Monilla äitienpäivään liittyy ilon sijaan surua ja ikävää. Erityisesti ikävää ja surua voivat kokea läheisensä menettäneet. Perhejuhlaa ei voikaan jakaa oman puolison, lapsen tai lapsenlapsen kanssa, sen sijaan mielen voi täyttää kaipaus kuollutta läheistä kohtaan. Kysyimme kokemusasiantuntijoiltamme, miten äitienpäivän vietto on heillä muuttunut läheisen kuoleman jälkeen ja mitä he siitä ajattelevat.
Lasten onnittelukortit viedään vuoteen sijaan haudalle
Kun läheinen ihminen kuolee, koko elämä muuttuu. Muuttunut tilanne pakottaa läheisensä menettäneitä etsimään uusia perinteitä myös juhlapyhien viettoon.
– Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä oli pelottava ja surullinen päivä, johon liittyi paljon alkuvalmisteluja kotona ja koulussa. Olimme yhteyksissä opettajien kanssa ja mietimme, kuinka lapset osallistuisivat äitienpäiväkorttien tekoon ja miten he sen ottavat, mitä he tuntevat, mitä kaverit ajattelevat ja niin edelleen. Monenlaisia asioita piti miettiä. En päässyt itsekään keittämään hänelle aamukahvia, join sen kupillisen hänenkin puolestaan. Oli outo tunne herätä äitienpäivän aamuun ilman vaimoa, äitiä, kertoo kokemusasiantuntija Pasi Surunauha ry:stä.
– Halusimme kuitenkin muistaa äitiä, vaikka hän ei fyysisesti läsnä ollutkaan. Veimme haudalle lasten tekemät kortit. Tänäkin päivänä korttien vieminen haudalle on odotettu ja tärkein osa äitienpäivää, Pasi sanoo.
Menetyksen jälkeen joitain juhlapyhiä haluaa paeta
Joissain läheisensä menettäneissä perheissä jotain juhlapyhiä vietetään lähes entiseen tapaan. Toiset juhlapyhät koetaan erityisen vaikeina, ne haluttaisiin mieluiten unohtaa kokonaan.
– Äitienpäivän juhliminen lapseni kanssa kahdestaan ei ole muuttunut entisestä, siihen on vain tullut surua ja haikeutta rinnalle. Mieheni kuoleman jälkeen olemme äitienpäivänä pyrkineet matkustamaan anoppini luokse, sillä hän on menettänyt ainoan lapsensa liian varhain. Toivon, että voisin tuoda anopin äitienpäivään ripauksen iloa lapsenlapsen tapaamisesta. Isänpäivä on meille paljon raskaampi juhla, jonka toivoisi usein sivuuttavansa nopeasti. Silloin koittaa keksiä jotain ohjelmaa täytteeksi, jotta isänpäivän voisi melkein unohtaa kertoo kokemusasiantuntija Päivi Nuoret Lesket ry:stä.
– Kaikkihan muuttui, kun lapseni tapettiin: minusta vietiin iso osa työtoverina, naisena, puolisona ja ennen kaikkea äitinä. Samaa äitiä ei ole olemassa. Vaikka olen hyväksynyt, että en saa lastani takaisin ja elämä on ihan hyvää, surureunukset seuraavat minuuttani. Voisin aivan hyvin hypätä äitienpäivän yli ja edelleen monesti pakenen paikkaan, jossa voin päivän mieluusti ohittaa. Kun lapsenlapset olivat pieniä, vietimme mummin päivää. Nyt päivän voi ohittaa, kertoo kokemusasiantuntija Tuula Huoma ry:stä.
Hyvät muistot äidistä tuovat ilon ikävän rinnalle
On hyvä ymmärtää, että suru läheisen kuolemasta on läsnä menetyksen kokeneiden elämässä aina. Juhlapyhät, kuten äitienpäivät, saattavat erityisesti nostaa pintaan tunteita niin ikävää kuin myös hyviä muistoja yhdessä vietetyistä vuosista.
– Äitienpäivässä on vahva muistamisen sävy. Jollain tapaa se on kuitenkin lohduttava päivä. Äiti antoi elämänsä aikana lapsillemme niin paljon, että ne muistot tuntuvat kantavan surunkin yli. Äitienpäivä on muuttunut ensimmäisten vuosien suureesta surusta ikävään mutta kuitenkin iloisiin muistoihin. Äidin ihana muisto saa lapset nauramaan ja muistelemaan häntä ja hänen iloisuuttaan. Mielestäni se on aika paljon, voiko enempää oikeastaan vaatia ja odottaa isommiksi kasvaneilta lapsiltamme, pohtii Pasi.
Kivusta huolimatta voi kokea onnea
Läheisen kuoleman jälkeen elämä menee eteenpäin ja vuosien myötä menetyksen ja kivun kanssa oppii tulemaan toimeen. Kysyimme kokemusasiantuntijoilta, mitä he haluaisivat sano niille, jotka kokevat surua tulevana äitienpäivänä?
– Kaikille kohtalotovereille haluaisin sanoa, että ette ole yksin. Emme ole tähän tilanteeseen kukaan halunneet. Toisenlaista lottovoittoa olisimme toivoneet, mutta näin oli käytävä. Mitä nopeammin pystyy mieltämään, että paluuta entiseen ei ole ja meillä on oikeus olla onnellisia niillä eväillä, joita meille jäi, sen parempi, sanoittaa Tuula.
– Antakaa surun tulla, jos on tullakseen. Itkekää kunnolla, jos itkettää tai naurakaa, jos naurattaa. Jos on mahdollista, olkaa yhdessä ja antakaa hyvien muistojen tulla esiin, vaikka ne kipeiltä voivat tuntuakin. Näitä aitoja tunteita äiti siellä jossain varmasti teiltä toivoisi, Pasi toteaa.
