerkiksi kulttuurien ja vähemmistöjen määrä on valtava, ei yhtä yksittäistä ohjetta surevan oikeanlaiseen kohtaamiseen ole mahdollista antaa. Sen vuoksi keskustelu ja kysyminen korostuvat entisestään.
– Ei kukaan ammattilainen voi saavuttaa täydellistä ymmärrystä kaikkien kulttuurien ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen sanastosta ja se korostaa entisestään dialogin merkitystä. On hyvä ymmärtää yleiset asiat, mutta silti sekä niistä että yksityiskohdista voi aina kysyä surevalta itsestään. Niin kuin heterosuhteet eivät ole toistensa kanssa samanlaisia, eivät niin myöskään ole homosuhteet.
Kohtaamisiin onkin syytä mennä nöyränä. Jokainen menetystilanne ja suru on ainutlaatuinen. Kuolemantarinoissa ainutkertaisuus korostuu, minkä vuoksi ammattilaisen ei ole täysin mahdollista ymmärtää surevan surua kokonaisuudessaan. Sen tiedostaminen on merkittävää, jotta voi kohdata surevan kunnioittaen.
– Sen sijaan, että ammattilainen toteaisi ymmärtävänsä toisen kokemuksen, on tärkeämpää kertoa surevalle, että tunnistaa tämän surun. Joskus kertomalla surevalle hänen surunsa koskettavan myös itseä mahdollistaa surun näkyväksi tulemisen ja osoittaa olevansa surevan käytettävissä, Kilpiä selventää.
