Surujärjestöjen hankkeessa autetaan ammattilaisia auttamaan. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Suomen Hautaustoimistojen liitto ry:n Tiimalasi-lehden numerossa 3/2018.

Hautaustoimiston ovista astuu murtunut pariskunta. He ovat aivan vasta menettäneet teini-ikäisen poikansa, joka teki itsemurhan lääkkeillä ja kuoli sairaalassa lääkäreiden ja hoitajien ponnisteluista huolimatta. Vanhempien mielissä risteilevät nyt myrskyisät ja kipeät tunteet sekä ajatukset, kun mieli yrittää vuoroin käsittää tapahtunutta ja vuoroin sulkea sitä pois tietoisuudesta. Heidän elämältään on juuri pudonnut pohja. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja käsittämättömältä, mutta käytännön asiat eivät tunne suruaikaa.

Työikäisiä (15–64 -vuotiaita) kuolee Suomessa vuosittain keskimäärin 9000. Heitä on noin 15 prosenttia kaikista kuolleista. Alle 18-vuotiaita lapsia (mukaan lukien kohtukuolemat) kuolee noin 500. Itsemurhia tehdään vuosittain noin 800, ja henkirikoksen uhreina kuolee satakunta ihmistä. Näitä vainajia jää suremaan joukko omaisia, jotka löytävät itsensä uudesta, järkyttävästä tilanteesta, jonka keskellä tulisi pystyä hoitamaan myös kaikki kuolemaan liittyvät käytännön asiat.

Läheisen kuolema tulee useimmiten järkytyksenä. Yleensä kuoleman läheisyys on kuitenkin ollut tiedossa jo etukäteen, jolloin omaisilla on ollut mahdollisuus valmistautua siihen. Toisinaan kuolema tulee täysin varoittamatta. Se on erityisen raskas isku, kun vainaja on iältään nuori, kuolema tapahtuu äkillisesti tai kun kuolintapa on erityisen järkyttävä. Menetyksen tuska ja muuttunut elämäntilanne voivat viedä menehtyneen läheiseltä kaikki voimat. Kohtaamiset ammattilaisten kanssa pian kuoleman jälkeen vaikuttavat suuresti omaisten oloon järkyttävän tapahtuman jälkeen.

Omaiset tarvitsevat hautaustoimiston apua hyvin pian kuolemantapauksen jälkeen. Hautaustoimiston työntekijälle surevien kohtaaminen on arkipäivää, mutta joskus ammattilainenkin voi jäädä neuvottomaksi. Kun kuolema tulee yllättäen ja erityisen järkyttävällä tavalla, se ei tunnukaan luonnolliselta osalta elämää, vaan joltain niin julmalta ja pimeältä, että kuoleman läsnäoloon tottuneet ammattilaisetkaan eivät sitä mielellään ajattelisi ja kohtaisi sen todellisuutta. Mitä omaisensa näin menettäneelle voi sanoa, kun myötäeletty suru ja järkytys tekevät sanattomiksi?

  • ”Työntekijöillä on ammattitaitoa ottaa huomioon sellaisetkin kysymykset, joita omaiset eivät itse tule ajatelleeksi. Traumaattisen menetyksen kokeneille tämä on erityisen tärkeää, sillä menetyksen lamauttamalta ihmiseltä ei voi odottaa korkeaa toimintakykyä tai voimia muistaa ja organisoida lukemattomia kuolemaan liittyviä asioita.”

Surevan kohtaaminen -hanke auttaa ammattilaisia auttamaan

Surevien vertaistukijärjestöissä on huomattu, että ammattilaiset tarvitsevat ja kaipaavat lisää eväitä surevien kohtaamiseen. Suuren kriisin keskellä yksittäisellä kohtaamisella voi olla valtavan suuri merkitys toipumista edistävänä tapahtumana – tai mieleen iskostuneena kipeänä muistona. Koska ammattilaisten toiminnalla on surevalle suuri merkitys, heidän avukseen on käynnistetty STEAn Veikkauksen tuotoista rahoittama Surevan kohtaaminen -hanke, joka auttaa ammattilaisia kohtaamaan surevia omaisia. Hanke on syntynyt neljän surujärjestön yhteistyönä: mukana ovat Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry, Suomen nuoret lesket ry sekä Surunauha ry – vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille.

Hankkeessa kerätään tietoa ammattilaisia varten www.surevankohtaaminen.fi  -verkkosivustolle. Sivustolta voi muun muassa tarkistaa sureville apua ja vertaistukea tarjoavat tahot. Tietoa ja linkkejä surevien kohtaamisesta ja tukemisesta surun eri vaiheissa kootaan sivustolle koko hankkeen ajan, vuoden 2020 loppuun saakka. Tieto perustuu tieteellisiin tutkimuksiin sekä surujärjestöjen vuosien varrella kartuttamaan tietotaitoon. Surevien oma kokemus on hankkeen keskiössä.

