Ajatus työhön paluusta läheisen menetyksen jälkeen voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Miten jatkaa tavallista arkea, kun mikään ei enää ole ennallaan? Läheisen menetyksen jälkeen kokonaisvaltainen tuki onkin tarpeen. Yksin ei surun kanssa tarvitse jäädä, sillä tietoa ja tukea on tarjolla.  

Surunauha ry:n vertaistukija Tarja menetti poikansa itsemurhalle marraskuussa 2017. Vaikka nainen kohtasi silloisessa työssään vuodeosaston sairaanhoitajana jatkuvasti surevia omaisia, oman lapsen menetys oli järkyttävyydessään suru, johon ei voinut valmistautua. Lisäksi työpaikalla pojan kuolema korostui, sillä Tarja oli ollut työvuorossa kuulleessaan menetyksestään.

Menetyksen jälkeen paluu työpaikalle ei ole surevalle helppoa, minkä vuoksi on hyvä tietää, että tukea on saatavilla eri tahoilta. Ensinnäkin Suomessa kunnat ovat velvollisia huolehtimaan akuutista kriisiavusta. Vertaistukea suruun voi puolestaan saada esimeriksi Surunauha ry:n kautta.

Suoraviivaiset toimintatavat puuttuvat

Tarja sai aluksi tukea työterveyshuollosta ja kriisikeskuksen työntekijältä sekä myöhemmin Kelan kustantamasta psykoterapiasta. Sairauslomansa jälkeen Tarja palasi kokoaikaisesti töihin.

– Aluksi tein työtä kokoaikaisena, mutta en jaksanut ja jäin useamman kuukauden sairauslomalle, jonka jälkeen palasin osa-aikatyöhön, hän kuitenkin kertoo.

Läheisen kuoleman jälkeen sairausloman tarve on yksilöllistä. Toiset kokevat työhön paluun kuntouttavana, kun taas toiselle pitkä sairausloma ennen töihin paluuta on välttämätöntä. Yhtä suoraviivaivasta toimintatapaa ei siis ole, vaan tilanteissa toimintaan tapaus- ja yksilökohtaisesti. Koska sairausloma vaatii lääkärin diagnoosin, eikä läheisen äkillisestä menetyksestä johtuvaa työkyvyttömyydelle ole omaa diagnoosia, voi sairausloman saaminen olla haastavaa. Usein tällaisissa tilanteissa surevan diagnoosiksi kirjataan virheellisesti masennus.

Surevan kohtaaminen -hankkeen kuvitusta: kohtaa sureva yksilönä

Kolmikantaneuvottelut toivat avun

Sairauslomasta huolimatta menetyksen jälkeen surevan työkyky ei aina riitä entiseen, vaan töiden uudelleen järjestelyllä voidaan etsiä ratkaisuja helpottamaan surevan työhön paluuta. Näin tehtiin myös Tarjan kohdalla.

– Työpaikka aiheutti minulle paluun jälkeen edelleen ahdistusta ja jouduin jäämään uudestaan pitkälle sairauslomalle. Sen vuoksi järjestettiin kolmikantaneuvottelut, johon osallistuivat lisäkseni työterveyslääkäri, lähin esihenkilöni sekä työpaikkani rekrytointiyksikön osastonhoitaja ja tulosalueen ylihoitaja. Neuvottelujen tuloksena sain vaihtaa työpistettä ja pääsin itsenäisemmän ja joustavamman työn pariin, Tarja kertoo.

Surevan työhön paluussa tällaiset joustot ja töiden uudelleenjärjestelyt voivat toimia helpotuksena paluussa arkeen. Myös työyhteisön tuki ja valmius ottaa vastaan sureva helpottavat työhön paluuta useassa tilanteessa.

– Uskon, että myös työkavereille työhön palaamiseni oli hämmentävää ja pelottavaa, kun aikaisemmin aktiivisen ihmisen persoona muuttui surun myötä pelokkaaksi ja sulkeutuneeksi. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen saamastani tuesta ja työjärjestelyistä, joiden avulla olen pystynyt palaamaan työelämään, Tarja kiittää.

Surevan kohtaaminen -hanke on kerännyt tietoa työhön paluusta läheisen menetyksen jälkeen. Lisää tietoa löytyy täältä: Sureva työyhteisössä >>

Juttu on julkaistu myös Surunauha ry:n uutiskirjeessä.