Surevia kohtaavien ammattilaisten on tärkeää ohjata sureva vertaistuen piiriin, sillä toisen menetyksen kokeneen apu on monelle surevalle äärimmäisen tärkeää. Tänään 3.12. vapaaehtoisten päivänä juhlimme surujärjestöjen vapaaehtoisten ja kokemusasiantuntijoidemme tekemään työtä. Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n vapaaehtoinen kertoo vertaistuen auttavan oman surun käsittelyssä.
Kun Ulla Dahl menetti lapsensa geneettisessä raskaudenkeskeytyksessä vuonna 2013, hän ei tiennyt ketään toista saman kokenutta. Myöskään Käpy ry:stä hän ei ollut kuullut.
– Muistan, miten rikki olin itse menetyksen aikaan ja kaipasin saman kokenutta ihmistä, jolle olisin voinut puhua asiasta. Kun sitten vuosi menetyksen jälkeen olimme Käpyn järjestämällä perheleirillä ja sain apua, tiesin, että haluan auttaa myös muita menetyksen kokeneita, Ulla kertoo.
Ulla on Käpy ry:n koulutettu tukihenkilö ja toiminut sekä puhelintukena että verkkovertaistukiryhmän ohjaajana. Lisäksi hän istuu Käpyn hallituksessa ja toimii Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijana. Toisten auttaminen motivoi ja auttaa jaksamaan raskainakin hetkinä.
Erityisen palkitsevia ovat Ullan mukaan hetket, jolloin hän huomaa surevan olon helpottuvan.
– Puhelintukihenkilönä olen yhteydessä tuettavaan esimerkiksi kerran viikossa. Juttelemme tapahtuneesta ja siitä millaisia ajatuksia se herättää. On mukava huomata, kun yhteydenpidon edetessä toisen olo helpottuu.
– Joskus puhelintukisuhteen alkaessa itkusta ei välttämättä tule loppua. Puheluiden jatkuessa on hienoa huomata, kun sureva pystyy keskustelemaan itkemättä ja ehkä nauramaankin. On tärkeää, että sureva ymmärtää naurunkin olevan sallittua, Ulla korostaa.
Vertaistukena toimiminen auttaa omassa surussa
Vertaistukijärjestön vapaaehtoisena Ullan oma menetys kulkee mukana vahvasti. Tukisuhteiden alussa hän yleensä kertoo oman kokemuksensa. Menetyksensä myötä hän ymmärtää, miltä toisesta lapsensa menettäneestä tuntuu. Surevaa helpottaa usein kuulla, ettei ole ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin, päinvastoin – joku muukin on tuntenut samoin.
Ulla kokee, että vertaistukijana toimiminen helpottaa myös hänen omassa surussaan.
– Vaikka menetyksestäni on kulunut kahdeksan vuotta, edelleen välillä tulee päiviä, jolloin ei tekisi mieli nousta sängystä. On tärkeää, että asiasta puhutaan, koska lapsen menetys voi koskettaa ketä tahansa. Sureminen ei ole helppoa, olipa kuollut minkäikäinen tahansa.
Surujen arvottamisesta ja vertailusta pitäisi päästää irti. Jokainen suru ja sureva on yksilöllinen ja oikeus surra pitäisi suoda jokaiselle ihmissuhteesta, iästä tai kuolin tavasta huolimatta.
– Monesti vertaillaan lapsen kuolin ikää. Vaikka lapsi olisi ollut kuollessaan kymmenenvuotias tai kuollut ennen syntymäänsä, on suru menettämisestä ihan yhtäläistä. Ei ikä muuta menetyksen tunnetta, Ulla korostaa.
Ammattilaisena ohjattava sureva eteenpäin
Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijatoiminnan tavoitteena on lisätä surevia kohtaavien ammattilaisten valmiutta kohdata surevia. Koska kohderyhmänä ei ole vertainen vaan ammattilainen, poikkeaa vapaaehtoisrooli Käpy ry:n vertaistukijan roolista.
– Tuettava tietää tasan tarkkaan mistä puhun, koska hän on kokenut saman, mutta kun kohderyhmänä ovat ammattilaiset tai opiskelijat, he eivät välttämättä tiedä, millaista on olla sureva.
– Puheenvuorojeni tavoitteena on, että tulevien ammattilaisten tai jo ammatissa olevien tietämys Käpy ry:n vertaistuesta lisääntyisi ja he osaisivat ohjata lapsensa menettäneet eteenpäin vertaistuen piiriin, Ulla toivoo.
Lisäksi puheenvuorojen tarkoituksena on välittää tietoa surusta ja surevan kohtaamisesta. Toisinaan ammattilainen saattaa olla neuvoton kohtaamisen hetkellä ja pelätä loukkaavansa surevaa väärillä sanoilla. Kohtaamisessa sanoja tärkeämpää on kuitenkin aito läsnäolo ja empatia.
– Monesti sureva kaipaa kuuntelevia korvia, joten on tärkeää, että ammattilainen antaa surevan puhua ja kuuntelee, mitä sureva haluaa kertoa, Ulla alleviivaa.