Tärkein ja tehokkain tapa välittää kokemustietoa on surevan ja ammattilaisen aito kohtaaminen. Surevan kohtaaminen -hankkeessa koulutetaan surujärjestöjen jäsenistä kokemusasiantuntijoita, jotka vierailevat työpaikoilla ja oppilaitoksissa kertomassa omasta menetyksestään ja kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Kokemusasiantuntijan vierailuista palautetta antaneet ammattilaiset ovat poikkeuksetta sitä mieltä, että vierailu oli hyödyllinen ja antoi eväitä vaikeisiin tilanteisiin omassa työssä. Surevankohtaaminen.fi -sivustolla voi pyytää kokemusasiantuntijaa vierailulle omalle työpaikalleen. Olisiko kokemusasiantuntija tervetullut teille?

Tärkeintä on aito läsnäolo – miten kohdata sureva?

Surevan kohtaaminen -hankkeen grafiikkaa.

Tärkein apu surevalle hautaustoimiston työntekijältä on tämän tarjoama käytännön apu vaikeassa elämäntilanteessa. Hautaustoimiston työntekijä auttaa surevia läheisiä hoitamaan monia kuolemaan liittyviä asioita hautausjärjestelyistä perunkirjoitukseen ja pesänjakoon. Työntekijöillä on ammattitaitoa ottaa huomioon sellaisetkin kysymykset, joita omaiset eivät itse tule ajatelleeksi. Traumaattisen menetyksen kokeneille tämä on erityisen tärkeää, sillä traumaattista kriisiä läpielävältä ihmiseltä ei voi odottaa korkeaa toimintakykyä tai voimia muistaa ja organisoida lukemattomia kuolemaan liittyviä asioita. Tämä on tärkeää huomioida myös asiakastyössä antamalla kaikki tarvittavat tiedot kirjallisena.

Itse kohtaamisessa tärkeintä on inhimillinen vuorovaikutus. Jokainen sureva on oma yksilönsä, ja myös jokainen suru on yksilöllinen. Tarkkoja toimintaohjeita surevan kohtaamiseen ei siksi voi antaa. Avainasemassa ovat empaattiset kohtaamiset ja surevan kokemus kuulluksi tulemisesta. Myötätunnottomat, välinpitämättömät kohtaamiset ja ajattelemattomat möläytykset voivat jäädä vuosiksi mieleen kaihertamaan. Oikeita sanoja tilanteeseen ei välttämättä löydy tai ole, mutta kuolemaa ympäröivän hiljaisuuden murtaminen on tärkeää. Oman neuvottomuutensa saa myöntää.

Kokemus auttaa hautaustoimiston työntekijää luontevissa kohtaamisissa surevien kanssa. Vaarana on kuitenkin, että kohtaamisista tulee automaattisesti toistettavaa rutiinia. Ammattilaisen olemus ja läsnäolo merkitsevät todella paljon. Älä anna toimiston kiireiden näkyä surevalle omaiselle. Puhu vainajasta hänen nimellään.

Jos sureva vaikuttaa tarvitsevan keskusteluapua, lääkärin neuvoja tai mielenterveyden ammattilaisen tukea, hänet tulisi ohjata oikeanlaisen avun piiriin. Jokaisen meidän velvollisuus on varmistaa, että kriisissä oleva kanssaihminen saa apua; itse hän ei välttämättä sitä osaa tai jaksa hakea. Oma terveyskeskus, työterveyslääkäri tai tarvittaessa kriisikeskus ovat paikkoja joista sureva pääsee avun piiriin. Surevalle olisi hyvä kertoa myös vertaistukijärjestöjen tarjoamasta tuesta, sillä vertaistuki on monille läheisensä ennenaikaisesti menettäneille todella tärkeää. Hautaustoimisto voi tilata ja tarvittaessa jakaa esimerkiksi eri surujärjestöjen esitteitä järjestöjen omilta verkkosivuilta. Pidetään yhdessä huolta heistä, joita on kohdannut suunnaton ja kohtuuton suru.

Muista ainakin nämä:

  • Ole surevalle kiireetön, empaattinen kohtaaminen kriisin keskellä.

  • Kerro selkeästi käytännön asioista, niistäkin joista sureva ei huomaa itse kysyä. Ammattitaidollasi voit auttaa.

  • Käytä vainajasta tämän nimeä.

  • Anna surulle tilaa. Älä neuvo, kommentoi tai mitätöi surua ilmauksilla kuten ”Aika parantaa haavat” tai ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu”.

  • Jos sureva vaikuttaa tarvitsevan ammattiapua tai vertaisten tukea, ohjaa hänet sen pariin.

Artikkelin on kirjoittanut Surevan kohtaaminen -hankkeen viestintävastaava Maiju Laitanen.

Surujärjestöjen materiaalit ja verkkosivut:
www.huoma.fi
www.nuoretlesket.fi
www.kapy.fi
www.surunauha.fi
KÄPY ry:n Kokemuskouluttajat-hankkeen materiaalipankki: Ammattilainen kohtaa surevan (http://kapy.fi/materiaalipankki/kohtaaminen/)

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5051. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.8.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/index.html

Aho, Anna-Liisa: Läheisten ammatillinen tukeminen äkkikuoleman jälkeen (Tiimalasi 1/2017)

Saari, Kantanen, Kämäräinen, Parviainen, Valoaho, Yli-Pirilä (toim.): Hädän hetkellä – psyykkisen ensiavun opas (SPR & Duodecim, 2009)